Lue keskustelun säännöt.
Muita jotka ovat joutuneet jättämään aivan ihanan kumppanin, koska lapsihaaveet eivät kohtaa?;(
08.09.2021 |
Muutin tänään pois yhteisestä kodistamme. Olimme olleet vuosia yhdessä ja aina puhuneet, että emme tahdo lapsia. Mies alkoikin haluamaan, en koskaan sopeutunut ajatukseen, joten ero oli ainut vaihtoehto.
Olen aivan rikki, palasina. En ole tehnyt mitään muuta kuin itkenyt. Rakastan miestä todella syvästi, mutta tällaisessa asiassa ei ole kompromissia.
En tiedä yhtään miten sopeudun. Olen koko ajan ahdistunut ja hengittäminen on vaikeaa.
Vertaistukea? Miten tästä pääsee yli?
Kommentit (7)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama tarina myös minulla.. Vuosien seurustelu päättyi kuin seinään avovaimoni ilmoitettua, että hän haluaakin lapsia.
Itselläni tästä on nyt kulunut kuusi vuotta, ja jos rehellisiä ollaan, niin en ole päässyt asiasta yli vieläkään. Koko elämähän siinä romahti.
Ajattele niin, että tuntemasi mies ei joka tapauksessa ollut se joka olisi tulevaisuudessa ollut vierelläsi. Teitte kummin päin hyvänsä, asia olisi vaikuttanut keskinäiseen suhteeseen, joka ei olisi ollut sama suhde sen saman ihmisen kanssa kuin mihin olit sitoutunut.
Vihonviimeinen tilanne on se, jossa toinen osapuoli saa painostamalla tahtonsa läpi, eli sen lapsen maailmaan. En ole yhtä optimisti kuin nämä vauvan tekoon painostavat; en usko, että asia yleensä lutviutuu ja vauva-haluton huomaa lopulta olleensa väärässä. En povaisi kovin suurta onnistumismahdollisuutta suhteelle, jossa toinen on joutunut luopumaan tahdostaan noin elämänmullistavassa asiassa.
Lapsihan olisi niin ihana. Harmittaa kun en voi saada enempää lapsia (ikä).
Meillä ei kariutunut suoranaisesti lapsihaaveisiin vaan, mahdottomuuteen olla yhdessä muiden tekijöiden takia. Ihan kauheeta ja on vaan itkettänyt ja olen ollut ahdistunut viimeisen reilun vuoden. Tasaisin väliajoin ex laittaa viestiä ja viimeksi heti kun näimme vahingossa ja olin uuden tapailukumppanin kanssa liikenteessä ja lopetin tuon uuden suhteen kun tajusin miten paljon välitän vielä tästä eksästä.
Mietin jatkuvasti, että pitäisikö tehdä kompromissi ja luovuttaa koko oma arvopohja vain siksi että voisi olla toisen kanssa, mutta mitä mä sen jälkeen enää olisin.
Kellään kokemuksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Annakko pillua?
Just näin, kunnon nussiminen auttaa unohtamaan murheet
Otan osaa. Itselleni ei onneksi ole noin käynyt, mutta tiedän yhden tapauksen, jossa pariskunta erosi ihan samasta syystä: nainen oli vela, mies sanoi aluksi myös olevansa vela mutta ei sitten oikeasti ollutkaan.
Lapsenteon kanssa ei tosiaan ole kompromisseja. Se sikiö joko syntyy tai sitten ei - tasan kaksi vaihtoehtoa. Eikä sitä voi palauttaa jos kotileikki ei sitten vauvaa hinkunutta lopulta kiinnostakaan. (Usein tuntuu siltä, että miehillä tämä fakta menee ohi kovaa ja korkealta.)
Särkynyt sydän paranee ajan myötä. Toivottavasti löydät vielä jonkun, joka oikeasti on samalla aaltopituudella kanssasi. <3