Pitäisikö tehdä abortti?

vastaamaan perheestä. Nyt tietysti 10 av-mammaa ryntää kertomaan, kuinka ovat olleet naimisissa puol vuossataa ja mies oli hyvä isä jo alta parikymppisenä. Mutta tosiasiat on tosiasioita.



Älä valehtele itsellesi tai yritä tehdä asiasta mitenkään ruusunpunaista. Se on vaikea paikka, päätät miten päin tahansa.



Toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin mihin ikinä päädytkään.

Luin vasta oman kirjoitukseni ja huomasin että sen alun ymmärtää helposti väärin! Tarkoitin siis sitä että jos epäröi kahden vaiheilla niin silloin on parasta pitää se lapsi koska ns pohtijat " ei, juu, ei" katuvat nimenomaan tekemäänsä aborttia! Eli pidä ihmeessä ja ei se lapsi muuta kaipaakaan kuin perushoitoa ja Rakkautta!!!

Mies täytti sinä vuonna 23. Edelleen olemme yhdessä, nykyään lapsia on neljä, vanhin nyt 9v.

Rahallisesti on ollut toki välillä tiukkaa ja muitakin kriisejä ollut, mutta hetkeäkään en ole ratkaisuani pitää lapsi katunut.

Elämäs pilaat, sano mun sanoneen.

Mieti jos äitisi olisi teettänyt abortin ei sinua olisi. Jos on valmis seksiin on valmis ottamaan vastuun jälkeläisistään.



Koulun 5. luokalla biologian kirjassa selitetään tämä prosessi. Olet täysi-ikäinen ja äidiksi sopiva siinä missä muutkin naiset.



Tekosyitä nuo opiskelut yms. Aina löytyy tekosyy aborttiin jos niin haluaa toimia. Tämä on omantunnon kysymys miten toimit.



Synnytin esikoiseni 18-vuotiaana ja äitiys sujui mallikkaasti. Kerroit että saat opiskelun päätöksen ennen vauvan syntymää joten asiasi on paremmin kuin hyvin.



Kukaan ei kuole nälkään Suomessa, vaatteet on päällä köyhilläkin ja katto pään päällä ainakin lapsiperheillä. Mahdollista eroa on turha pohtia, eroaa ne myöhemmällä iällä avioituneet ja lapsensa tehneetkin.

Vierailija:

Rupesi vain tuo yh-juttu mietityttämään...

Hyvä, kun mietit. Se on todellisuutta, että niiin voi käydä, ihan jokaiselle. Ei sitä kannata pelätä, mutta yksi mahdollisuus se on.

Abortti ei tunnu minusta luontevalta, mutta toisaalta en voi tarjota lapselle mitään kovin yltäkylläistä elämääkään, vain rakkautta ja perushuolenpitoa. Kun toisaalta jattelen että lapsi on lahja johon ei ylimielisesti pitäisi suhtautua, minullakin on endometrioosia ettei raskaaksitulo ole edes itsestään selvää. ap

Pieni lapsi ei kaipaa yhtään mitään muuta kuin tuon perushuolenpidon ja VANHEMMAN läsnäolon ja hoivon. Siinä vaiheessa, kun lapsi tarvitsee nenmmän materiaa, sinä ja miehesi olette toivottavasti jo työelämässä. Ja kyllä sosiaalituillakin voi elää ihan hyvää elämää, jos materia ei ole sen mittari.

Neuvoa en osaa, se on sinun oma päätöksesi. Mutta minusta sinä kuulostat järkevältä nuorelta naiselta ja uskon, että pärjäät äitinäkin. Tietysti se rajoittaa elämää, mutta kyllä se antaakin.

mutta ei kai kukaan voi olla kypsä tai valmis isäksi ennen kuin se lapsi on olemassa? Siis tarkoitan vain että voiko olla " valmis" isä jos ei ole lastakaan? Luulisin että siinä kasvaa sitten vanhemmaksi lapsen mukana..



Kiitos 18 hyvistä näkökulmista! Tuota olen itsekin miettinyt, että aborttia moni katuu, mutten tosiaan ole kuullut että abortin tekemättömyttä kukaan. Voisinkohan mennä neuvolaan juttelemaan asioista? En ole vielä nlaan soitellut, mutta kai jo voisi, olen 8 viikolla luullakseni nyt..



ap

Nyt käväisen lenkillä, palaan vielä linjoille tultuani. Kiitos teille kaikille vastanneille!



ap

Minulla on nyt siis 2vuotias lapsi. Minä kylläkin toivoin lasta.

Sanoisin, että älä tee aborttia. Lapsi tuo elämään niin paljon iloa ja eloa. Vaikea sanoa paljoa, koska en tiedä omista tunnelmistasi, mutta älä nyt ikäsi tai työelämäsi takia rupea aborttia miettimään. Olisiko mahdollisesti läheisistäsi apua vauvan kanssa?? Itse olen vain niin onnellinen valinnastani, että uskon että muutkin voisivat olla.

Hyvin pärjäät lapsen kanssa!

Kaikille lapset eivät sovi. Eikä niitä kaikkien tartte hankkia. Ite olin sen verta hölmö, että meni aikaa tajuta, miten rikas elämä voikaan olla, ihan yksin!

Mikset anna lastasi adoptioon????????

Hän on sitä mieltä että pitäisin lapsen, mutta sanoi että tee kuten parhaaksi näet. Olen aika sekaisin, mutta luulen etten aborttia kuitenkaan tee... Asiaa vaikeuttaa sekin että minulla on jo raskausoireita, pahoinvointia, rintojen arkuutta ja sellaista. Poikaystävä on myös sillä kannalla että lapsi pidettäisiin, hän on kovin lapsirakas ja tahtoisi myös mennä vihille ennen lapsen syntymää.



ap

Vaikutat vastuuntuntoiselta ihmiseltä. Vaikuttaa myös, ettet kenties haluaisi aborttia, joten ota lapsi vastaan ja nauti äitiydestä. Raha on viimeinen asia, jota pitää miettiä.

t. opiskelijaäiti

lapsen kanssa. Vaikutat järkevältä ja vastuuntuntoiselta. Älä pilaa raskausaikaa murehtimalla, jos päätät vauvan saada. Elämä vie eteenpäin ja kantaa, etenkin jos sinulla on tukijoukkoja.

Itse tein abortin 18 vuotiaana. Jälkeenpäin olen kuvitellut millainen lapseni olisi ollut. Ja nyt yli 10 vuotta jälkeenpäin tiedän, että olisin selvinnyt hyvin jos olisin vauvan pitänyt, vaikka en mikään mestariäiti olisi ehkä ollutkaan. Olisin vain järkiintynyt nopeammin.

Talousasiat joita pelkäät, eivät ole mielestäni suuri uhka. Lapsi ei tarvitse mitään hienouksia, vain rakastavia ja sydämeltään lämpimiä ihmisiä sekä ruokaa ja lämpöä. Tulet sen huomaamaan. Sitäpaitsi, taloutenne ehtii kohentua ja ehkä kaatuakin moneen kertaan vielä tulevina vuosina, koskaan ei voi sellaisista asioista olla varma.

Päädyimme siis pitämään lapsen, ja täytyy sanoa että olen hirveän helpottunut, tämä tuntuu oikealta. Ultrassa olen myöskin jo käynyt, ja siellä se pikkuinen heilui. Kiitos kaikille jotka jaksoitte kommentoida:) Hyvää syksyä!



ap

valtavasti onnea odotukseen :)

Olen saanut samanikäisenä esikoispoikani, välissä kävin opiskelut loppuun, tutkinnon valmistuttua syntyikin sitten pikkusisko. Nyt olen vakityöpaikassa ja saman miehen kanssa erittäin onnellisesti naimisissa. Päivääkään ei ole kaduttanut:) Mies myös erittäin lapsirakas, ja oli heti sitä mieltä, että pidämme lapsen, vaikka aikanaan yllätysvauva olikin.

Oikean päätöksen teit.