Lue keskustelun säännöt.
Mikähän minulla on kun työpäivän/jonkun sosiaalisen menon jälkeen kiljahtelen ja kadotan kontrollini siihen, mitä puhun?!
09.09.2021 |
Jo autossa kotimatkalla alan toistaa jotain yksittäistä sanaa, kiljahdella ym, eikä äskeisten/päivän tapahtumien prosessointi onnistu järkevästi vaan tunnen oloni kiusaantuneeksi, paljastetuksi ja nolatuksi. Mietin että miten tyhmä olenkaan ja miksi sanoin niin tai näin.. kyseinen ” kohtaus” toistuu aina kun joudun kodin ulkopuolelle, olemaan vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa, ja etenkin jos joudun johonkin palaveriin/lääkärille, jossa puhutaan minun asioistani.
Menee ohi n tunnissa. Olenko hullu??
Kommentit (22)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama minulla. Ikuinen ja jatkuva häpeän tunne. Kaikesta mitä olen sanonut,, tehnyt, miten olen ollut, miltä näyttänyt, ihan mitä tahansa.
Mulla vähän samaa. Jos muistelen jotain kiusallista sosiaalista tilannetta tai tunnen häpeää niin alan tekemään jotain ilmettä tai hokemaan/laulamaan jotain lausetta. En tee tuota jos joku muu on paikalla, mutta yksin ollessa tuo tapahtuu jotenkin pakonomaisesti.
Et ole hullu, vaikka sinusta saattaa tuntua siltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tourettehan se.
Eikö touretteen vaadita vähän enemmän oireita?
Et ole hullu, etkä autisti, et edes sairas. Sinulla taitaa olla vaikeuksia itsetunnon ja itsenäsi olemisen kanssa. Pidät ehkä yllä jonkin tason kulissia ja oikeasti sosiaaliset tilanteet kuluttaa ja hermostuttaa. Se energia ja turhautuminen sitten purkautuu tilanteen jälkeen.
Minä teen tasan samaa. Ja jos työpäivä menee vähän huonosti, olen kotona levoton ja "ylipirteä", laulan ja löpisen ääneen ja toistelen jotain sanaa teatraalisesti englanniksi ja vaikka mitä. Eli en ole RAUHASSA, vaan jollain tavalla ahdistunut. En niin paljon, että olo olisi oikeasti huono ja surkea, mutta mielentyyneys puuttuu.
Sä ehkä tarvitset enemmän omaa tilaa ja rauhaa kuin mitä annat itsellesi? Ja sä ehkö häpeät jotain asioita itsessäsi tai haluaisit olla jotenkin erilainen? Sitten hävettää kun "paljastut" mokailevaksi hönöksi, joka sanoo mitä sattuu väärään aikaan (siis tavalliseksi ihmiseksi, koska kaikki tekee niin).
Ei tota sinänsä tartte liikaa työstää tai korjata. Voi olla että riittää kun tiedostat asian. Ja yritä antaa silloin itsellesi lämmin halaus ja armoa, tarttet ymmärrystä ja lohtua, etkä sättimistä ja syyttelyä tyhmyydestä ja huonoudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tourettehan se.
Eikö touretteen vaadita vähän enemmän oireita?
Ei tosiaan välttämättä ole Tourette. Tuollainen käytös voisi täsmätä myös autisminkirjolle, esimerkiksi.
Vierailija kirjoitti:
Et ole hullu, etkä autisti, et edes sairas. Sinulla taitaa olla vaikeuksia itsetunnon ja itsenäsi olemisen kanssa. Pidät ehkä yllä jonkin tason kulissia ja oikeasti sosiaaliset tilanteet kuluttaa ja hermostuttaa. Se energia ja turhautuminen sitten purkautuu tilanteen jälkeen.
Minä teen tasan samaa. Ja jos työpäivä menee vähän huonosti, olen kotona levoton ja "ylipirteä", laulan ja löpisen ääneen ja toistelen jotain sanaa teatraalisesti englanniksi ja vaikka mitä. Eli en ole RAUHASSA, vaan jollain tavalla ahdistunut. En niin paljon, että olo olisi oikeasti huono ja surkea, mutta mielentyyneys puuttuu.Sä ehkä tarvitset enemmän omaa tilaa ja rauhaa kuin mitä annat itsellesi? Ja sä ehkö häpeät jotain asioita itsessäsi tai haluaisit olla jotenkin erilainen? Sitten hävettää kun "paljastut" mokailevaksi hönöksi, joka sanoo mitä sattuu väärään aikaan (siis tavalliseksi ihmiseksi, koska kaikki tekee niin).
Ei tota sinänsä tartte liikaa työstää tai korjata. Voi olla että riittää kun tiedostat asian. Ja yritä antaa silloin itsellesi lämmin halaus ja armoa, tarttet ymmärrystä ja lohtua, etkä sättimistä ja syyttelyä tyhmyydestä ja huonoudesta.
Jatkan vähän. Olen tehnyt tätä "aina", vähintään teinistä asti. Ainoastaan silloin on ollut ongelmaa tästä, kun on tapahtunut jotain oikeasti pahaa/traumaattista ja toi käytös on alkanut vuotaa yli ja kuulostaa jopa tic-oireelta. Eli voin niin pahoin ja olin niin ahdustunut, että kiljaisin tai kirosin jopa itselleni yllättäen ja vääntelin kasvoja yms.
Se oli kuitenkin vain ahdistusoire, joka lakkasi sillä kun antoi itselleen anteeksi ja oppi rakastamaan itseään oikeasti.
Meistä jokainen tarttee suojaa ja hellyyttä. Ja se pitää tulla myös itsestään päin. On kamalan ahdistavaa jos sun seurassa on koko ajan joku tyyppi (sinä) joka muistuttelee miten idiootti olet, pyörittelee sulle silmiä ja häpeää sua. Kuvittele että sellanen tyyppi oikeasti seuraisi sua ja pilkkaisi koko elämän... sellaiselle pitää sanoa että painu sinä v.....n ja sitten halata sitä kiusattua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tourettehan se.
Eikö touretteen vaadita vähän enemmän oireita?
Ei tosiaan välttämättä ole Tourette. Tuollainen käytös voisi täsmätä myös autisminkirjolle, esimerkiksi.
Tourette on autismin laji.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tourettehan se.
Eikö touretteen vaadita vähän enemmän oireita?
Ei tosiaan välttämättä ole Tourette. Tuollainen käytös voisi täsmätä myös autisminkirjolle, esimerkiksi.
Tourette on autismin laji.
Ei ole. Tourette ei kuulu autisminkirjoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo sanojen toistelu ja kiljahtelu on ehkä sitä, että yrität siirtää huomiosi muualle niistä päivän aikana koetuista noloiksi kokemistasi tilanteista. Eli et halua muistella niitä ja tuntea niiden aiheuttamia tunteita, kuten nolous ja häpeä.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Ei ole mitään pahaa olla Tourette tai autisti. Yhteiskunta on vaan rakennettu neurotyypillisen valtaväestön mukaisesti. Älkää kuitenkaan poimiko täältä mitään diagnoosia mukaanne. Nämä ovat vain mahdollisuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lievä tourette tai muu autismikirjon piirre? Ei se tarkoita että olisit kuitenkaan autisti vaikka yksi piirre löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään pahaa olla Tourette tai autisti. Yhteiskunta on vaan rakennettu neurotyypillisen valtaväestön mukaisesti. Älkää kuitenkaan poimiko täältä mitään diagnoosia mukaanne. Nämä ovat vain mahdollisuuksia.
Mä luulen, että jos muita kyseisiin diagnooseihin liittyviä oireita ei ole niin todennäköisemmin vittaa ahdistuneisuus -tai pakko-oireiseen häiriöön. Tai sitten on vaan ominaisuus eikä mikään häiriö tai sairaus. Varsinkin jos tuota käytöstä pystyy rajoittamaan siten, ettei sitä tee seurassa.
Mulla samantapaista. Jos esim. joudun puhumaan virallisen puhelun kotona ollessa, niin sen jälkeen kävelen ympäri kämppää ja toistelen joitakin sanoja ja lauseita - en pysty lopettamaan ja vaikuttaisin ulkopuolisesta varmaan täysin hullulta. Ja sama jos joku ahdistava muisto tulee mieleen, on pakko hokea tiettyjä lauseita. Teen tätä vain yksin ja luulen sen olevan ahdistuneisuus- ja pakko-oirehäiriöihin liittyvää käytöstä. En ole autisti tai tourette-sairas tosiaankaan.
Vierailija kirjoitti:
Mulla samantapaista. Jos esim. joudun puhumaan virallisen puhelun kotona ollessa, niin sen jälkeen kävelen ympäri kämppää ja toistelen joitakin sanoja ja lauseita - en pysty lopettamaan ja vaikuttaisin ulkopuolisesta varmaan täysin hullulta. Ja sama jos joku ahdistava muisto tulee mieleen, on pakko hokea tiettyjä lauseita. Teen tätä vain yksin ja luulen sen olevan ahdistuneisuus- ja pakko-oirehäiriöihin liittyvää käytöstä. En ole autisti tai tourette-sairas tosiaankaan.
Kaikkihan tota tekee. Tai ei ehkä ne, jotka sen sijaan kumoaa muutaman oluen tai polttaa jointin.
Tic-oireilua