Jos saisit antaa vain yhden, niin mikä olisi paras vinkkisi imetykseen liittyen?

Se, ettei se ole pakollista.

Kun kaikkesi olet tehnyt ja se lapsi edelleen huutaa nälkäänsä, anna korviketta tai jos ikää on riittävästi puuroa tai velliä. Kukaan ei kuole, ja te molemmat jaksatte paremmin.

Omani olisi: lue aiheesta ja tutustu muidrn kokemuksiin ja sitten etsi juuri se tapa, jolla teidän perheessä imetys sujuu parhaiten.

Oma poikani sai siis alkuun korviketta lisäksi kun oli niin iso, ettei mun maito heti riittänyt. Hän ei myöskään jaksanut imeä rintaa ilman että sai ensin vähän korviketta. Molemmissa synnäriltä saimme päinvastaiset ohjeet, eli ei kannata antaa korviketta, varsinkaan ennen rintamaitoa. Luotin kuitenkin äidin vaistooni, uskalsin kokeilla toimia toisin ja nyt meillä on 3kk täysimetyksellä oleva poika, joka on yhä iso ja suuriruokainen. :) t. Ap

Ainakin, että älä stressaa ja mieti liikaa sitä. Imetys kai loppuu monilla siihen, että hermoilevat maidon riittävyyttä. Imetys ei ole lopulta oikeasti niin vaikeaa, vaikka siinäkin on oma opettelunsa.

Varaudu siihen, ettei imetys mene niin kuin etukäteen ajattelisit/suunnittelisit.

Nimimerkillä odotusaikana ajattelin, että haluan ehdottomasti täysimettää 6-12 kk ja kyllä tämä onnistuu, kun vaan tehdään tarpeeksi töitä imetyksen eteen. Vauvan synnyttyä vauvalla olikin terveydellisiä haasteita ja mentiin alusta asti osittaisimetyksellä. Imetys piti lopettaa jo 4,5 kk iässä, kun terveydentilani ei mahdollistanut imetyksen jatkamista. Nyt mennään korvikkeella, vauva kasvaa oikein tyytyväisenä ja itsekin olen lopulta kokenut korvikearjen olevankin ok. Ei ollut sellainen imetyskokemus kun etukäteen kuvittelin, mutta jäi hyvä mieli, kun sain imettää edes osittain.❤️

Älä ainakaan ota stressiä imetyksestä. Viiden, kymmenen, viidentoista, kahdenkymmenen vuoden päästä on aivan sama, millä olet vauvasi aikanaan ruokkinut. Se on pieni ajanjakso elämässä, nauti siitä.

Kannattaa juoda paljon. Kaksi imetin vain osittain kun ei oma maito riittänyt. Kolmannen kohdalla join älyttömästi ja maitokin riitti hyvin. Neuvolassa sanottiinkin, että on tärkeä juoda paljon, joten ehkä siksi onnistui tuo viimeinen.

Vinkki: Tee siitä itsellesi mukavaa.

Vain yksi? No...se suu kuuluu asettaa nännille :P

Jos onnistuu, imetä missä vaan, milloin vaan. Tissi auttaa joka vaivaan.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin, että älä stressaa ja mieti liikaa sitä. Imetys kai loppuu monilla siihen, että hermoilevat maidon riittävyyttä. Imetys ei ole lopulta oikeasti niin vaikeaa, vaikka siinäkin on oma opettelunsa.

Sama vinkki täällä, älä stressaa. 😊

Mulla imetys reagoi tosi herkästi omiin mielialoihin. Huomaan ihan yksittäisillä imetyskerroilla, että joskus herumisessa vaan kestää ja kestää, jos on stressaantuneessa mielentilassa. Ja sitten stressaa vielä enemmän, että mitä jos sitä maitoa ei nyt yhtäkkiä enää tulekaan (onneksi on kärsivällinen vauva, joskus joutunut heruttelemaan viisikin minuuttia ennen kuin on lähtenyt maito virtaamaan, aina kuitenkin on nälkänsä saanut pois).

Luota itseesi!

Älä stressaa!

Ekalla kierroksella sitä oli niin hätähousu, että imetys meni mönkään. Olin kuolla stressiini ja ahdistukseeni kunnes lopulta jo homman sössittyäni luovutin ja siirrittyyn korvikkeeseen. Eikä sekään sitten ollutkaan ollenkaan huono asia eikä mitään pahaa tapahtunut.

Toisella kertaa sitten päätin etukäteen, että maltti on valttia ja imetin sinnikkäästi vaikka tuntui, ettei mitään tule ja sattuikin niin maan perhanasti. Mutta niin vain se lähti sujumaan, ja ekan kerran kun piti vauva jättää isän kanssa kahden löin kylmän viileästi korvikkeen käteen enkä ruvennut stressaamaan imettämistä. Voi kun olisin ollut ensimmäisellä kerralla yhtä viisas, olisin monelta päänsäryltä välttynyt.

Juo paljon vettä.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin, että älä stressaa ja mieti liikaa sitä. Imetys kai loppuu monilla siihen, että hermoilevat maidon riittävyyttä. Imetys ei ole lopulta oikeasti niin vaikeaa, vaikka siinäkin on oma opettelunsa.

Mä olisin halunnut imettää ja maitoa tuli aivan valtavasti. Mun nännit vaan on niin matalat ettei vauva saanut niistä otetta.