Missä iässä alkoholin suurkuluttaminen alkaa aiheuttaa oikeita terveyshaittoja?
Viikonloppuisin menee yhteensä joku 12-16 annosta, viikolla menee illalla 0-3. Villi veikkaus että viikkoannoksia tulee keskimäärin noin 20? Nyt ikää kolme kymppiä, eikä näy vielä missään terveydessä. Väsähtänyt olo kyllä on jatkuva, oli sit juonut tai ei. Veriarvot kaikki viitearvojen sisällä. Paino normaali. Milloin on odotettavissa ne kauheat terveysonglemat mitä alkoholi vääjäämättä aiheuttaa?
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen juonut 32-vuotiaasta niin että joka ilta 6 isoa olutta, pe ja la enemmän, 8-12 olutta. Nyt ikää 47, ei mitään vaivoja eikä 45-vuotis terveystarkastuksessa ollut missään vikaa ei veriarvoissa, ei verenpaineessa. Lievä ylipaino ainoa toistaiseksi haitta, ja tosiaan aika lievä olen 162 cm paino 67 kg.
Sä teet hidasta itsaria. Kannattaako?
Se olisi vähän tarkoituskin. Juominen alkoi lapsen kuolemasta ja miehen jättämisestä heti perään. Päätin, että en halua enää itsekään elää. Huonoksi onneksi tuntuu olevan sellaiset geenit ettei viinalla ihan helposti henki lähde. Ei sinänsä yllätä, että äitini veli oli ihan täyspäiväinen pro-juoppo (itse käyn töissä, jossa olen selvin päin) ja eli 88-vuotiaaksi. Koronakin oli kesällä, mutta hyvin lievänä.
Ok. Kovia olet kokenut. Tsemppiä sulle tulevaan.
Lihavuus on paljon tuhoavampaa kuin alkoholin suurkulutus. 65 v voi tulla haittoja jos paljon juo mutta ei puliukkoakka määriä.
Ei ole iästä kiinni, mutta siinä vaiheessa kun sinulle sillä ei ole enää mitään väliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen juonut 32-vuotiaasta niin että joka ilta 6 isoa olutta, pe ja la enemmän, 8-12 olutta. Nyt ikää 47, ei mitään vaivoja eikä 45-vuotis terveystarkastuksessa ollut missään vikaa ei veriarvoissa, ei verenpaineessa. Lievä ylipaino ainoa toistaiseksi haitta, ja tosiaan aika lievä olen 162 cm paino 67 kg.
Sä teet hidasta itsaria. Kannattaako?
Se olisi vähän tarkoituskin. Juominen alkoi lapsen kuolemasta ja miehen jättämisestä heti perään. Päätin, että en halua enää itsekään elää. Huonoksi onneksi tuntuu olevan sellaiset geenit ettei viinalla ihan helposti henki lähde. Ei sinänsä yllätä, että äitini veli oli ihan täyspäiväinen pro-juoppo (itse käyn töissä, jossa olen selvin päin) ja eli 88-vuotiaaksi. Koronakin oli kesällä, mutta hyvin lievänä.
Otan osaa, huh, mitä olet joutunut kokemaan. Joku viisas on sanonut, että oman lapsen menetys on suurin suru, jonka ihminen voi joutua kohtaamaan.
Valinta on tietysti sinun, mutta olisitko valmis harkitsemaan tuen ja avun hakemista noin massiiviseen suruun?
Suomessa on laitoshoidossa jopa 30 vuotiaita alkoholidementikkoja, joiden aivot alkoholi on tuhonnut niin pahasti, että laitoshoito on ainoa vaihtoehto. Eivät siis pärjää yksinään enää "siviilissä". Alkoholi tuhoaa eniten aivoja.
Vierailija kirjoitti:
Huonoksi onneksi tuntuu olevan sellaiset geenit ettei viinalla ihan helposti henki lähde.
Lähtee helposti jos on vaan halua. Monella lähtee vahingossakin, ja jos oikeasti haluaa, niin on tosi helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen juonut 32-vuotiaasta niin että joka ilta 6 isoa olutta, pe ja la enemmän, 8-12 olutta. Nyt ikää 47, ei mitään vaivoja eikä 45-vuotis terveystarkastuksessa ollut missään vikaa ei veriarvoissa, ei verenpaineessa. Lievä ylipaino ainoa toistaiseksi haitta, ja tosiaan aika lievä olen 162 cm paino 67 kg.
Sä teet hidasta itsaria. Kannattaako?
Se olisi vähän tarkoituskin. Juominen alkoi lapsen kuolemasta ja miehen jättämisestä heti perään. Päätin, että en halua enää itsekään elää. Huonoksi onneksi tuntuu olevan sellaiset geenit ettei viinalla ihan helposti henki lähde. Ei sinänsä yllätä, että äitini veli oli ihan täyspäiväinen pro-juoppo (itse käyn töissä, jossa olen selvin päin) ja eli 88-vuotiaaksi. Koronakin oli kesällä, mutta hyvin lievänä.
Uskotko itse nuo juttusi?
Runsaaseen ja pitkäaikaiseen alkoholinkäyttöön liittyy usein esimerkiksi keskittymiskyvyttömyyttä, ärtyneisyyttä, unettomuutta ja ruokahaluttomuutta.
Alkoholi estää uusien neuroneiden ja niiden välisten yhteyksien syntymisen, mikä johtaa alkuvaiheessa muisti- ja oppimisongelmiin ja myöhemmin jopa aivojen surkastumiseen. Aivojen kudoskato on alkoholisteilla jopa maksakirroosia yleisempi sairaus ja suurkuluttajilla todetaan usein muistin ja päättelykyvyn heikentymistä, aloitteellisuuden vähenemistä ja motorisia ongelmia. Juomisen lopettaminen parantaa suorituskykyä, mutta jos muutokset ovat suuria, täydellistä palautumista entiselle tasolle ei välttämättä enää tapahdu.
Runsaaseen alkoholinkäyttöön liittyvä hermoston vahingoittuminen on mittava terveysongelma ja esimerkiksi valkean aivoaineen kato on alkoholisteilla maksakirroosiakin yleisempää. Valkean aivoaineen kadon oireena on dementiaa, joka voidaan todeta neuropsykologisin testein keskimäärin joka toisella alkoholin suurkuluttajalla. Lievän dementian on toisinaan havaittu korjaantuvan pitkän raittiin kauden aikana. Sen sijaan pikkuaivojen etuosa näyttää tuhoutuvan usein pysyvästi, ja tyypillinen oire alkoholin aiheuttamassa pikkuaivoatrofiassa on kävelyn epävarmuus. Vakavimpia aivovaurioita ovat kuitenkin tapaturmien kautta syntyneet aivovammat, joista yli puolet on saatu juovuksissa. Tapaturmien aiheuttamat aivovammat ovat alkoholisteilla kolme kertaa yleisempiä kuin väestössä keskimäärin. Alkoholi lisää myös aivovaltimotukoksen ja lukinkalvon alaisen vuodon riskiä. Alkoholin pitkäaikaiskäyttö voi aiheuttaa lähes minkä tahansa neurologisen oireen tai löydöksen.
Alkoholi saattaa aiheuttaa runsaasti nautittuna aivovaltimoiden tukoksia ja repeämiä, mikä voi johtaa aivoja vioittavaan hapen puutteeseen. Vahva humalatila voi johtaa aivovaurioon etenkin nuorilla, koska heillä verensokeri laskee liian alas ja aivojen energian saanti estyy. Alkoholisteilla on tavallista suurempi riski kuolla aivohalvaukseen.
Alkoholiriippuvuus on synnyttyään heroiinin luokkaa vaikka syntyykin toki paljon hitaammin. Harva pääsee alkoholista eroon ennen kuolemaa jos alkoholiriippuvuuteen sairastuu liian juomisen takia. Paras orjuutus- ja ryöstöhuume maailmassa. Halpaa tuottaa ja aiheuttaa voimakkaan riippuvuuden. Tuhoaa myös eniten aivoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen juonut 32-vuotiaasta niin että joka ilta 6 isoa olutta, pe ja la enemmän, 8-12 olutta. Nyt ikää 47, ei mitään vaivoja eikä 45-vuotis terveystarkastuksessa ollut missään vikaa ei veriarvoissa, ei verenpaineessa. Lievä ylipaino ainoa toistaiseksi haitta, ja tosiaan aika lievä olen 162 cm paino 67 kg.
Sä teet hidasta itsaria. Kannattaako?
Se olisi vähän tarkoituskin. Juominen alkoi lapsen kuolemasta ja miehen jättämisestä heti perään. Päätin, että en halua enää itsekään elää. Huonoksi onneksi tuntuu olevan sellaiset geenit ettei viinalla ihan helposti henki lähde. Ei sinänsä yllätä, että äitini veli oli ihan täyspäiväinen pro-juoppo (itse käyn töissä, jossa olen selvin päin) ja eli 88-vuotiaaksi. Koronakin oli kesällä, mutta hyvin lievänä.
Jos jatkuvalla valehtelulla ja erilaisilla roolileikeillä netissä voisi myrkyttää itsensä, olisit kuollut jo yli 10 vuotta sitten.
Riippuu paljolti suurkuluttamisen määrästä. Esim. 30 annosta viikossa vs 100 annosta viikossa. Molemmat ovat alkoholin suurkuluttajia, mutta vaikutus terveyteen on moninkertainen jälkimmäisellä.
Sama homma tupakan kanssa. Moni sanoo ukkinsa polttaneen 70 vuotta tupakkaa ja olevan terve. Tämä ukki tosin poltti vain muutaman tupakan päivässä. Suurin osa paljon polttavista (aski tai jopa enemmän) saavat vakavia oireita ennen 60:ttä ikävuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen juonut 32-vuotiaasta niin että joka ilta 6 isoa olutta, pe ja la enemmän, 8-12 olutta. Nyt ikää 47, ei mitään vaivoja eikä 45-vuotis terveystarkastuksessa ollut missään vikaa ei veriarvoissa, ei verenpaineessa. Lievä ylipaino ainoa toistaiseksi haitta, ja tosiaan aika lievä olen 162 cm paino 67 kg.
Sä teet hidasta itsaria. Kannattaako?
Se olisi vähän tarkoituskin. Juominen alkoi lapsen kuolemasta ja miehen jättämisestä heti perään. Päätin, että en halua enää itsekään elää. Huonoksi onneksi tuntuu olevan sellaiset geenit ettei viinalla ihan helposti henki lähde. Ei sinänsä yllätä, että äitini veli oli ihan täyspäiväinen pro-juoppo (itse käyn töissä, jossa olen selvin päin) ja eli 88-vuotiaaksi. Koronakin oli kesällä, mutta hyvin lievänä.
Olipa taas tosi hienoa huomion kerjäämistä keksityillä tarinoilla, eli sitä ihan samaa mitä teet joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen juonut 32-vuotiaasta niin että joka ilta 6 isoa olutta, pe ja la enemmän, 8-12 olutta. Nyt ikää 47, ei mitään vaivoja eikä 45-vuotis terveystarkastuksessa ollut missään vikaa ei veriarvoissa, ei verenpaineessa. Lievä ylipaino ainoa toistaiseksi haitta, ja tosiaan aika lievä olen 162 cm paino 67 kg.
Sä teet hidasta itsaria. Kannattaako?
Se olisi vähän tarkoituskin. Juominen alkoi lapsen kuolemasta ja miehen jättämisestä heti perään. Päätin, että en halua enää itsekään elää. Huonoksi onneksi tuntuu olevan sellaiset geenit ettei viinalla ihan helposti henki lähde. Ei sinänsä yllätä, että äitini veli oli ihan täyspäiväinen pro-juoppo (itse käyn töissä, jossa olen selvin päin) ja eli 88-vuotiaaksi. Koronakin oli kesällä, mutta hyvin lievänä.
Olipa taas tosi hienoa huomion kerjäämistä keksityillä tarinoilla, eli sitä ihan samaa mitä teet joka päivä.
Vaikuttaa aika selvästi narsistin tyypilliseltä nettikäytökseltä.
No johan kerroit väsähtäneestä olosta. Se on juuri niitä oireita, ole muutama kk kokonaan ilman niin huomaat eron.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jopa kolmekymppisiltä kuvataan ns. dementiapäitä magneetissä ja löytyy vanhuksille tyypillisiä muutoksia.
T. RöntgenhoitajaJaa, no itse olen vain onnellisempi jos en muista kaikkea tyhmää ja noloa mitä mulle on elämässäni sattunut :D
Siinä samassa kun menee muistot onnellisista ja mukavista hetkistä. Mutta jospa sinulla ei ole niitä.
Tätä ei muuten moni viikonloppukäyttäjä ymmärrä: yksikin kunnon känni aiheuttaa lievää masennusta 2 viikon ajaksi ennen kuin normaalitila palaa.
Jos joka vkl ottaa, ei ikinä pääse siihen normaalitilaan vaan se lievä ahdistunut ja väsynyt olo on se normaali, jota sitten yritetään piristää taas uudella kännillä vkl.
Olen itse huomannut tämän monta kertaa. Nyt kun olen ollut 3 viikkoa juomatta huomaan palautuneeni omaksi itsekseni, olo on aamulla virkeä ja iloinen ja valmiina päivän haasteisiin. Kokeilkaapa joskus tekin.
Vierailija kirjoitti:
Tätä ei muuten moni viikonloppukäyttäjä ymmärrä: yksikin kunnon känni aiheuttaa lievää masennusta 2 viikon ajaksi ennen kuin normaalitila palaa.
Jos joka vkl ottaa, ei ikinä pääse siihen normaalitilaan vaan se lievä ahdistunut ja väsynyt olo on se normaali, jota sitten yritetään piristää taas uudella kännillä vkl.Olen itse huomannut tämän monta kertaa. Nyt kun olen ollut 3 viikkoa juomatta huomaan palautuneeni omaksi itsekseni, olo on aamulla virkeä ja iloinen ja valmiina päivän haasteisiin. Kokeilkaapa joskus tekin.
No tässä on sitten selitys etten itse oikein saa mitään tehtyä enkä ”pääse käyntiin” millään!
Juon 3-4/vko niin 2 ploa viiniä ja pari snapsia päälle. Eli mulla on tahmea, pirullinen kankkunen joka toinen päivä. Sitten yksi päivä reippaampi olo ja sitä juhlistan viinillä. Kahden lasillisen jälkeen se on menoa sitten ja kaataminen alkaa.
Pisimpään olen ollut tipattomalla eh 2vkoa. En huomannut silloin mitään erikoista paranemista, tai laihtumista, tai mitään muutakaan niin korkkasin taas…
Haimatulehdus ainakin voi tulla jo nuorellekin. Yksi roima ryyppyputki riittänee, vaikka muuten olisi absolutisti. Ei ole kiva kremppa.
Tuhot alkavat heti, ensimmäisestä alkoholiannoksesta. Etenevät salaa, piilossa, eivät tunnu ja näy välttämättä olossa.
Käy mittauttamassa mm. veri-, haima-ja maksa-arvot ( mm. ALAT-arvo) sekä veren sokeri -ja rasva-arvot.
Aivot ovat se haavoittuvin ja salakavalin alkoholin tuhoama kohde. Juova ihminen ei itse tunnista mm. muisti tai keskittymisongelmia, koska turtuu ja tottuu omaan käytökseensä. Muut kyllä näkevöt, että et ole kunnossa.
Se olisi vähän tarkoituskin. Juominen alkoi lapsen kuolemasta ja miehen jättämisestä heti perään. Päätin, että en halua enää itsekään elää. Huonoksi onneksi tuntuu olevan sellaiset geenit ettei viinalla ihan helposti henki lähde. Ei sinänsä yllätä, että äitini veli oli ihan täyspäiväinen pro-juoppo (itse käyn töissä, jossa olen selvin päin) ja eli 88-vuotiaaksi. Koronakin oli kesällä, mutta hyvin lievänä.