Huono itsetunto

Periytyvää. Voi olla, että kiusataan tai kokenut jotain muuta ikävää, joka sitten aktivoi tuota negatiivista puhetta.

Lue Liisa keltikangas-Järvinen: Hyvä itsetunto tai Sari Toivakka, Miina Maasola: Itsetunto kohdalleen (sisältää harjoituksia).

Itsetuntoa voi kehittää.

Ole realistinen ja opeta lasta tunnistamaan omat vahvuutensa. Ja kerro että rakastat häntä.

Kuuntele, muistuta lastasi hänen vahvuuksistaan ja siitä että hän riittää juuri sellaisena kuin on. Aina kannattaa kehua ihan ohimennen: jos lapsesi harrastaa vaikka lukemista, mainitse että onpa mielenkiintoisen oloinen kirjavalinta, tai jos hän piirtää niin totea että hänellä on taiteellisia lahjoja jne jne. Vaikka sinun on vaikea nähdä syitä miksi lapsesi kokee huonommuudentunnetta, on tunne hänelle kuitenkin erittäin todellinen eikä sitä pidä vähätellä tai torpata: "lopeta, ei sinussa mitään vikaa ole" - totta, mutta ei huonon itsetunnon kanssa painiva kykene sitä näkemään, ja tällainen usein lisää huonoa oloa, tyyliin "ahaa eli siis nyt vielä olen kaiken lisäksi ärsyttäväkin". Tuohon sisältyy myös se, että ei kannata missään tilanteessa tuoda esille se, että hänen paha olonsa aiheuttaa muissa ahdistusta. Voin luvata, ettei se koskaan auta, vaan päinvastoin. Muista myös, että vaikka tukesi vanhempana on erityisen tärkeää, on vain rajallinen määrä asioita, joita voit tehdä; tärkeintä on, että yrität ja olet lapsesi tukena. Kyllä siitä lapselle aina edes jotain käteen jää. Itse painiskelen huonon itsetunnon yms kanssa edelleen, mutta jos ei muuten, niin ainakin saa hyvällä mielellä vitsailtua gradujen ynnä muun tökkiessä että "no mut miun äitin mielestä mie oon fiksu ja vielä komeekin!!" Ja vaikka en itse oikein sitä jaksa uskoa, niin tiedän aina, että äitini ihan tosissaan sitä tarkoitti, ja että maailmassa on ainakin yksi ihminen joka minuun uskoo.

TLDR; niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, ole läsnä. Ja kuten aiempi kommentoija sanoikin, kerro lapsellesi että rakastat häntä.