Lue keskustelun säännöt.
Kysymyksiä terapiasta.
15.10.2014 |
Millaista psykodynaaminen terapia on? Onko nyt ihan varma, että kaikki johtuu lapsuudestani? Pitääkö minun alkaa keksiä jotain juttuja vanhemmistani? Mikä on todennäköisesti ensimmäinen kysymys, jonka terapeutti esittää vai odottaako hän mykkänä, että alan tilittää? Onko terapiassa asioita, joista ei saa puhua tai suhtautuuko terapeutti siten, että selvästi huomaa, jos hän ei halua minun puhuvan jostakin asiastani?
Kommentit (12)
Lyhyesti sanottuna psykodynaamisessa terapiassa hulluista leivotaan terveitä ja terveistä hulluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en tajua miten siinä voi parantua jos vaan puhuu puhuu ja puhuu ja terapeutti osallistuu hyvin vähän
Mun psykodynaaminen terapeuttini oli käytännössä täysin mykkä. Toin lukuisia kertoja esille sen etten ymmärrä mihin suuntaan terapian pitäisi mennä ja että voisin kotona vetää monologejani ihan ilmaiseksikin. Terapeutti suuttui lopulta tivaamisestani ja huusi ettei minulle kelpaa mikään. Lopettelin yhteistyön siihen.
kognitiivinen on paljon parempi, suosittelen.
Juttelin psykodynaamisesti suuntautuneen terapeutin kanssa ja hän kertoi, että hänen mielestään ihan kaikella jutustelulla on terapiassa paikkansa ja prosessi etenee sitten siitä pikku hiljaa juttelun kautta.
Eli käytännössä juurikin noin, että asiakas pitää monologia ja terapeutti osallistuu siihen hyvin vähän. Eikä ohjaa keskustelua juurikaan. Terapeutti saa siis 100e/tunti vaikkapa siitä että asiakas miettii ensi viikon kauppalistaa tai puhuu säästä. Koska onhan kaikki juttelu arvokasta... Ei kovinkaan tehokasta mielestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhuminen ei tosiaan aina auta. Joskus se voi auttaa, mutta ei mikään yksinpuhelu jos terapeutti on mykkä. t. terapiatyötä tekevä
onhan se arvokasta juttelua joo :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kognitiivisessa terapeutti tekee yhteistyötä asiakkaan kanssa. Yhdessä mietitään tavoitteet, ja terapeutti osallistuu keskusteluun eikä vain möllötä mykkänä. Siksi itse valitsin kognitiivisen ja minua se auttoi. Tosin terapeutin persoona vaikuttaa paljon suuntauksesta riipoumatta terapian onnistumiseen.
En voi puhua muiden terapeuttien puolesta, mutta minun terapeuttini kyllä osallistuu keskusteluun. Alussa ei niin kovasti, jotta päästiin perille minun ongelmistani enemmän. Alussa siis luodaan luottamussuhdetta terapeuttiin, ja tällöin myös terapeutti antaa paljon enemmän tilaa sinulle puhua. Esim minun terapeuttini esitti aina kysymyksiä: "Mitä ajattelet siitä?" "Miltä se sinusta tuntui/tuntuu?" Eli terapiasta luodaan turvallinen paikkaa ottaa yhteys omiin tunteisiin. Mutta ei ne tunnit niin kulu, että itse pidät monologia, vaan terapeutti esittää yleensä kysymyksiä, ja saattaa joskus olla ihan hiljaakin (pitäähän ajatuksille antaa tilaa).
Ajan kanssa terapeutti on alkanut enemmän sanoa ehdotuksia, miten jonkin asian voi hoitaa. Mutta nekin toki tehdään varovasti; sillä sellaisesta terapiasta ei ole mitään hyötyä, jossa terapeutti johdattaa keskustelua ja ottaa liian aktiivisesti kantaa. On myös tärkeää että itse saa valita mistä milloinkin keskustellaan, toki terapeutti voi sitten johdattaa kysymysten avulla vaikeiden asioiden äärelle. Eli kyllä terapeutti tekee paljonkin huomioita siitä, mitkä ovat sinun pääongelmat, ja mitkä asiat kiertävät puheissasi kehää ja pyrkii tarttumaan keskustelun aikana ongelmakohtiin. Psykodynaamisen terapian idea on saada sinun sisälläsi muutos aikaan, ja tuon muutoksen voit saada todellakin aikaan vain sinä itse. Sellaisella asenteella, että terapeutti vain sanoo taikasanoja jotka parantavat sinut, ei kannata mennä minkäänlaiseen terapiaan lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Piti vielä sanoa, että psykodynaamista terapiaa (tai mitään terapiaa) ei suositella sellaiselle jolle se ei sovi. Terapien määräytiminen riippuu luonteesta ja sairaudesta. Esim masennukseen suositellaan usein psykodynaamista terapiaa, koska masennukseen liittyy tunteiden tukahduttaminen. Luonteen puolesta on myös selvää, että kaikille ei sovi sellainen terapia, jossa joutuu itse luomaan ja pitämään yllä keskustelua. Mutta jos esimerkiksi käy ensin mielenterveyspuolella juttelemassa, niin siellä arvioidaan kyllä yleensä hyvin millainen terapia ensinnäkin on tarpeen, ja kuinka paljon sitä suositellaan jne. Eli yksin näitä asioita ei tarvitse -eikä kannata- päättää. Muiden ihmisten (palstalla, elämässä yleensäkin) neuvoja ei kannata liikaa kuunnella, sillä heillä ei ole ammattilaisen näkökulmaa juuri sinun ongelmiin. Eli psykologin/psykiatrin kanssa juttelemalla selviää parhaiten kannattaako terapia ylipäätään, ja jos niin millainen terapia.
Ap. tässä kiittää vastauksistanne. Olen käynyt vuosikausia silloin tällöin psykiatrilla. Viimeisin jäi eläkkeelle ja nyt olen löytänyt mahdollisesti jatkuvan psykiatrin. Hän sanoi aluksi, että hänellä on potilaita, jotka käyvät silloin tällöin. - Olemme tavanneet muutaman kerran. - Viime käynnillä hän jotenkin ovelasti sönkkäsi mun asiat silleen, että mulla on "laaja-alaista mitä-lie" ja että kannattaa käydä psykoterapeutilla. No ei minulla ole mitään "laaja-alaista sitä sun tätä", varsinkin nyt, kun alkuperäinen oireita aiheuttanut hässäkkä on jo häipynyt historian havinaan enkä keksi lapsuudestani yhtään mitään luurankoja kaapissa. Varasin kuitenkin tällä häiskälle ajan ja aion jaaritella niitä näitä. Perukoon itse ajan, jos ei halua minua vastaanotolleen. Olen ilmoittanut hänelle, ettei minulle sovi mikään monta kertaa viikossa tapahtuva juttu. - Ilmeisesti se ei tosiaankaan tule kyseeseen. Tästä jatketaan. :)
up