Lue keskustelun säännöt.
Onhan tämä normaalia ahdistuksen ja stressin aiheuttamaa outoutta?
18.10.2014 |
Eli itse ainakin luulen, että liittyy vaan ahdistukseen. Haluan kuitenkin varmistaa teiltä muilta samaa kokeneilta. Oon puhelimella av:lla, eli suonette anteeksi olemattomat kappalejaot.
.
Joskus kävellessäni ihmisten ilmoilla tuntemattomat ihmiset kääntyy katsomaan mua päin. Usein niiden naama vääntyy johonkin rumaan ilmeeseen. Mietin, miksi ne mua tuijottaisi. Joten lähinnä kuittaan sen mielikuvituksen piikkiin.
.
Toinen, mulla tulee koulussa olo, että musta puhutaan selän takana. Olen se, joka luultavasti jättää opinnot kesken ensimmäisenä. En oo tästä muille pahemmin kertonu, mutta näkeehän sen. Mua ei kiinnosta, skippaan tunteja, en oo enää samalla tasolla muiden kanssa. Tuntuu, että kun astun luokkaan, muut ajattelee "Ai toi viitsi tänää tulla kouluun. Milloinkohan se luovuttaa. Toi on ihan pihalla. Onpa se laiska, kun ei yhtään jaksa panostaa. Miks se haki tänne alunperinkään?" En uskalla katsoa ihmisiä päin tai tehdä kouluhommia yhdessä. Nään niiden katseesta, että ne ajattelee noin. Inhottaa mennä tunneille sen takia.
.
Sanon nyt vielä tänkin. Kun on ahdistunut olo, musta tuntuu, että ihmiset tuijottaa mua, kun käännän selän. Tuntuu, että ne lähestyy mun selän takana ja kohta ne kuristaa tai puhkaisee mun silmät tai jotain. Joudun vilkuilemaan taakse koko ajan.
.
Haluun nyt vaan kysyä, että onko teillä muilla ahdistuneilla samaa? Onko siis normaalia?
Kommentit (12)
Hei, minulla on myös diagnosoimaton ahdistus. Välillä pelkään, että sekoan kokonaan. Kuvittelen paljon myös muiden puhuvan pahaa itsestäni. Helpottaa, kun ajattelee tämän olevan ohimenevää. Ehkä tästä voi oppia jotain. En ainakaan itse enää puhu muista pahaa, kun en voi tietää mitä on taustalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä mielisairauspäivä tänään on? Ensin ketju skitsofreniasta nyt ahdistuksesta! Puuttuu vielä masennus ja asperger. Aina jaksatte jankkaa samoista asioista.
Ai jes! Rivinvaihto+.+rivinvaihto -tekniikka toimii!
Mulla on tiekkö ollut ihan samaa! Oon nyt tän koko kuluneen syksyn ajan ollut tosi ahdistunut ja stressaantunut. Lisäksi pelkään, että muut ajattelee mun olevan vajaa/vammainen/asperger...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Johtuu varmasti ahdistuksesea itsetunnosta jne. Saatko jo keskusteluapua? Käy siellä koulun psykologilla tai kuraattorilla vaikka.
ei tuo ole normaalia ja tuohon on olemassa hyviä lääkkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole normaalia, vaan lievää vainoharhaisuutta. Hanki aika psykologille, ja kerro hänelle tästä. Hän osaa ohjata sitten siitä eteenpäin.
Ensiavuksi voit ottaa sen ajatuksen, että voit olla 100% varma, että toiset ihmiset eivät oikeasti ole sinusta lainkaan kiinnostuneita. Jokaisen kohtaamasi vieraan ihmisen ajatukset pyörivät ensisijaisesti oman itsen, oman perheen, omien ystävien ja oman elämän ympärillä, ei sinun ympärilläsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei selity pelkällä ahdistuneisuudella. Minäkin suosittelisin hakeutumaan terveydenhoitajan juttusille ja puhumaan rehellisesti ja suoraan tuosta asiasta. Vain niin voit saada apua ja sitä todella tarvitset nyt! Isona riskinä on, että todella tipahdat koulusta, jäät syrjäytymään ja eristäytymään kotiin. Olosi vain pahenee ja asiat tulevaisuudessa vain vaikeutuvat. Usko pois, puhuminen sopivalle aikuiselle auttaa, hake oikeasti apua. Voi olla, että sinulla on ollut traumaattisia kokemuksia tms vaikeuksia lapsuudessa, jota alkavat nyt oireilla mielessäsi. Älä pelkää pyytää apua, koska se on ainoa keino helpottaa oloasi.
Olen oikeastaan jo nuori aikuinen. Taisi sana koulu kuulostaa toiselta. Ei mua syrjäytymimem pelota eikä huono koulumenestys johdu mun olotilasta. Huomasin vaan olevani väärällä alalla. Tiedän jo, mihin haen keväällä. Pitäis vaan sinnitellä tää loppusyksy täällä, mutta ei kiinnosta.
.
Näitä oireita on siis ollut jo vuoden suunnilleen, eli ei liity kouluun. (Aloitin vasta kaksi kuukautta sitten.) Itse oon kyllä lukenu mää ahdistuksen piikkiin (josta mulla ei ole diagnoosia). Teidän sanat sai mut kyllä nyt ajattelemaan, että pitäis kai tosiaan mennä ammattilaisen juttusille. Se vaan jotenkin pelottaa.
.
3, kiva kuulla, etten yksin oo murheideni kanssa. Mäkin tunnen itseni hieman vajaaksi. Ajatus ei kulje, enkä pysty keskittymään mihinkään. En meinaa oppia uusia asioita millään. Sikäli pitäisi kai saada pää kuntoon ensi syksyyn mennessä, koska haluan oikeasti ottaa ne opinnot tosissaan.
.
-Ap