Joskus minusta tuntuu etten jaksaisi selvitellä lapsen tunneasioita...

Kuulostat ihan mun äidiltä. Tällä hetkellä käyn ihan oikeasti terapeutilla puhumassa äitini välinpitämättömyydestä, vaikka hän onkin ihana äiti ja rakas minulle. Silloin kun eniten häntä tarvitsin, ei häntä kiinnostanut auttaa.

Terv. Vakavasti masentunut aikuinen nainen :(

Millä tavalla äitisi oli välinpitämätön jos saan kysyä? Entä millä tavalla yritit ilmaista hänelle että tarvitset häntä?

ap

Ap mä symppaan. Yksi lapsistani on äärimmäisen herkkä ja vetää hirmuiset kierrokset kaikesta. Noita selvittelyjä on koululla käyty jo useita. Joskus en mäkään aina jaksaisi vaan haluaisin vaan sanoa että anna takas ja anna olla. En toki tee mutta ymmärrän sua ap.

isänä minulla on lastasuojeleva äidinvaisto ja jaksan varmasti puuttua jokaiseen vääryyteen mikä lasta kohtaa. en tajua ettei tuollaisessa asiassa ole energiaa. 

ihmeellisiä tiskirättejä olette. 

[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 00:20"]

Kuulostat ihan mun äidiltä. Tällä hetkellä käyn ihan oikeasti terapeutilla puhumassa äitini välinpitämättömyydestä, vaikka hän onkin ihana äiti ja rakas minulle. Silloin kun eniten häntä tarvitsin, ei häntä kiinnostanut auttaa. Terv. Vakavasti masentunut aikuinen nainen :(

[/quote]Ehkäpä äitisikin oli masentunut, ja onhan se tunteettomuuskin tavallaan mielenterveyden häiriö. Onko nyt aivan varmaa että kannattaa häntä syyttää siitä ettei hän jaksanut olla toisenlainen äiti? Jos itselläsi on lapsia, ansaitsetko heidän syytöksensä siitä ettet ehkä ollut aivan täydellinen äiti?

Meidänkin ko. kiusattu lapsi on herkkä, mutta ei vedä kierroksia vaan päinvastoin vetäytyy ja sitten niitä tunteita pitää kiskomalla kiskoa... Vielä vuosi sitten tämä oli todella vaikeaa ja raskasta, nyt jo pystyy itse paremmin ja nopeammin kertomaan mistä kiikastaa. Aiemmin sai suunnilleen arvailla joten siinä mielessä on kyllä helpottanut. Mutta joskus vain, kuten tänään, tulee se fiilis, että minä en jaksa. Haluan olla vastuussa vain niistä omista tunteistani... Huoh...

ap

Etkö tiedä että olet huono äiti ja kaikki lapsesi ongelmat nyt ja koko loppuelämän johtuu siitä että olet yksinkertaisesti niin kamalan huono äiti. Olet kasvattanut lapsesi jo tähän asti hirveän huonosti ja on pikkasen myöhäistä enää sitä korjata.

2 vastaa. En minä äitiäni syytä, mutta kun kaikkien koulukiusaajien ja huonojen ystävien takia on ensin itsetunto vajonnut pohjamutiin, ja uskaltaudun puhumaan ongelmistani äidille, saan vastaukseksi turhautuneen "no ehkä sun pitäs muuttaa ihtees", miltä sinusta tuntuisi? Äitini on tehnyt paljon hyvää, mutta joudumme terapiassa käsittelemään kasvatustani ja minua harmittaa tämä edelleen. Kuin myös se, että ollessani heikoimmillani teini-iässä kerroin äidilleni itsetuhoisuudestani ja masennuksesta, hän vain hiljaa tokaisi "pitäisköhän sulle sit hankkia apua, vai?" eikä asiasta enää sen koommin puhuttu. Tiedän että hän varmasti säikähti asiaa eikä osannut käsitellä sitä, mutta siitä minulle jäi trauma kertoa asioistani kenellekään moneen. moneen vuoteen. Halusin vain jakaa tämän jotta ap ymmärtäisi miten iso vaikutus voi olla lapseen äidillä. En halua myöskään syyttää aptä, en tietenkään.

Kukaan ei voi olla täydellinen äiti, kaikki tekevät virheitä :)

[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 00:28"]

isänä minulla on lastasuojeleva äidinvaisto ja jaksan varmasti puuttua jokaiseen vääryyteen mikä lasta kohtaa. en tajua ettei tuollaisessa asiassa ole energiaa. 

ihmeellisiä tiskirättejä olette. 

[/quote]no joskus se omakin lapsi voi olla kovin erilainen kun vanhempansa. Yksi lapsi kolmesta meillä on näitä "lasi puoliksi tyhjä" ja hän kokee vääryyttä vähän joka paikassa ja asiassa. Olen ehkä tiskirätti mutta en oikeasti aina jaksa puuttua hänen kokemiin vääryyksiin kuten vaikkapa ettei tänäänkään saanut valita aamiaisleivän päällisiä ja pyytää audienssia lastensuojeluun. Helposti tulistuvan lapsen kanssa joskus valahtaa tämänkin rätti.

[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 00:26"]

Ap mä symppaan. Yksi lapsistani on äärimmäisen herkkä ja vetää hirmuiset kierrokset kaikesta. Noita selvittelyjä on koululla käyty jo useita. Joskus en mäkään aina jaksaisi vaan haluaisin vaan sanoa että anna takas ja anna olla. En toki tee mutta ymmärrän sua ap.

[/quote]Mä en siis oikeastaan tajua tätä, siis tässä ketjussako kaikki ovat leijonana tappelemassa jokaisesta kiusaamistapauksesta? Eikö jumankauta lapsen ole vaan parempi oppia että sellaista se elämä vaan valitettavasti on ja tulee olemaan usein myöhemminkin, turha sitä on vikistä ja tahtoa aikuisia apuun joka vittumaisuudesta mitä tiellään kohtaa.

Itse olen ollut rankasti kiusattu, jopa käyty käsiksi/uhattu hakata, joten se on vähän eri asia, kuin vaikkapa teinin kohdalla pulpetin vaihtaminen edestakaisin niin ettei teini pääse istumaan, tai porukasta ulos jättäminen.

Kouluun on aiemmin oltu yhteydessä, koulu taitaa olla sitä mieltä että vika on lapsessa itsessään, pitäisi tuppautua porukkaan enemmän. Luulen etten lapselle kovin suurta palvelusta tee jos juoksen vinkumassa ja siloittelemassa lapsen elämää ja vaatimassa että "kaikkien pitää leikkiä kaikkien kanssa". En katso olevani jotenkin huono ja viallinen jos opastan teiniä että anna olla, älä välitä, jotkut vaan ovat kusipäitä ja oma on häpeänsä.

Eihän sitä tarvitse koululle lähteä selvittelemään asiaa, joskus vain riittää että on lapsen tukena ja juttuseurana. Kertoo lapselle tämän olevan tärkeä.

Siinäpä se onkin kun tuntuu että taiteilen nuoralla. Haluaisin opettaa lasta ottamaan vastuun omista tunteistaan, mutta myös auttaa parhaalla mahdollisella tavalla. Mietin, että onko oikein kun sanoitan lapsen tunteita, mutta teen sen kyselemällä ja niin että lapsen pitäisi mahdollisimman paljon pohtia itse. Ehkä tämä kuitenkin etenee askel askeleelta... Tänään juttelimme siitä, että kaikilla, myös hänellä, on lupa vaikka huutamalla sanoa että minua suututtaa eikä vain mennä peiton alle mököttämään. Toivottavasti tämä on oikea suunta edetä. Kiusaamisesta sovimme, että hän ensin vielä yrittää selvittää sitä itse sanomalla suoraan kiusaamistilanteessa, että se ei ollu minusta kivaa, mutta heti jos näyttää ettei se kiusaajille mene jakeluun, kertoo siitä minulle. Syytän itseäni, että pikkulapsi aikana en ole huomioinut tarpeeksi lapseni tunteita ja nyt hän ei osaa niitä käsitellä.

Kiitos kakkonen kun kerroit kokemuksistasi! <3

ap

Kiitos 13, tuo helpotti paljon omaa oloa! Kerroinkin taas tämän päivän keskustelun jälkeen, että hän on rakas.

ap

Kakkonen täällä taas! Komppaan 13, uskoisin että tärkeintä on ettei lapsesta tunnu siltä että hän on aivan yksin. Tietenkin lapset tiuskivat ja kiukkuilevat, äiti on ihan tyhmä välillä, mutta se kuuluu kasvamiseen ja oppimiseen. Minun äitini on aina minun äitini, rakas ja ihana, mutta itse olisin tahtonut enemmän tulla kuulluksi, ja nimenomaan KUUNNELLUKSI.

Älä keskity syyllistämään itseäsi, ei ole sinun syysi jos lasta kiusataan. Keskity siihen miten voit auttaa lastasi ja olla tukena. Paljon ei vaadi voimia antaa pientä kehua ja äidinrakkautta. Pienilläkin teoilla voi olla äärimmäisen suuri merkitys. Tsempit sinne <3

Ja toivottavasti ne typerät kiusaajat saavat vielä ansionsa mukaan!! Itse olen ainakin näin aikuisena huomannut ettei omista kiusaajistani tullut yhtään mitään muuta kuin wt-äitejä, narkkareita tai alkoholisteja :D

Sait kyyneleet silmiini, kiitos kauniista sanoistasi ja tsemppauksesta kakkonen!! Toivon kaikkea hyvää elämääsi ja toivottavasti saat purettua asioitasi terapiassa niin että saat niin hyvän elämän kuin vain voit saada.

ap