Meidän vanhin lapsi on ollut pidempään henkisesti ihan rikki. Ollut ihan osastohoidossa ja sairaalakoulussa. Tänään nuorin poika tuli kysymään, meinasiko sisko t*pp** itsensä.
On vitosluokalla ja olivat kuulema open kanssa puhuneet its*t*hoisuud*sta ja siitä, miten sitä ei aina huomaa. Ei pari vuotta sitten ymmärtänyt kuinka paha tilanne meidän perheessä oli. Tänään oli jotenkin sen hoksannut ja vaikuttaa jotenkin säikähtäneeltä. Mä olin yllättynyt kun tuli kysymään tuota, enkä jotenkin osannut reagoida tuohon oikein. Äsken kun tuli käymään keittiössä, yritin palata asiaan mutta melko vihaisesti huusi että ei hän haluakaan tietää mitään. Musta tuntuu että jotenkin pelästyi tätä asiaa.
Kommentit (20)
Huomasi varmasti itsekin, ettei ole vielä valmis käsittelemään tuollaista asiaa.
Mutta palaa vaikka illalla hyvän yön toivotusten aikana asiaan ja sano, että aina saa tulla puhumaan jos on jotain mikä mietityttää. Ei välttämättä enää halua palata asiaan, mutta mahdollisuuden olet antanut. Onhan tuo iso ja pelottava asia ymmärtää.
Komppaan edellistä. Anna mahdollisuus puhua, mutta älä painosta. Muistan nimittäin edelleen kuinka ahdistavaa oli puhua yhden läheisen ihmisen kuolemasta äidin kanssa väkisin, koska äiti oli saanut päähän että asia vaivaa ja pelottaa mua ja puhuminen auttaa. Voin sanoa että ei auttanut ollenkaan.
Millä oikeudella ope puhuu tuollaisia juttuja alaikäisille? Useampikin pieni voi nyt jäädä yksin isojen kysymysten kanssa...
Vierailija kirjoitti:
Millä oikeudella ope puhuu tuollaisia juttuja alaikäisille? Useampikin pieni voi nyt jäädä yksin isojen kysymysten kanssa...
Vitosluokkalaisilla voi alkaa murrosikä jo, mielialat heilahtelee ja se on ihan tavallista. Joillakin voi kuitenkin herkässä iässä tulla haasteita, jotka on tärkeä tunnistaa ja ennen kaikkea tärkeää ymmärtää että ei kannata jäädä yksin.
Sitä paitsi eikö tänään ole kansainvälinen mielenterveyspäivä?
Ettekö heti olleet rehellisiä lapsillenne?
Kannattaa ottaa raskausajan multitabs käyttöön. Siinä on yllättävän monta mielenterveyttä tukevaa ainesosaa. Ylimääräinen tulee pi ssana ulos.
Lisäksi sokeri, kahvi, viina, sipsit pois.
Kunnon ravitsevaa ruokaa. 1 Luomumuna joka päivä.
Kaikki apu vastaan mitä saa.
Tiedän mistä puhun....
Vierailija kirjoitti:
Ettekö heti olleet rehellisiä lapsillenne?
Mitä tarkoitat? Kyllä kerroin silloin pojalle, että siskolla on nyt huono olla ja käy saamassa apua ammattilaisilta, jotta voisi taas hyvin. Tämä mielestäni riitti täysin 9-vuotiaalle. En alkanut kertomaan mitään yksityiskohtia, sillä tiedän, että ne olisi ollut liikaa siinä vaiheessa. Ap
Mistä alanuoli?
Ihan oikeasti mielenterveyteen liittyy usein vitamiinit ja hivenaineet ja niiden puutos jossakin kohtaa. Vaikea yksitellen haparoida mikä se on, joten ottaa sitten sellaista missä monta sellaista ainesosaa, joista on tutkitusti mielenterveyteen positiivisia vaikutuksia.
Vierailija kirjoitti:
Millä oikeudella ope puhuu tuollaisia juttuja alaikäisille? Useampikin pieni voi nyt jäädä yksin isojen kysymysten kanssa...
Omina kouluaikoinani 90-luvulla tuo itsetuhoisuus ja monet muut raskaat asiat, kuten abortti, tulivat ensimmäisen kerran käsiteltäviksi 6. luokalla. Itselleni niissä asioissa ei tuolloin ollut mitään uutta, koska luin pienestä pitäen niin paljon kaikenlaista, osin sellaisiakin lehtiä, jotka eivät ehkä olleet ihan sen ikäisille suunnattuja.🙄
Tavallaan se on tylsää mutta toisaalta kivaa ja tulee puolet halvemmaksi kuin ostaa valmiina . Kannattaa siis .
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan se on tylsää mutta toisaalta kivaa ja tulee puolet halvemmaksi kuin ostaa valmiina . Kannattaa siis .
Väärä ketju?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä oikeudella ope puhuu tuollaisia juttuja alaikäisille? Useampikin pieni voi nyt jäädä yksin isojen kysymysten kanssa...
Vitosluokkalaisilla voi alkaa murrosikä jo, mielialat heilahtelee ja se on ihan tavallista. Joillakin voi kuitenkin herkässä iässä tulla haasteita, jotka on tärkeä tunnistaa ja ennen kaikkea tärkeää ymmärtää että ei kannata jäädä yksin.
Sitä paitsi eikö tänään ole kansainvälinen mielenterveyspäivä?
Tänään on kansainvälinen itsemurhien ehkäisypäivä. Senkin takia aina muistan nämä, kun koskettaa omaa elämää joidenkin ihmisten kautta. Minustakin olisi kuitenkin tärkeää puhua ja kertoa asioista. Näin ne eivät jää painamaan mieltä. Tietysti niin kuin lapsi haluaa ja tahtoo kuunnella. Minusta silti parempi tietää. Itselle aina raskas asia, kun jäin itse ilman tukea nuorena ja synkkiä ajatuksia. Opin olemaan hiljaa ja kestämään kaiken, kun jos puhuin asiasta niin se aiheutti vanhempien suuttumisen ja piti pyytää anteeksi. Luottamus meni vähän silloin ja ei ole koskaan palannut täysin. Minua kiusattiin myös paljon tuolloin. Sori ohis, mutta tärkeitä asioita ovat joista pitäisi pystyä puhumaan.
Mielestäni ilman muuta 11-12 -vuotiaan on jo hyvä tietää kyseisestä aiheesta yleisellä tasolla, mutta ymmärrän, että monelle sen ikäiselle läheisen henkilön itsetuhoisuus voi olla liian rankka asia käsiteltäväksi.
Masennuslääkkeet aiheuttavat itsetuhoisuutta. Myös alttiuden väkivallanteoille. Ne voivat laukaista kaksisuuntaisen mielualahäiriön.
Lääkkeet mm. lyhentävät 10-20v elinikää. Vievät monen työkyvyttömäksi ja ennenaikaiselle eläkkeelle.
Mielenterveydenhoito on keskittynyt liikaa riippuvuutta aiheuttavien lääkkeiden käyttöön. Niillä on runsaasti haittavaikutuksia.
Lääkemafia on ollut isossa roolissa mielen käypähoitosuositusten laadinnassa.
Avoimen dialogin menetelmä on turvallisempi.
Useìn on vitamiinivajauksia.
Olen suorastaan murheellinen hoidontilasta.
Vierailija kirjoitti:
Mi*si k*rjoit*t nä*n?
K*ska olen v*mmane
Mt ongelmiin liittyy isosti itsetuhoisuus. Mutta jos hoidon saa tasapainoon on mahdollista elää hyvää elämää.
Mikä on lapsesi diagnoosi?