Lue keskustelun säännöt.
Olen niin paska äiti, auttakaa :(
18.10.2014 |
Ensinnäkin tämä vuodatus saattaa tuntua huomenna ihan hölmöltä tai sitten ei. Nyt vaan mielentila on ihan uskomattoman maassa; vauva valvottanut öisin ja muutenkin olen nukkunut huonosti, siihen kun lisää vauva-ajan hormonit ym, niin saattaa olla ylireagoituakin. Nyt kuitenkin itkettää, esikoisen 6v. kanssa meillä on ollut aina läheinen ja mielestäni onnistunut suhde. Hän saa nukkua viikoloppuisin vieressäni ja olen muutenkin koittanut antaa extrahuomiota ja yhteistä aikaa vauvan tieltä.
Tänään katsoimme leffaa yhdessä, ja esikoisen pitkään jatkuneen nenän tukkoisuuden takia intin häntä antamaan laittaa suolatippoja puhdistamiseen, jotta saataisiin nenä kuntoon. Hän ei millään tähän olisi suostunut, mutta jankutin jonkin aikaa jolloin esikoinen sai isot itkuraivarit ja huusi miksi en kuuntele kun hän sanoo ei ja ne tipat tuntuu pahalta. Koskaan ei sellaisia raivareita ole nähty. Sitten hän sanoi, ettei enää koskaan tule viereeni nukkumaan eikä jaksa kuunnella kun aina valitan(tarkoitti kai tätä jankutusta mitä kyllä harrastankin jonkun verran). Sanoi myös, että olen aina vihainen, jos hän heräöä aamulla ja herättää vahingossa vauvan jos höpöttää tai pöyrii sängyssä, niin ei enää halua (vaikka tämä oli tärkeä asia hänelle aina saada nukkua vieressäni). Saimme kuitenkin riidan sovittua ja juteltua fiksusti, jäi sinne omaan sänkyyn ja minulle tuli todella paha mieli nyt iltaa vasten. Mies hymähtelee, että ylireagoin ja kuusivuotias saattaa saada uhmaraivareita, kehuu mun olevan täydellinen äiti jne, mutta nyt tuntuu maailman paskimmalta ja että en saa enää koskaan samaa yhteyttä esikoiseen, kuin ennen. Ehkä olenkin ollut vihastuva ja jankuttava, liikaa vaativa äiti, enkä lempeä ja rakastava.
Kiitos kun sain purkaa asiat näin anonyyminä, tämä jo helpotti mutta tietysti toivoisin jotain kokemuksia ja vertaistukea näihin äitiyden vaiettuhin varjopuoliin. Olenko ihan sekoamassa, vai pitäisikö minun miettiä toimintatapojani? Väsymys on nyt niin valtaisaa, että olo tuntuu jopa humalaiselta, toivottavasti teksti ei ole sentään kuin joupon kynästä ;)
Kommentit (10)
Ei ole normaalia tuollainen lapsessa roikkuminen. Anna lapsen itsenäistyä jo jollain tasolla. Aika on varmasti oikea, jos lapsikin noin hienosti asian osaa kertoa. Kuulostaa tukahduttavalta tuo sun äitiys. Relaa hyvä ihminen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oot ihana äiti! Et muuten tuntisi riidan takia noin :-). Sun kaltaisia vanhempia pitäisi olla enemmän <3
Viimeistään tuossa vaiheessa kun kyseenalaistat itseäsi sinun tulisi huomata, kuinka hyvä äiti oletkaan :)! Kyseenalaistaminen terveessä määrässä kertoo siitä, että tahdot tutkia, miettiä ja toimia kehittääksesi itseäsi äitinä ja se näköjään onnistuu hyvin. Riitoja tulee varmasti, pieniä ja suurempiakin, mutta ne eivät tee sinusta paskaa äitiä.
Väsymyksen keskellä olet toki saattanut ärähdellä esikoiselle, mutta esikoinen sanoi sen sinulle koska uskalsi - kokee sinut turvalliseksi ja sellaiseksi, jolle voi sanoa ikäviäkin juttuja.
Anna itsellesi armoa ja kuuntele miestäsi - hän on se, joka perharkea lähimpänä ja aikuisen ymmärryksellä seuraa. Aamulla halaa esikoista ja taputa itseäsi olalle, olet varmasti hyvä äiti.
Hommaa nenäsuihke eikös niitä jo 6 vuotiaille voi antaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.10.2014 klo 23:42"]
Viimeistään tuossa vaiheessa kun kyseenalaistat itseäsi sinun tulisi huomata, kuinka hyvä äiti oletkaan :)! Kyseenalaistaminen terveessä määrässä kertoo siitä, että tahdot tutkia, miettiä ja toimia kehittääksesi itseäsi äitinä ja se näköjään onnistuu hyvin. Riitoja tulee varmasti, pieniä ja suurempiakin, mutta ne eivät tee sinusta paskaa äitiä. Väsymyksen keskellä olet toki saattanut ärähdellä esikoiselle, mutta esikoinen sanoi sen sinulle koska uskalsi - kokee sinut turvalliseksi ja sellaiseksi, jolle voi sanoa ikäviäkin juttuja. Anna itsellesi armoa ja kuuntele miestäsi - hän on se, joka perharkea lähimpänä ja aikuisen ymmärryksellä seuraa. Aamulla halaa esikoista ja taputa itseäsi olalle, olet varmasti hyvä äiti.
[/quote]
Ja äidin tavallaan kuuluukin olla "paska äiti", jolle voi räyhätä ja raivota juuri siksi koska äiti ei lakkaa rakastamasta :)
Kuusivuotias saa tuollaisia hepuleita muutenkin, ainakin meidän kuusivuotias.
Ja nenäsumutetta minäkin suosittelen, lapsi voi annostella ne itsekin ja se vähän helpottaa niiden epämiellyttävyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kiitos vastauksistanne, kyyneleet silmissä niitä luin, niin hyvän mielen niistä sain. <3 Kiitos. Nenäsumutteita ollaan käyetty nyt se 5 päivää ehkä ylikin, ja osittain siitä syystä varmaan on alkanut limakalvot kuivua ja tukkeentua lisää, joten ajattelin kokeilla suolatippoja "vieroitukseksi". Kokemuksesta tiedän, että jää helposti koukkuun noihin nasolineihin, jos käyttää liian kauan niitä putkeen. Sovittiin, että haen huomenna niitä öljysuihkeita, jos ne eivät tuntuisi niin pahalta sitten.
Mielestäni en roiku lapsessa millään tavalla, hän rakentelee legoja ja touhuaa mielellään pajon yksin omassa huoneessaan milloin mitäkin ja välillä pyytää minua leikkimään rakentamiaan "esteratoja"niin silloin menen. Olen vain vauvan syntymän jäkeen koittanut enemmän hankkia yhteistä aikaa, sellaista kun oli ennen vauvaakin.
Nyt menen nukkumaan ja tulen lukemaan näitä aamulla, voi olla että fiilis on aivan erilainen ja kaikki taas hyvin. Toisaalta tämä oli ehkä tilanne, jossa minulla on taas mahdollisuus kehittyä äitinä ja otankin tämän oppina tulevaisuuden varalle.
/ap.
Öljytipat voi maistua, valuu siis nieluun.
Mun tyttö sanoi ilman riitaa et haluis yhden tutun äidin olevan hänen äitinsä. arvaa vaan oloa. Nauroi sitten perään kun kerroin et tuntuipa pahalta, tais olla toive että äiti vois lakata komentamasta aina ja koko aika.
Sinä kuulostat ihanalta ja lämpimältä äidiltä. Väkisinkin joskus tulee riitaa perheen jäsenten välillä, kun eletään niin tiiviisti yhdessä, ei Se ole maailmanloppu:-)