Taaperon pulauttelu - onko normaalia vai merkki jostain muusta?

Poikani on nyt kaksivuotias ja hänellä on viivettä puheen oppimisessa. Menin töihin pojan ollessa 10 kuukauden ikäinen ja hän jäi tuolloin perhepäivähoitajalle hoitoon. Hän tottui hoitopaikkaan hyvin, mutta muistan, kun eräänä iltapäivänä hain poikaani hoitopaikasta, niin poika pulautteli ja vaikutti jotenkin huonovointiselta. Lisäksi hänen paidassaan oli lievä oksennuksen haju. Poika oli tuolloin noin 11 kk. Kyselin hoitajalta päivän kulusta, niin hänen mielestään ei ollut tapahtunut mitään ihmeellistä ja epäili, että poika on vain muuten vatsataudissa tai syönyt liikaa.

Muistan, että samoihin aikoihin suunnilleen häneltä alkoi unohtua jo aiemmin opittuja sanantapaisia pois (hän oppi muutamia sanoja erittäin varhain). Pojan oltua hoitopaikassa kolmisen-nelisen kuukautta, hän ei enää puhunut sanaakaan ja hän ei sittemminkään ole puhunut kuin satunnaisesti muutamia sanoja. Hoitaja kuitenkin mainitsi, että sanojen unohtuminen voisi liittyä siihen, kun poika opetteli kävelemään samoihin aikoihin. Loppujen lopuksi hän oppi kunnolla kävelemään noin vuoden ikäisenä.

Pelkään, että onkohan poika tuolloin yhtenä päivänä satuttanut hoitopaikassa itsensä tai voiko olla, että hoitaja onkin ollut kovakourainen lasta kohtaan. Nimittäin jostain luin, että sellainen pulauttelu/oksentelu voisi olla aivovaurion oire, kun ilmeisesti 11 kuukauden ikäinen ei enää muuten pulauttele ruokailun jälkeen. Muita oireita ei ole ollut kuin tuo puheen viivästyminen ja kyseisenä päivänä se oksennuksen hajuinen pulauttelu. Mustelmia ei näkynyt eikä mitään muutakaan erityistä. Hoitaja vaikutti ystävälliseltä ja iloiselta ainakin silloin, kun lasta vietiin hoitoon tai noudettiin sieltä. Olemme ottaneet pojan pois kyseisestä hoitopaikasta sittemmin, sillä saimme päiväkotipaikan.