Miten kestää oman lapsen huono koulumenestys?

Vertaistukea ja neuvoja kaipaisin. Tunnen epäonnistuneeni vanhempana koska en kykene auttamaan heitä menestymään koulussa paremmin.
Taustaa sen verran että olemme ihan tavallinen ydinperhe, molemmat vanhemmat olemme älykkäitä (toinen mensatasoa toinen siinä rajalla) ja menestyimme koulussa todella hyvin. Olemme työelämässä ammateissa joista nautimme. Esikoisella on diagnosoituna add ja kuopukselle odotellaan diagnoosiksi adhd:ta. Lapset ovat vielä alakoulussa ja esikoisen arvosanat ovat pääasiassa tyydyttäviä ja muutama hyvä joukossa. Tiedän että lapsistani on parempiin tuloksiin, mutta esikoisen lääkityksestä huolimatta en saa hänestä “täyttä potentiaalia” ulos. Kun toissakeväänä oltiin etäkoulussa pystyin jäämään työstäni vapaalle auttamaan lasta koulussa ja kun teimme koko päivän lapsen kanssa koulutöitä, siis iltaseitsemään, useilla tauoilla, lapsen osaaminen oli todella hyvää. En kuitenkaan tiedä kuinka kestävällä pohjalla olisi että jäisin työstäni pois ja lapseni raataisi aamusta iltaan joka päivä. Puhumattakaan siitä että nyt lapsia on koulussa jo kaksi.
Miten päästä irti tästä epäonnistumisen tunteesta? Muut vanhemmat kehuvat kuinka lapsillaan on mahtava koulumenestys ja saavat valita jatkokoulupaikkansa, minä taas pelkään että minun lapseni joutuvat valitsemaan sen perusteella minne sattuvat pääsemään.