Avovaimolla heikko mielenterveys

Pelot eivät ole automaattisesti merkki heikosta mielenterveydestä eikä niitä välttämättä voi hoitaa mielialalääkityksellä.

Oisko toi lääkärissäkäynti parempi vaihtoehto, kuin se, että sinä yrität miettiä naisellesi sopivaa hoitomuotoa?

Ehdottomasti lääkäriin. Ja ei lääkeabsolutisti kannata olla, jos aivoissa on kemikaalitasapainot perseellään ei sitä puolison tuella korjata.

Minulla oli täysin samoja oireita kun olin masentunut ja ahdistunut. Masennus lähti lääkkeiden avulla, ahdistus sillä että lopetin ruikuttamisen ja otin elämäni hallintaan. Onneks silloinen poikaystävä oli ymmärtäväinen ja tukena.

[quote author="Vierailija" time="16.10.2014 klo 09:53"]

Ei uskalla olla yksin kotona kun on pimeää, joka luonnollisesti ärsyttää itseäni, vaikken siitä hänelle valitakaan. Tuen ja olen kyllä ymmärtäväinen. Toinen asia joka ärsyttää, että hän näkee joka yö painajaisia ja minut on pakko herättää aina, mikäli hänkin herää yöllä. Ja jos tällaisen yöherätyksen jälkeen käyn vessassa, makuuhuoneeseen on sytytettävä valot. Auttaisiko terapia tai jokin, kun omasta tukemisesta ei näytä olevan hyötyä? Olemme molemmat mielialalääkkeitä vastaan, joten niitä ei mielellään popsita. Myös näin syysaikaan hän kärsii kun lähen töihin, kämpän kaikki valot on pakko jättää päälle vaikka hän yrittäisi vielä jäädä nukkumaan. On myös kaikenlaisia muita pelkoja, lähestulkoon sairaalloinen kaikenlaisten tautien pelko, uloslähteminen ahdistaa ja yksin hän ei pysty kaupassa käymään.

[/quote]

Kuulostaa hemmotellulta prinsessalta, joka ei ole keksinyt muita leikkejä elämäänsä leikittäväksi, joten leikkii sitä, jonka parhaiten osaa eli leikkii turvatonta lasta. Sinä puolestaan leikit manipuloitavissa olevaa, huolehtivaa aikuista. Täydellinen liitto.

Vaihda naista koska tuo menee vaan tuosta hullummaksi, ja vaihda samalla vielä paikkakuntaa jos mahdollista ja pistä tietosi salaisiksi, sillä jos löydät uuden naisen niin tuo sekoaa ja alkaa stalkkailemaan teitä ja silloin ei pimeäkään enää häntä haittaa!

Ei kai nyt painajaisten näkeminen ja pimeän pelkääminen ole mikää mt ongelma? Vai onko?
Nuo muut asiat kyllä viestii että ei ole ihan elämä kunnossa. Tue avovaimoasi ja miettikää yhdessä voisiko tilannetta lähteä ratkomaan koska se vaikuttaa selvästi arkielämään. Lääkäri tai terapia voisi olla paikallaan. Kannattaisi myös hankkia jotain mielekästä sisältöä elämään. Liikunta esim ehkäisee masennusta. Neljän seinän sisälle jääminen vain pahentaa tilannetta. Käsittääkseni esim masennusta voi hoitaa myös ilman lääkkeitä? Ellei sitten ole elimistössä jokin lääkitystä vaativa ongelma.

[quote author="Vierailija" time="16.10.2014 klo 10:22"][quote author="Vierailija" time="16.10.2014 klo 09:53"]

Ei uskalla olla yksin kotona kun on pimeää, joka luonnollisesti ärsyttää itseäni, vaikken siitä hänelle valitakaan. Tuen ja olen kyllä ymmärtäväinen. Toinen asia joka ärsyttää, että hän näkee joka yö painajaisia ja minut on pakko herättää aina, mikäli hänkin herää yöllä. Ja jos tällaisen yöherätyksen jälkeen käyn vessassa, makuuhuoneeseen on sytytettävä valot. Auttaisiko terapia tai jokin, kun omasta tukemisesta ei näytä olevan hyötyä? Olemme molemmat mielialalääkkeitä vastaan, joten niitä ei mielellään popsita. Myös näin syysaikaan hän kärsii kun lähen töihin, kämpän kaikki valot on pakko jättää päälle vaikka hän yrittäisi vielä jäädä nukkumaan. On myös kaikenlaisia muita pelkoja, lähestulkoon sairaalloinen kaikenlaisten tautien pelko, uloslähteminen ahdistaa ja yksin hän ei pysty kaupassa käymään.

[/quote]

Kuulostaa hemmotellulta prinsessalta, joka ei ole keksinyt muita leikkejä elämäänsä leikittäväksi, joten leikkii sitä, jonka parhaiten osaa eli leikkii turvatonta lasta. Sinä puolestaan leikit manipuloitavissa olevaa, huolehtivaa aikuista. Täydellinen liitto.
[/quote]

Typerä vastaus. Todellakin kaukana tuosta. Itseasiassa hän on todella hyväsydäminen ihminen, joka ei loukkaisi ketään ja aina pyrkii auttamaan heikompia

Varmistaisin vielä, onhan avovaimosi täysi-ikäinen, eikä mikään joka nurkassa mörköjä näkevä teinaripissis?

[quote author="Vierailija" time="16.10.2014 klo 10:22"]

Kuulostaa hemmotellulta prinsessalta, joka ei ole keksinyt muita leikkejä elämäänsä leikittäväksi, joten leikkii sitä, jonka parhaiten osaa eli leikkii turvatonta lasta. Sinä puolestaan leikit manipuloitavissa olevaa, huolehtivaa aikuista. Täydellinen liitto.

[/quote]

Kuulostaa tosiaan `tyypilliseltä pilalle lellityltä isin tytöltä. Pitääkö paikkansa?

[quote author="Vierailija" time="16.10.2014 klo 10:23"]Vaihda naista koska tuo menee vaan tuosta hullummaksi, ja vaihda samalla vielä paikkakuntaa jos mahdollista ja pistä tietosi salaisiksi, sillä jos löydät uuden naisen niin tuo sekoaa ja alkaa stalkkailemaan teitä ja silloin ei pimeäkään enää häntä haittaa!

 
[/quote]

Just. Läheisestä välittämistä parhaimmillaan. Ihmisethän on kertakäyttötavaraa. Kun tulee ongelmia vastaan, jätetään toinen oman onnen nojaan. Aloitusviestin nainen tarvitsee oikeasti apua ja tukea, eikä syyllistämistä ja tuomitsemista!

Siis sinua ärsyttää pimeä ja avovaimon painajaiset. En ymmärrä, mikä tuossa tekee siitä avovaimon mt-ongelman. Aiheuttaako se, ettet uskalla käydä vessassa ilman valoja, niin voimakasta unettomuutta hänelle, että hän kärsii siitä? Miten sinun pelkosi aiheuttavat hallaa hänelle? Hienoa kuitenkin, että pystyt käymään töissä, vaikka uloslähteminen on pelottavaa. Voisitteko mennä yhdessä kauppaan?

Kuulostaa ihan naiselta, joka on jäänyt teinitytöksi. Itse en koskisi pitkällä tikullakaan tuommoseen. Ämmä vaihtoon vaan. Yks eksä oli aika samanlainen; sytytteli kynttilöitä monta tuntia päivässä, jos ei ollut kynttilöitä niin täysvalaistus päällä koko ajan eikä uskaltanut liikkua ulkona enää klo 20 aikaan,  koska pelkäsi humalaisia ja rienaajia. Hauskinta on, että ko. henkilö haaveilee poliisin ammatista. 

Jos se joka yö näkee painajaisia, niin onko siellä taustalla joku trauma, joka niitä aiheuttaa? Ehkä vaimosi olisi hyvä päästä keskustelemaan psykologin tai vastaavan kanssa. Ihan pari kertaakin voisi auttaa. Jos terveyskeskus ei auta, palveluja saa myös yksityiseltä.

[quote author="Vierailija" time="16.10.2014 klo 10:12"]Minulla oli täysin samoja oireita kun olin masentunut ja ahdistunut. Masennus lähti lääkkeiden avulla, ahdistus sillä että lopetin ruikuttamisen ja otin elämäni hallintaan. Onneks silloinen poikaystävä oli ymmärtäväinen ja tukena.
[/quote]

Tuo masennus on kyllä itsellänikin aika selviö, vaikkakin pyrin jotain tekemään asian suhteen.

Exä on joskus syönyt ssri-lääkkeitä, mutta hänen mukaansa niistä tuli sen verran "tuskainen" olo, ettei ikinä enää.

Pitää kyllä yrittää kannustaa siihen liikuntaan, mutta aina kun yritettäisiin vaikka lenkille lähteä, niin ei vaan kuulemma huvita. Enkä liian paljon viitsi painostaakaan, se ei koskaan auta mitään.

[quote author="Vierailija" time="16.10.2014 klo 10:29"]

Typerä vastaus. Todellakin kaukana tuosta. Itseasiassa hän on todella hyväsydäminen ihminen, joka ei loukkaisi ketään ja aina pyrkii auttamaan heikompia

[/quote]

^ Miksi tämä viesti tuli eri fontilla kuin aloittajan viesti? Kaksi henkilöä trollaamassa tätä aloitusta?

[quote author="Vierailija" time="16.10.2014 klo 10:34"]

[quote author="Vierailija" time="16.10.2014 klo 10:12"]Minulla oli täysin samoja oireita kun olin masentunut ja ahdistunut. Masennus lähti lääkkeiden avulla, ahdistus sillä että lopetin ruikuttamisen ja otin elämäni hallintaan. Onneks silloinen poikaystävä oli ymmärtäväinen ja tukena. [/quote] Tuo masennus on kyllä itsellänikin aika selviö, vaikkakin pyrin jotain tekemään asian suhteen. Exä on joskus syönyt ssri-lääkkeitä, mutta hänen mukaansa niistä tuli sen verran "tuskainen" olo, ettei ikinä enää. Pitää kyllä yrittää kannustaa siihen liikuntaan, mutta aina kun yritettäisiin vaikka lenkille lähteä, niin ei vaan kuulemma huvita. Enkä liian paljon viitsi painostaakaan, se ei koskaan auta mitään.

[/quote]

Se lenkkeily ei kai oo ainoa liikuntamuoto, ei kaikki siitä tykkää. Oisko jotain hauskempaa, kylpylässä käynti tai sulkapallo? Jooga tai kuntosali?

[quote author="Vierailija" time="16.10.2014 klo 10:33"]

Siis sinua ärsyttää pimeä ja avovaimon painajaiset. En ymmärrä, mikä tuossa tekee siitä avovaimon mt-ongelman. Aiheuttaako se, ettet uskalla käydä vessassa ilman valoja, niin voimakasta unettomuutta hänelle, että hän kärsii siitä? Miten sinun pelkosi aiheuttavat hallaa hänelle? Hienoa kuitenkin, että pystyt käymään töissä, vaikka uloslähteminen on pelottavaa. Voisitteko mennä yhdessä kauppaan?

[/quote]

Ap:n pointti kyllä vähän hukkuu tuonne sekaviin lauserakenteisiin, sillä noinkin sen voisi ymmärtää.

[quote author="Vierailija" time="16.10.2014 klo 10:34"]

[quote author="Vierailija" time="16.10.2014 klo 10:12"]Minulla oli täysin samoja oireita kun olin masentunut ja ahdistunut. Masennus lähti lääkkeiden avulla, ahdistus sillä että lopetin ruikuttamisen ja otin elämäni hallintaan. Onneks silloinen poikaystävä oli ymmärtäväinen ja tukena. [/quote]

Tuo masennus on kyllä itsellänikin aika selviö, vaikkakin pyrin jotain tekemään asian suhteen. Exä on joskus syönyt ssri-lääkkeitä, mutta hänen mukaansa niistä tuli sen verran "tuskainen" olo, ettei ikinä enää. Pitää kyllä yrittää kannustaa siihen liikuntaan, mutta aina kun yritettäisiin vaikka lenkille lähteä, niin ei vaan kuulemma huvita. Enkä liian paljon viitsi painostaakaan, se ei koskaan auta mitään.

[/quote]

Mä söin just noita ssri-lääkkeitä, mulla ne vaan poisti kaikki pelot ja surulliset ajatukset. Muutuin iloiseksi ja sosiaaliseksi sen puolen vuoden aikana kun noita söin, painajaiset hävisivät ja olin reippaampi. Lääkkeiden lopetus onnistui hyvin, ei tullut mitään oireita. Lopettamisen jälkeen mieliala tottakai tasottui, eli välillä tuli myös niitä tavallisia negatiivisia tunteita, joita tuolloin "huippuaikana" ei ollut lainkaan, mutta niinhän se kuuluukin mennä. Eli ihmiset reagoivat kyllä hyvin eri tavalla, itse koin lääkkeet ainoastaan hyvänä asiana.

[quote author="Vierailija" time="16.10.2014 klo 10:33"]Siis sinua ärsyttää pimeä ja avovaimon painajaiset. En ymmärrä, mikä tuossa tekee siitä avovaimon mt-ongelman. Aiheuttaako se, ettet uskalla käydä vessassa ilman valoja, niin voimakasta unettomuutta hänelle, että hän kärsii siitä? Miten sinun pelkosi aiheuttavat hallaa hänelle? Hienoa kuitenkin, että pystyt käymään töissä, vaikka uloslähteminen on pelottavaa. Voisitteko mennä yhdessä kauppaan?
[/quote] ??? Vähän luetun ymmärtämisen kanssa ongelmia. Voi pisa päivää..

[quote author="Vierailija" time="16.10.2014 klo 10:55"]

[quote author="Vierailija" time="16.10.2014 klo 10:34"]

[quote author="Vierailija" time="16.10.2014 klo 10:12"]Minulla oli täysin samoja oireita kun olin masentunut ja ahdistunut. Masennus lähti lääkkeiden avulla, ahdistus sillä että lopetin ruikuttamisen ja otin elämäni hallintaan. Onneks silloinen poikaystävä oli ymmärtäväinen ja tukena. [/quote]

Tuo masennus on kyllä itsellänikin aika selviö, vaikkakin pyrin jotain tekemään asian suhteen. Exä on joskus syönyt ssri-lääkkeitä, mutta hänen mukaansa niistä tuli sen verran "tuskainen" olo, ettei ikinä enää. Pitää kyllä yrittää kannustaa siihen liikuntaan, mutta aina kun yritettäisiin vaikka lenkille lähteä, niin ei vaan kuulemma huvita. Enkä liian paljon viitsi painostaakaan, se ei koskaan auta mitään.

[/quote]

Mä söin just noita ssri-lääkkeitä, mulla ne vaan poisti kaikki pelot ja surulliset ajatukset. Muutuin iloiseksi ja sosiaaliseksi sen puolen vuoden aikana kun noita söin, painajaiset hävisivät ja olin reippaampi. Lääkkeiden lopetus onnistui hyvin, ei tullut mitään oireita. Lopettamisen jälkeen mieliala tottakai tasottui, eli välillä tuli myös niitä tavallisia negatiivisia tunteita, joita tuolloin "huippuaikana" ei ollut lainkaan, mutta niinhän se kuuluukin mennä. Eli ihmiset reagoivat kyllä hyvin eri tavalla, itse koin lääkkeet ainoastaan hyvänä asiana.

[/quote]

Ei ssri:t kaikkia auta, mutta on olemassa myös muita lääkkeitä. Avokkisi kannattaisi varata aika lääkäriin. Minusta tuo ei kyllä kuulosta masennukselta, vaan ahdistustyyppiseltä oirehdinnalta, samoin nuo pelot ja painajaiset. Kyseessä voisi olla paniikkihäiriö ja jonkinlainen trauma / fobia.