Miksi ihastuksesi/salarakkaasi on parempi kuin kumppanisi?

Salarakas on parempi sängyssä ja antaa hellyyttä toisin kuin oma mies.

Urheilullinen, reipas mies. Aivan päinvastoin kuin sohvaperuna, tietokoneella roikkuva plösö.

Aika monen salarakas-vuoden jälkeen voin todeta, että salarakas on erilainen, mutta ei kaikessa parempi. Salarakas ei enää ole kovin kiinnostunut seksistä eikä näkemään, kuuntelee lähes yhtä vähän kuin aviomies. Ekoina vuosina paremmuus oli

- rakastelu! Ei katso pornoa, ei välitä ylipainosta, haluaa kosketusta tunteja ennen rakastelua

- palvoo: oli järjettömän ihastunut, sanoi kauniiksi lukemattomia kertoja, oli valmis yhteiseen harrastukseen kuinka usein tahansa (en nimeä tässä, mutta eiköhän genren edustajat arvaa ;-))

Aviomies valitaan järkiperustein, salarakas halutaan romantiikkaan, hellyyteen ja rakasteluun. Suhdetta ei rasita arki (riippuen tapauksesta) ja kun valitsee alle oman parisuhde-markkinarvon, salarakas on niin kiitollinen ja imarreltu.

Osalla miehistä on käyttöarvoa vain salarakkaana. Puolisoksi valitaan positiivisia, mukavia insinöörimiehiä, mutta rakastelua saa oman tien kulkijoilta, ihme hyypiöiltä, jotka ovat romanttisia ja halukkaita.

Jännä juttu miesten mainitsema ylipaino/sohvaperuna vaimon ominaisuutena. Tehkää kotityöt kaksi viikkoa yksinänne ja hierokaa vaimon niskaa joka ilta, niin alkaa vaimoa kiinnostamaan liikunta ja teidän miellyttäminen. Takakireitä ja varautuneita "en tee mitään ilman palkkiota"-asenteisia miehiä on Suomi täynnä.

Ylensyöminen on lyhyen aikavälin ongelmanratkaisukeino silloin, kun ei ole voimia pitkänajan ongelmanratkaisuun. Ylensyöntiä ikävämpiä addikteja ovat päihteet ja lääkkeet. Elämäntapamuutos vaatii turvallisen ympäristön ja tukea perheeltä, mielellään myös vertaisryhmää ja/tai terapiaa. Painonhallinta tarkoittaa terveellistä syömistä, liikunta parantaa kuntoa, muttei paljoa laihduta. Ja vaimo laihtuu, kun puoliso tekee terveellistä ruokaa ja edes joskus hyväilee hiuksia, kasvoja... ilman mitään seksiin liittyvää.

Oma elämäni kaunistuu, kun salarakas silittää hiuksiani ja halaa. Tosissaan ja pitkään, näyttäen empatiaansa ja myötätuntoaan. Kiitos näistä vuosista, sain kerran elää kosketuksen voiman ja olla yhdelle ihmiselle tärkeä. En usko että toista samanlaista enää tulee, mutta mtä muutakaan minä tekisin, kuin hakisin uutta?

Kyllä me pettäjät tiedetään, miten väärin tämä on puolisoa kohtaan. Olen myös joutunut maksamaan salasuhteesta, mitään ei saa ilmaiseksi. Tulisen rakkauden ja ihastuksen kääntöpuoli on karmea, olen ollut melko aseeton, ilman psyykkisiä keinoja selvitä tilanteista. Eroamassa on oltu kymmeniä kertoja ym. Tietyllä tapaa pitää olla kova ja tunteeton, jotta tähän pystyy. Omani alkoi vahingossa, kun olin hakenut avioeroa, joka sitten vesittyi. Samaan aikaan tapahtui monia isoja asioita, jotka muuttivat elämääni ja minua ihmisenä.

Pyydän anteeksi omasta puolestani teiltä uskollisilta ja kilteiltä puolisoilta. Joudun totemaan, että sitä mitä en kotoa saanut, sain liian helposti tietyissä piireissä paljon tarjouksia. Nykyisin urheilijana sanoisin, että hyvä ulkonäkö ja fyysisyys altistavat pettämiselle.

Seksi on parempaa. Tai oikeastaan, seksiä ylipäänsä on. Aviomieheltä saa joskus ja jouluna.

Salarakas pitää minua komeana ja haluttavana. Vaimo ei edes huomaa, vaikka kävisin parturissa tai ostaisin uusia vaatteita. Korkeintaan kysyy, miksi tuhlaan rahaa. Haluaisin vaimon huomaavan minut ja sanovan edes joskus jotain positiivista, mutta ei ikinä. Pelkkää valitusta.

SAma kuin muutamalla muullakin, kumppanin lihavuus vaivaa. Paljon. Ja se on kuitenkin asia, jolle voi tehdä jotain jos haluaa.

Miehelle kaverit ovat kaikki kaikessa, perhe on kakkonen. Hän on valintansa tehnyt, minäkin teen omani.

Salarakas puhuu kanssani. Mies on mykkä, paitsi kännissä lepertelee kuin vauva. Kyllä, turn off.

Onpas hauska lukea näitä, eläviä esimerkkejä siitä että itsestään kannattaa pitää huolta vaikka rakkauden löytääkin! Ja kumppania ei pitäisi pitää niin itsestäänselvyytenä :)

Täälläkin mies, jolla vaimo, jonka paino nousee huimaa vauhtia. Eikä hän tee mitään pysäyttääkseen sitä, paitsi valittaa painonsa noususta. Ruoka ja karkit kyllä maistuvat ja liikunnan harrastamattomuuteen löytyy aina tekosyy. Olen luvannut hoitaa lapsia sillä aikaa, kun hän kävisi lenkillä tai jossain jumpassa, mutta eihän halua/jaksa tai polvi tms. on kipeä.

Salarakasta tai ihastusta ei ole, mutta en yhtään ihmettele ihmisiä, jotka sellaisen hankkivat. Olen joskus asiaa ajatellut ja tullut siihen tulokseen, että vain yhtenä kauniina päivänä lähden menemään, jos vaimo ei halua tehdä terveytensä eteen mitään. En usko jaksavani ihmisen kanssa, joka ei välitä itsestään sen vertaa. Samalla hän antaa lapsillemme aivan väärän kuvan terveellisestä elämästä. Itse olen liikunnallinen ja syön sen verran, että nälkä lähtee.

Ihastukseni osaa puhua, hän kuuntelee ja kyselee, hän muistaa mitä olen sanonut. Hän on aina kohtelias, ystävällinen, huomaavainen ja hänen kanssaan on helppoa olla. Ihastukseni kanssa pystyn nauramaan, hän ymmärtää huumorintajuni ja juttuni. Hän pystyy puhumaan minulle vaikeistakin asioista ja lähes ensimmäisestä tapaamisesta lähtien pystyin kertomaan myös hänelle vaikeita asioita.

Mieheni kanssa olemme olleet pitkään yhdessä ja liittomme on alusta asti ollut enemmän järkiliitto. Rakkautta ei ole ollut oikeastaan koskaan, välittämistä kyllä. Mieheni kanssa en pysty puhumaan oikein mistään, hänen kanssaan asiat tuntuvat menevän mutkalle heti. Mieheni ei ymmärrä huumoriani ollenkaan ja hänen "vitsinsä" menevät usein niin henkilökohtaisuuksiin, että ne loukkaavat. Silloin saan kuulla olevani huumorintajuton ja asiasta puhumiseni saavat aikaan vain silmien pyörittelyä ja huokailua. Mieheni on tuuliviiri ja en tiedä koskaan mistä päin milloinkin tuulee. Ero on ollut mielessäni jo vuosia ja se oli todella lähellä. Mutta liitto jatkuu toistaiseksi ja ihastukseni on lähinnä ajatuksissani.

Salarakas on uskomattoman hyvä ja kiihottava sängyssä. Muutenkin meillä on aina hauskaa yhdessä. Oma mies ei perusta esileikistä, tuhmista viesteistä, juttelemisesta.

Salarakas on hoikka, kaunis, aktiivinen ja seksikäs. Vaimo ei (enää). Lähinnä makoilee sohvalla töiden jälkeen, laiskottelee ja lihoo

Nykyisen miehen kanssa mentiin yhteen nuorina, jolloin arvostin erilaisia asioita kuin nyt. Olen nyt ihastunut työkaveriini joka todella älykäs ja jonka kanssa keskustelut ovat aivan eri luokkaa kuin nykyisen puolisoni kanssa. 

Suhteeni on vuosien jälkeenkin järisyttävän intohimoinen, hän saa minut laukeamaan monta kertaa ja nauttimaan ihan mielettömästi. On taitavampi sängyssä kuin mieheni joka on erittäin ok, mutta miehelleni riittää yksi kerta. Lisäksi läheisyys ja hellyys toisen kanssa on mieletöntä, kuin olisi aina toisen ihon alla. Koskettelu, helliminen, silittely.... täydellistä!

11. Jos olet urheilullinen, lähdetäänkö yhdessä lenkille :-) oltaisiin kohtalotovereita ja treeni"kavereita" . Itsekin yrittänyt liian kauan saada toista sohvasta mukaan lenkille, kävelylle, salille. Ei jaksa, on vastaus kaikkeen. Plääh.

[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 23:31"]

Ja erota ette voi koska? T:läski nalkuttava vaimo, joka toivoo, että miehellä on munaa sanoa, jos en enää riitä

[/quote]

Ei jumalauta. Noinko te läskit, nalkuttavat naiset ajattelette? Lihotte lisää ja nalkutatte lisää ja odotatte, että mies saa tarpeekseen? Tuleeko ikinä mieleen, että vähentäisitte sitä nalkutusta ja syömistä tai ainakin sanoisitte, miksi niin teette.

Haluaisin pitää perheeni koossa ja tykkään yhä vaimostani, mutta hän tekee kaikkensa, että lopettaisin tykkäämästä. Minulle ei vain ole tullut mieleen, että hän haluaa minun tekevän ratkaisun erosta. Olen kysynyt miljoona kertaa, mikä on pielessä, mutta ei kuulemma mikään. Silti nalkutus jatkuu.

Nytkö minun pitää sitten hakea eroa? Kiitos, kun avasit silmäni. Kerro vielä, miksi vaimo ei voi sanoa haluavansa erota? Ja miksi nalkuttavan vaimon pitäisi sinusta "riittää"? Eikö jokainen halua parisuhteeltaan lämpöä ja välittämistä?

Kiinnostavaa keskustelua lihavuudesta.

Vaimoni oli tavatessamme hoikka. Seurustelun vakiinnuttua hän lihoi kymmenisen kiloa. Se ei haitannut, koska hän oli kuitenkin melko energinen ja liikkuvainen. Häiden lähestyessä hän laihdutti sen kymmenen kilo kovalla työllä pois. Hän oli todella, todella upea häissämme.

Jo hääiltana hän alkoi ahmia kaksin käsin herkkuja eikä se loppunut. Tuo 10 kiloa tuli varmaan kolmessa kuukaudessa takaisin. Ja toinen mokoma päälle. Liikunta loppui kuin seinään. Sohva ja kännykkä ovat parhaat kaverit. Tulee väkisin mieleen, että kun mies on jo siinä, millään ei ole väliä. Hän ei nalkuta, mutta ei tee kyllä paljon muutakaan. Ulkonäkö ei voisi häntä vähempää kiinnostaa. 

Miksi? Voisiko joku kertoa?

Minulla on ollut avioliittoni (10v) aikoja, etten ole jaksanut juuri lainkaan panostaa ulkonäkööni. Raskauksien myötä olen myös lihonut reilusti, mutta mieheni on aina jaksanut kehua minua kauniiksi ja seksikkääksi. Hän on aina tehnyt selväksi, ettei halua ketään muuta kuin minua. Silloin kun lapset olivat pieniä, ei vain voimat riittäneet mihinkään muuhun kuin päivästä toiseen selviytymiseen. Olin niin väsynyt, että hautauduin iltaisin sohvalle herkkuja syömään. Mieheni oli kiltti ja ihana eikä koskaan maininnut siitä, koska näki, että minulla oli vaikeaa ja tuntui itsestänikin pahalle. Olin varmasti myös nalkuttavan vaimon perikuva. 

Nyt kun lapset ovat isompia, jaksan ihan eri tavalla. Olen lähes yhtä iloinen ja positiivinen ja nauravainen kuin tavatessammekin. Jaksan taas harrastaa liikuntaa ja käydä salilla. Olen yhtä hoikka kuin tavatessamme enkä enää juuri nalkuta. Jaksan panostaa ulkonäkööni, meikata ja ostaa seksikkäitä alusvaatteita. Mies on tyytyväinen ja minä onnellinen siitä, että hän jaksoi katsella minua silloinkin kun itse en halunnut vilkaistakaan peiliin. Voiko suurempaa rakkautta olla. 

Up