Varhaiskasvatuksen työntekijä, auta meitä osallistumalla tutkimukseen

Vierailija kirjoitti:

Varhaiskasvatus on työnä täyttä paskaa tällaiselle introversioon taipuvaiselle. En aio tehdä päiväkotityötä päivääkään. En koe osaavani tiimityötä, enkä yhtään mitään muutakaan. En jaksa, enkä ole niin sosiaalinen. Terv. Vakaopeksi vasta valmistunut, jonka pakko vaihtaa alaa

Ja hakeuduit alalle koska...?

Lol

Maisterina tuntuu turhauttavalta taistella oikeudesta tehdä työtään. Milloin pyöritellään silmiä tai paiskitaan ovia, jos opettajan päätös ei miellytä.

Suunnitteluajalle menee huonolla omatunnolla, koska tuntuu ettei minuuttiakaan saisi olla pois ryhmästä. Tiimin pitäisi tukea ja tsempata opettajaa, meno ei siltä tunnu. (Talonkokoukset eivät muuten olleet koskaan ongelma).

Hämmentävää on myös se, että lastenhoitaja tulee esittelemään pinterestistä löytämiään ideoita, jotka eivät liity oikein mitenkään lasten mielenkiinnon kohteisiin tai oppimiskokonaisuuksien jatkumoihin. Rauhan säilyttämiseksi on pakko antaa toteuttaa tämä idea. Näitä ideoita kun kanavoitaisiin siihen omaan osaamiseen: WC-käynnit, käsihygienia, ruokailu ja pukeutumistilanteet.

Eniten tässä häiritsee jäsentymätön työnkuva. Ei osata toimia oman osaamisen alueella ja kasvattaa osaamistaan siinä vuosien varrella. Nyt toimintakulttuuri vaihtelee niin paljon, että jokaisessa ryhmässä ja uusien henkilöiden kanssa neuvotellaan mitä tehdään ja kuka tekee. Menee kohtuuttomasti aikaa ja se pois lasten kanssa tehtävästä hommasta.

Tätä vaan ei jaksa. Siksi lähtökuopissa.

Tiimityöskentely on yleensä haastavaa, mutta hyvässä tiimissä erittäin motivoivaa ja antoisaa. Olen ollut opena erilaisissa tiimeissä ja ikävä kyllä suurimmaksi osaksi tiimit eivät ole toimineet koska

1. Henkilökemiat eivät kohtaa. On vaikea saada kiireessä, resurssipulassa ja jatkuvassa hälinässä aikaan rakentavaa keskustelua sillä työntekijät ovat lähinnä stressaantuneita. Vuorovaikutus on katkonaista, kateellista (esim. verrataan muiden ryhmien resursointiin tai toimintatapohin) ja pahansuopaa.

2. Pedagogisen ammattitaidon puute. Opettaja ei välttämättä pysty kaiken muun työn ohessa ammentamaan hoitajille ammattitaitoa tai pedagogista näkemystä varsinkaan jos muut tiimiläiset eivät ole vastaanottavaisia tai motivoituneita rakentavaan keskusteluun.

Vierailija kirjoitti:

Maisterina tuntuu turhauttavalta taistella oikeudesta tehdä työtään. Milloin pyöritellään silmiä tai paiskitaan ovia, jos opettajan päätös ei miellytä.

Suunnitteluajalle menee huonolla omatunnolla, koska tuntuu ettei minuuttiakaan saisi olla pois ryhmästä. Tiimin pitäisi tukea ja tsempata opettajaa, meno ei siltä tunnu. (Talonkokoukset eivät muuten olleet koskaan ongelma).

Hämmentävää on myös se, että lastenhoitaja tulee esittelemään pinterestistä löytämiään ideoita, jotka eivät liity oikein mitenkään lasten mielenkiinnon kohteisiin tai oppimiskokonaisuuksien jatkumoihin. Rauhan säilyttämiseksi on pakko antaa toteuttaa tämä idea. Näitä ideoita kun kanavoitaisiin siihen omaan osaamiseen: WC-käynnit, käsihygienia, ruokailu ja pukeutumistilanteet.

Eniten tässä häiritsee jäsentymätön työnkuva. Ei osata toimia oman osaamisen alueella ja kasvattaa osaamistaan siinä vuosien varrella. Nyt toimintakulttuuri vaihtelee niin paljon, että jokaisessa ryhmässä ja uusien henkilöiden kanssa neuvotellaan mitä tehdään ja kuka tekee. Menee kohtuuttomasti aikaa ja se pois lasten kanssa tehtävästä hommasta.

Tätä vaan ei jaksa. Siksi lähtökuopissa.

Juurikin näin. Paremmin ei voisi kiteyttää.

Tiimityötaidot kertovat ammattitaidosta. Henkilökemiat eivät saa määrittää tiimityötä vaan ammattitaitoiset työntekijät pystyvät työskentelemään tiimissä kuin tiimissä. Lasten hyvinvointi ja oikeus hyvään varhaiskasvatuksen ei saa olla arpapeliä.

Minusta tuntuu että tiimityö päiväkodissa onnistuisi paljon paremmin jos kaikilla kasvattajille olisi sama koulutus. Tämän lisäksi tarvittaisiin joku avustava henkilö joka huolehtisi esim vaatehuollosta ja muusta vastaavasta. Nyt menee aivan liian paljon energiaa näihin työnkuva ongelmiin. Johtuen paljolti siitä että ne ovat epäselviä, määrittelemättömiä ja vaihtelevat paljon yksiköittäin välillä.

Minä olin viime syksyn lastenhoitajana ryhmässä jossa kaksi opettajaa. Hoidin ulkoilut lähes yksin,hoidin lepohetket lähes yksin,hoidin ruokailusta suurimman osan.

Opettajat tuskin puhuivat minulle. Olisin kylä kelvannut vetämään päiväpiirejäkin mutta siihen sanoin ei, ihan vain siksi että täytyyhän opejenkin edes joskus lapsia nähdä.

Arvastte miksi vaihdoin toiseen pisteeseen...

Vierailija kirjoitti:

Maisterina tuntuu turhauttavalta taistella oikeudesta tehdä työtään. Milloin pyöritellään silmiä tai paiskitaan ovia, jos opettajan päätös ei miellytä.

Suunnitteluajalle menee huonolla omatunnolla, koska tuntuu ettei minuuttiakaan saisi olla pois ryhmästä. Tiimin pitäisi tukea ja tsempata opettajaa, meno ei siltä tunnu. (Talonkokoukset eivät muuten olleet koskaan ongelma).

Hämmentävää on myös se, että lastenhoitaja tulee esittelemään pinterestistä löytämiään ideoita, jotka eivät liity oikein mitenkään lasten mielenkiinnon kohteisiin tai oppimiskokonaisuuksien jatkumoihin. Rauhan säilyttämiseksi on pakko antaa toteuttaa tämä idea. Näitä ideoita kun kanavoitaisiin siihen omaan osaamiseen: WC-käynnit, käsihygienia, ruokailu ja pukeutumistilanteet.

Eniten tässä häiritsee jäsentymätön työnkuva. Ei osata toimia oman osaamisen alueella ja kasvattaa osaamistaan siinä vuosien varrella. Nyt toimintakulttuuri vaihtelee niin paljon, että jokaisessa ryhmässä ja uusien henkilöiden kanssa neuvotellaan mitä tehdään ja kuka tekee. Menee kohtuuttomasti aikaa ja se pois lasten kanssa tehtävästä hommasta.

Tätä vaan ei jaksa. Siksi lähtökuopissa.

Tutkijoille tiedoksi että palstalla on paljon trolleja.

Yleensä tiimityö toimii, se vaatii kaikkien ammattiryhmien kunnioitusta toisiaan kohtaa, se vaatii joustamista omista ideoista ja ajatuksista. Se vaatii avointa keskustelua ja jatkuvaa halua kehittää ja kehittyä. 

Tiimityön pilaa henkilö joka ei jousta mielipiteissään. Henkilö jolle työ on koko elämä ei pysty ymmärtämään toista jolle työ on työ eikä halua notkua työpaikalla. Tiimityöhön vaikuttaa lasten käytöksen haastavuus ja esim. oppimisen pulmat. 21 lasta joilla kolmella diagnoosi ja kolmelle haussa on haastavampaa tiimityölle kuin ryhmä jossa yhdellä diagnoosi.

Vo:n suunnitteluaika rassaa hoitajia jotka ovat lapsiryhmään sidottuja koko työaikansa lukuunottamatta päivittäistä 10 minuutin taukoa. Opettaja väsyy koska pitäisi olla ryhmässä mutta pitäisi täyttää myös vasun ja lain velvoitteet ja hoitaa paperityöt.

Ei ole helppoa ja jotain uudistusta tarvittaisiin. Mun ratkaisu olisi neljäs työntekijä joka ryhmään tai sitten vanhat kunnon päiväkotiapulaiset takaisin.

Tiimityöskentely onnistuu paremmin kun ryhmässä kaksi opettajaa. Yleensä yhden opettajan ryhmät ovat raskaita (pitäisi ehdottomasti huomioida paikassa!!) koska vastuu ryhmästä on opettajalla. Kun vastuu jaetaan kahden opettajan välillä, yhteinen fokus pakko pitää mielessä vaikka kemiat tms eivät kohtaisi.

Olen ollut alalla vuosikymmeniä ja kun on kaksi opettajaa, ryhmässä ei pahemmin ole ollut ongelmia hlökunnan välillä ja toiminta ollut sujuvaa. Kun olen ollut ryhmässä ainoana opettajana, olen kokenut sen raskaammaksi koska muilla työntekijöillä ei välttämättä ole ollut samanlaista painetta huolehti varhaiskasvatuksen laadukkaasta toteutuksesta.

Joka ryhmässä tulisi olla kaksi opettajaa tulevaisuudessa. Mutta kun nykyään ei saada edes sitä yhtä pätevää opettajaa ryhmään, taitaa tämä olla mahdotonta toteuttaa.

Tutkija: Samuli Ranta kirjoitti:

Kiitos tähän mennessä kommenteista. Tiimityö herättää vaihtelevia tunteita. Millaisia tunteita syntyy päivätasolla? Vaihtelevatko tunteet paljon päivittäin/viikottain?

Vaihtelee.

Usein syksyn alkaessa ja uuden tiimin kanssa ollaan positiivisia ja innokkaita. Sitten pikkuhiljaa joko tunne positiivisesta vahvistuu tai alkaa ontua. Kumpikin tunne ruokkii helposti itseään.

Päivittäin tunneilmapiiri voi vaihdella jos esim toisen työkaverin kanssa menee hyvin ja toisen kanssa huonosti.

Suunniteluaika ehdottomasti tapahtuvaksi työpaikan ulkopuolella, muuten ei voi lähteä ryhmästä pois eri huoneeseen/pois päiväkodista suunnittelemaan, koska kuitenkin oletetaan että olet siltikin ryhmässä paikalla.

Tiimityö on muutakin kuin sitä että olet fyysisesti ryhmässä. Tämä hiertää hoitajien ja opettajien välejä. Kukaan opettaja ei kyseenalaista toisen suunniteluaikaa. Naurettavaa että suunnittelu, vasujen tekeminen tms "ajatustyö" tulisi toteuttaa sille määrätyssä fyysisessä paikassa.

Vierailija kirjoitti:

Tiimityöskentely onnistuu paremmin kun ryhmässä kaksi opettajaa. Yleensä yhden opettajan ryhmät ovat raskaita (pitäisi ehdottomasti huomioida paikassa!!) koska vastuu ryhmästä on opettajalla. Kun vastuu jaetaan kahden opettajan välillä, yhteinen fokus pakko pitää mielessä vaikka kemiat tms eivät kohtaisi.

Olen ollut alalla vuosikymmeniä ja kun on kaksi opettajaa, ryhmässä ei pahemmin ole ollut ongelmia hlökunnan välillä ja toiminta ollut sujuvaa. Kun olen ollut ryhmässä ainoana opettajana, olen kokenut sen raskaammaksi koska muilla työntekijöillä ei välttämättä ole ollut samanlaista painetta huolehti varhaiskasvatuksen laadukkaasta toteutuksesta.

Joka ryhmässä tulisi olla kaksi opettajaa tulevaisuudessa. Mutta kun nykyään ei saada edes sitä yhtä pätevää opettajaa ryhmään, taitaa tämä olla mahdotonta toteuttaa.

Huomioida PALKASSA siis se että ryhmässa vain yksi opettaja.

Tässä keskustelussa nousee esiin eräs perustavaa laatua oleva asenne, joka kuvaa hyvin varhaiskasvatuksen tiimityön ongelmaa.

Se on eri ammattikuntien asenne toisiaan kohtaan. Olen toiminut vuosien varrella eri rooleissa: henkilökohtaisena avustajana, lastenhoitajana ja opettajana. Jokaisella on oma työnkuvansa ja vastuualueensa mutta siitä huolimatta nostan esille ajatuksen siitä, että kaikki teemme samaa työtä. Tavoite ja päämäärä on sama, kulma kokonaisuuteen eri.

Parhaimmillaan jokainen tiimin osa ymmärtää olevansa osa kokonaisuutta. Opettaja hyödyntää perushoidon loistavat mahdollisuudet kahdenkeskisiin pedagogisiin hetkiin, lastenhoitaja omalla ammattitaidollaan taas tuo arvokasta tukea opettajan työhön tarkoilla havainnoillaan lapsista ja ryhmästä.

Mikäli työ/ tiimi keskittyy siihen, että puhutaan ammattinimikkeistä ja nostetaan vain omaa ammattitaitoa ja -ylpeyttä, tiimi ei toimi. Kaksi tai yksi opettajaa ryhmässä ei tee tiimiä huonommaksi/paremmaksi, ei myöskään se onko maisteri, kandi tai lastenhoitaja.

Myöskään henkilökemiat ei oikeasti ole ”se juttu”. Kyllä avain tiimityön onnistumiseen löytyy jokaiselta itseltään. On hyvä miettiä aamulla vaikka matkalla työhön, millaisen ilmapiirin vien mukanani työhön. Asioita voi myös sanoa ääneen. Työkaverille voi sanoa, että tänään väsyttää ja toivoa tukea. Ideat voi ottaa mielenkiinnolla vastaan ja yhdessä pohtia sopiiko ne sen hetkiseen tavoitteeseen. Ellei sovi, niin laitetaan muistiin ja palataan asiaan kun tilanne on sopivampi.

Varhaiskasvatuksessa on tärkeää hyväksyä jokainen lapsi omana itsenään sellaisena kuin hän on. Yhtä tärkeää se on kasvattajien kesken.

Henkilökemiat todellakin voi olla "se juttu", joka joko tekee tiimityöskentelystä sujuvaa tai sitten ei. Itsekin ennen ajattelin, että kunhan vain itse hoidan open tonttini ammattilaisena, tiimi toimii mutta nyt useamman kerran on edessä tilanne, että tiimi ei toimi siksi että tiimin välinen vuorovaikutus ja motivoitunut asenne tekemään töitä yhdessä ontuu pahasti. Jos kaikki olisivat ammattilaisen tavoin kykeneviä työhön ilman tarvetta nojautua liiaksi henkilökemioihin, työ sujuisi, mutta olen huomannut että kun jokin työkaverissa ärsyttää tai tuntuu vieraalta, se heijastuu heti työhön ja sitä kautta tiimissä tehtävään yhteistyöhön. Siinä ei auta rakentava palaute, ei esimiehen puhuttelut, ei tiimisopimukset tai työ nkuvien selkeyttäminen, sillä jostakin syystä varsinkin varhaiskasvatuksen kentällä "kaikki tekee kaikkea" ja kateellisuus sekä toisen työn arvostus on lähes nollissa useassa paikassa.

Tutkija: Samuli Ranta kirjoitti:

Kiitos tähän mennessä kommenteista. Tiimityö herättää vaihtelevia tunteita. Millaisia tunteita syntyy päivätasolla? Vaihtelevatko tunteet paljon päivittäin/viikottain?

Yleisesti ottaen päivätasolla tiimityön/ työn tekoa kuvailee sanat riittämättömyyden tunne. Tämä tarkoittaa tunnetta suhtessa lapsiin, työkavereihin, vanhempiin. Tiimityöskentelyyn tämä tunne vaikuttaa siten, että ei olla motivoituneita, pyritä ratkaisukeskeisyyteen ja yhteiseen päämäärään.

Onnistumisia on jonkin verran, esimerkiksi yksittäiset kivat toiminta ja tuokiohetket, kohtaaminen ja avoin keskustelu tiimin jäsenten kanssa, mutta useo ja nämä mikrohetket jäävät kuormittavien asioiden jalkoihin...ikävä kyllä.

Mielestäni pitäisi saada varhaiskasvatuksen kentälle koulutusta tiimityöskentelyyn ja vuorovaikutukseen.

Ensinnäkin koulutuksessa (kandi) ei tiimityöhön saanut mitään eväitä. Kyllä lasten kanssa tulee toimeen, mutta muu henkilökunta... Yhtäkkiä jossain vaiheessa uraa alettiin puhumaan ja vaatimaan tiimin johtajuutta, ilman minkäänlaista koulutusta asiaan.

Toiseksi, vaikka henkilökemioilla ei pitäisi olla vaikutusta, niin sillä vaan todellakin on. On todella hankala tehdä töitä, jos kemiat ei kohtaa.

Kolmanneksi, jos käsitys lapsesta, kohtaamisesta, sensitiivisyydestä ja oppimisesta ym tärkeistä asioista ei kohtaa, ollaan taas pulassa. Ja kuinka vaikeaa näissä tilanteissa on olla ja yrittää edes selviytyä, saatikka että asioita voisi käsitellä. Ihan liian vaikeaa ja uuvuttavaa jo muutoinkin haastavan arjen keskellä.

Parhaimmillaan tiimityö on antoisaa, pahimmillaan helvettiä.

Oma kokemukseni lastenhoitajana on, että sosionomitaustaiset opettajat ovat osanneet kuulla jokaista tiimin jäsentä ja saada sen toimimaan paremmin yhteen, kun taas yliopistotaustaiset ovat halunneet olla jotenkin erillään ja yhteistyö on ollut vaikeampaa. Se on näkynyt kaikkien työhyvinvoinnissa ja siinä, miten ryhmän arki on sujunut.

Toimiva tiimi on opettajakokemukseni mukaan ollut sellainen, jossa jokainen tuo koulutuksen tuomaa osaamista esiin. Hoitajat kertovat milloin jonkun lapsen on hyvä opetella kuivaksi, syömään itsenäisesti/voitelemaan leipä tai siirrytään muoviastioista posliiniastioihin. Puhumattakaan hygieniaosaamisesta.

Näin saadaan kokonaisuuteen koulutuksen tuoma hoidon ulottuvuus. Opettajana olen keskittynyt koko lapsiryhmän opetuksen ja kasvatuksen kokonaisuuteen ja huolehtimaan että toiminta on vasun mukaista. Hoitajat tuovat myös näkemyksiään arviointiin yksittäisten lasten asioista, jotka liitän koko lapsiryhmän toiminnan arviointiin. Jokaiselle on odotukset kohdallaan oman työn osalta

On uuvuttavaa, kun näihin kuluu aikaa. Etenkin kun tiimien kokoonpanot voi vaihdella useastikin vuoden aikana. Tämän selkeyttäminen vaatisi ihan ylätason linjauksia, mutta halutaankohan sitä oikeasti. Työ on parhaimmillaan antoisaa ja uupuminen vähenee, kun päästään keskustelemaan oikeasti lapsista ja tekemään asioita lasten eteen, eikä ylläolevista.