Pettynyt ja häpeissäni
Mä laitoin tän aloituksen jo aamulla ja juuri aloin saada neuvoja ilkeilyn sijaan. En ehtinyt kaikkia lukea, kun ketju poistettiin. Koetan siis uudestaan. Pahoittelut pitkästä ja sekavasta tekstistä. Tämä on suoraan valvotun yön jälkeen kirjoitettu ja jäi leikepöydälleni.
Mua itkettää ja olen järkyttynyt. Poika aloitti esikoulun ja vielä eilen luulin, että kaikki on mennyt siellä hyvin, mutta olinpa väärässä.
Kuvittelin eilen meneväni kaikkien lasten vanhemmille vuorollaan järjestettävään tapaamiseen, mutta kyse olikin siitä, että poikani käyttäytyy esikoulussa aivan järjen vastaisesti ja hoitajat eivät tiedä mitä tehdä.
Olin juttelemassa koululla ja opettajat kertoivat, että poikani rummuttaa ja naputtelee jatkuvasti. Lisäksi hänestä pääsee ääniä ja hän jatkuvasti ääntelee. Mietin, että onko tuo nyt pahakaan, että on vähän levoton...no sitten poikani ryhmä oli lähössä ulos ja kuulin poikani kiljuvan eteisessä täyttä kurkkua pukiessaan, kiljui korkealta, matalalta, murisi ties mitä ja meteli oli valtava. Kuulin jonkun pyytävän hiljenemään, mutta huuto jatkui. Aivan kun poika olisi riivattu.
Opettajat, joiden kanssa olin juttelemassa katsoivat mua kysyvästi ja samalla kärsien. Tätä on kuulema kaikki opiskelutuokiot, ruokailu ja pukeminen ja kehoitus tai käsky ei auta. Ei edes reagoi, katsoo vaan ja huutaa. Muut lapset pelkäävät eivätkä pysty keskittymään ja ovat myös pyytäneet poikaani lopettamaan. Ekat 2 viikkoa meni hyvin ja nyt näin.
Poika oli kuin vieras lapsi, ei ikinä käytyäydy noin. Huutaa välillä tietysti asiansa pelleillessään, ehkä yhden lauseen illassa, semmosta 6v häröilyä väsyneenä. Ikinä tämä ei ole itkenyt tai kiukunnut väsyneenä, se on just semmosta, että tekeminen muuttuu päämäärättömäksi sekoiluksi. Ja joo, nyt heti lisättiin unta.
Tämän kanssa ei ole ollut koskaan mitään perinteisiä raivareita kaupoissa jos ei saakaan haluamaansa. Kotona tottelee hyvin, toki parista hoputuksesta, muttei osoita mieltään ja tekee epämiuluisatkin asiat marisematta. En tunnista tuota possessoitua kiljujaa. Siinä huudossa ei ollut kipua, ei tarvetta ei mitään, ihan puhdasta mölinää itsekseen.
Juttelin eilen pojan kanssa varovasti ja sain selville, että ärsyyntyy koulussa kun pitää tehdä sitä ja tätä ja tehtävät on vaikeita eikä kiinnosta. Onko tuo jotenkin heikkolahjainen!? (anteeksi ruma ilmaisu, oon valvonut) Mutta ne hommat on muille helppoja!
Mua hävettää niin kovasti nyt viedä sitä kouluun, kun tiedän että se huutaa ja kukaan ei voi keskittyä ja muut pelkää eikä se älyä lopettaa!!! Tekis mieli ottaa pois koulusta, ettei pilaa muilta sitä.
Soitan tänään neuvolan kautta lastenlääkärille aikaa. Isällään ja velipuolellaan on Aspergerin piirteitä diagnosoituna, mutta en älynnyt että tällä pojalla olisi mitään niitä, kun yhtään ongelmaa en ole kohdannut ja peittoaa veljensä kaikessa, oma-alotteisuudessa, keskittymisessä, impulssikontrollissa, sosiaalisuudessa...siis kaikissa niissä piirteissä mitä olen yrittänyt seurailla ja nyt PAM!
Joutuuko se siirtymään esikoulusta jonnekin apukouluun, että muut pystyvät opiskelemaan. Tuntuu että pojan tulevaisuus on pilalla. Mä oikeasti luulin, että menen kuuntelemaan sinne miten onkin mennyt hyvin, koska kotona poika on puhunut pelkkää hyvää ja lähtee kouluun mielellään ja on kasvanut tän kuukauden aikana ihan hirveästi, kasvanut vielä entisestään oma-alotteisemmaksi ja säyseämmäksi...näin luulin... En tiedä miten edetä, oon pettynyt tuohon rakkainpaani.