Mitä kaikkea on kulttuurikodissa?

Minun tuntemani kulttuuri-ihmisten kodissa on mm. kirjahylly joka huoneessa. Kirjoja on aivan laidasta laitaan, tv-huoneessa on mm. sarjakuvia, mutta epäilemättä jossain on Shakespearen kootut teokset. Portaikossa on kehystettynä näytelmien sekä elokuvien julisteita. Työhuoneessa on lasivitriini, jossa on taideteoksia ympärimaailmaa, mm. ruukkuja, pieniä budhia, hedelmällisyyden jumalia yms. Keittiö on kuin ravintolan keittiö laitteineen ja työtasoineen. Lisäksi löytyy saunaosasto, jossa on asiaankuuluva baarihylly. Kesäisin näkyy puutarha, jossa kasvatetaan omat kasvikset, joista sitten kokataan siellä loistokeittiössä.

Peikonlehti.

Kirjoja  - useammalla kielellä; soittimia, taidetta, designia, sukuun lliittyviä asioita kuten vanhoja valokuvia

Ap. Uskoisin, että moni "kulttuurikodissa elävä" ei ajattele elävänsä kulttuurikodissa. Eivät kaikki mieti aina minkälaisen kuvan antavat ja mitä muut heistä miettivät, vaan elelevät elämäänsä.

Oman kokemukseni mukaan paljon kirjoja (ja kirjahylly), piano tai flyygeli tai viulu, laadukkaita huonekaluja (boheemeilla voi olla kirppareilta hankittua Artekia tms, mutta heilläkään ei Ikean tai Sotkan kalusteita), tauluja seinillä sekä vähintään 8 hengen ruokapöytä.

Muiden huomioonottamista, hyviä käytöstapoja, sivistystä, uteliaisuutta maailmaa kohtaan, monipuolista ajankäyttöä (ei siis vain koneella tai telkkarin ääressä roikkumista). Jos ajatellaan tavaraa, niin jos kirjallisuus kiinnostaa niin kodissa saattaa olla paljon kirjoja. Ainakin kaikilla perheenjäsenillä on kirjastokortit ja ne ovat kovassa käytössä. Kunnolliset piirustusvehkeet niin aikuisille kuin lapsillekin. Klassisen musiikin ystävillä on kausikortit paikallisen orkesterin konsertteihin. Jazzarit seuraavat paikallisia keikkoja. 

Säännöllinen arki, yhteiset ruokailuajat. Vieraanvaraisuutta ja sosiaalisuutta. Kielitaitoa ja vieraiden kulttuurien tuntemusta. Historiantajua. Suvaitsevaisuutta. 

Se, että ostaa flyygelin ja Boknäsin kirjahyllyn ja laittaa sen täyteen kirjoja, ei vielä tee aitoa kulttuurikotia. Kulttuurikodissa voi olla näitä esineitä ja taidetta ja tauluja, mutta kulttuurikoti ei välttämättä ole varakas eikä välttämättä sisustettu arvokkailla esineillä. Enemmän on kyse siitä, että asukkailla on henkinen side esineisiin ja tavaroihin ja taiteeseen. Jos ostaa Picasson taulun eikä ymmärrä taiteesta mitään, ei saa aikaiseksi aitoa kulttuurikotia.

Esineitä enemmän kulttuurikotiin kuuluu se, millainen ajatusmaailma siellä on, keitä käy kylässä, mistä asioista keskustellaan ja millaisia arvoja asukkailla on.

[quote author="Vierailija" time="16.10.2014 klo 11:34"]

Esineitä enemmän kulttuurikotiin kuuluu se, millainen ajatusmaailma siellä on, keitä käy kylässä, mistä asioista keskustellaan ja millaisia arvoja asukkailla on.

[/quote]

Juuri näin!

[quote author="Vierailija" time="16.10.2014 klo 11:14"]

Oman kokemukseni mukaan paljon kirjoja (ja kirjahylly), piano tai flyygeli tai viulu, laadukkaita huonekaluja (boheemeilla voi olla kirppareilta hankittua Artekia tms, mutta heilläkään ei Ikean tai Sotkan kalusteita), tauluja seinillä sekä vähintään 8 hengen ruokapöytä.

[/quote]

Tämä on totta tosiaan. Kulttuurikodeissa ei ole Ikean kalusteita. Hui hui. Eikä Sotkan.

Kulttuurikotien asukkaita leimaa erityisesti merkkitietoisuus ja rajoitteisuus. Kyllä.

Olet ihan oikeassa. Tapu tapu.

ihmisiä, joiden ei tarvitse miettiä näin typeriä

Kulttuurikodissa on asukkaiden mielenkiinnon mukaan esineitä, kirjoja, levyjä, taidetta tai mitä lie. Tietynlainen henkinen ilmapiiri. Ei ole mitään simsalabim-kaavaa, jolla loihditaan omasta kodista kulttuurikoti. Elämässä on hyvä opetella tekemään sitä mikä tuntuu itsestä hyvältä sen sijaan, että kuluttaa aikaansa yrittäen antaa itsestään tietynlaista kuvaa. Ugh.

Kirjahylly

[quote author="Vierailija" time="16.10.2014 klo 00:09"]

Kirjahylly

[/quote]

Ennemmin kirjoja.

[quote author="Vierailija" time="16.10.2014 klo 00:04"]

Kulttuurikodissa on asukkaiden mielenkiinnon mukaan esineitä, kirjoja, levyjä, taidetta tai mitä lie. Tietynlainen henkinen ilmapiiri. Ei ole mitään simsalabim-kaavaa, jolla loihditaan omasta kodista kulttuurikoti. Elämässä on hyvä opetella tekemään sitä mikä tuntuu itsestä hyvältä sen sijaan, että kuluttaa aikaansa yrittäen antaa itsestään tietynlaista kuvaa. Ugh.

[/quote]

Ajattelinkin, että saan esimerkiksi tällaisen vastauksen. Onhan kuitenkin niin, että ihan samalla tavalla kuin muutkin ihmiset myös sellaiset, jotka ajattelevat elävänsä kulttuurikodissa, haluavat antaa itsensä jonkinlaisen kuvan. On se sitten tietoista tai tiedostamatonta. Henkistä ilmapiiriä ei pysty teeskentelemään, mutta esineillä voi kyllä ilmaista itseään.

Kiitos vastauksista,

ap

Ai, mä luulin, että tässä tarkoitettiin monikulttuurista kotia.

Kai se yhteinen nimittäjä kulttuurikodeissa on tietty mukava kodikkuus. Ei ole sellainen showcase-koti, johon ikään kuin lavastetaan elämää, vaan vanhat tavarat ja toistuvat toiminnot ovat ikään kuin löytäneet paikkansa, kalusteet esim. kirjahylly aika pysyviä, kenties paljon perittyä, ehkä sellaista vähän kulahtanutta ja rakasta tavaraa.

Museoalalla yms. kulttuurikodiksi nimitetään mitä tahansa jonkun edesmenneen julkkiksen vanhaa, yleensä kaupunkikotia, ei välttämättä kulttuurin tekijöiden vaan kulttuurin tukijoiden, esim. teollisuusneuvosten ym. kodit, joissa paljon taidetta seinillä ja joista on tehty kaikille avoin museo, esim. Kirpilä Helsingissä.

"Kulttuurikodin kasvatti" taas nykyään tarkoittaa esim. sitä, että lapselle on luettu paljon ja kannustettu luovaan toimintaan ja opetettu perinteitä (eikä vain turvauduttu kasvatuksessa telkkariin ja tietokoneeseen).