Lue keskustelun säännöt.
Muutettiin kesällä uuteen kaupunkiin ja lapsi meni uuteen kouluun. Ei ole saanut yhtään kaveria uudesta koulusta.
06.09.2021 |
Ei ole mulle sanonut mitään ja on lähtenyt ihan hyvin kouluun. Joskus on ollut kiukkuinen koulun jälkeen. Tänään vanhempainvartissa ope sanoi että on hieman huolissaan, kun välitunneilla ja ruokailussa poika ei ole löytänyt omaa kaveriporukkaansa. Tunneilla tekee hyvin pari- ja ryhmätöitä muiden kanssa, mutta muuten on kuulema omissa oloissaan. Ope sanoo, että on jäänyt vähän kuin porukan reunalle. Saattaa esimerkiksi ruokalassa mennä tiettyjen poikien kanssa istumaan, mutta ei oikein puhu mitään. Koulun jälkeen tulee aina suoraan kotia eikä siis vapaa-ajalla ole uusien kavereiden kanssa.
Kysyin pojalta suoraan tästä niin reagoi itkemällä. Selvästi siis sattuu vaikka ei olekaan tätä itse tuonut esille. Pelaa iltaisin ja viikonloppuisin paljon entisten kavereiden kanssa. Harmittaa. Kiva että pitää yhteyttä, mutta olisi kiva jos saisi myös uusia ystäviä. On vaan luonteeltaan todella rauhallinen ja ujo ja vaatii sitä aikaa että alkaa luottamaan uusiin ihmisiin.
Ovat jo kuudennella ja mitään ryhmäleikkejä ope ei aikonut koulussa vetää vaan heitti pallon enemmän mulle... Sanoi mulle että tottakai pyrkii huomioimaan tunneilla, että poika ei jää yksin, mutta korosti sitä kuinka tärkeää mun vanhempana olis tukea pojan kaverisuhteiden kehittymistä myös vapaa-ajalla. Se vaan tuntuu jotenkin vaikealta tilanteessa, jossa en tunne näitä luokkakavereita ja poika ei itse uskalla heihin ottaa yhteyttä ja pyytää esimerkiksi meille.
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme jos poikasi ei saa kavereita jos märisee joka asiasta.
Ulkopuolisuuden kokemus tuntuu pahalta useimmista aikuisistakin, miksi lapsi ei saisi sitä surra? Ilmeisesti ei kuitenkaan koulussa edes näytä että se satuttaa. Sitten vasta paha mieli purkautui ulos kun äiti kysyi ja se on täysin normaalia. Kyllä poikakin saa itkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kurja juttu! Miten voisit kannustaa häntä katsomaan luokalta jonkun toisen hiljaisen pojan ja pyytämään tätä vaikka pelaamaan tai käymään jossain - elokuvissa, kiipeilemässä, pelaamassa megazonea?
Tai sitten etsisitte jonkun harrastuksen, jossa tutustuu omaan tahtiin?
Yhden ujon tytön ja syrjäänvetäytyvän asperger-pojan äitinä tiedän hyvin, miten kurjalta tuntuu seurata tuota sivusta. Mutta tavallaan opettaja on kyllä oikeassa, varhaisteinejä ei voi oikein kannustaa leikkimäänkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poika on tullut vanhempiinsa. Surkimus.
Jahas tänne pesiyty joku pelle joka ei osaa muuta kuin toistaa tuota samaa mantraa viestistä toiseen... Älä ap välitä, sun lapsessa ei ole mitään vikaa. Tällä kirjoittajalla on ongelma.
Jos siinä lapsessa ei ole mitään vikaa niin miksi se ei saa kavereita?
Siksi ettei se mene niin, että kivat ja fiksut lapset saa kavereita ja tyhmät on yksin. Sullakin on kavereita, se todistaa asiaa.
Sanoisin kyllä, että koulussa voitaisiin tehdä paljon enemmän sosiaalisten taitojen opettelun eteen. Osa opettajista ei ymmärrä, mitä kasvatusvastuu tarkoittaa ja vinkuu siitä että pitäisi vaan saada opettaa.
Omalla lapsellani on ihana opettaja, joka huolehtii myös siitä, että koulussa kaikilla on kavereita ja luokan lapset tulevat toimeen toistensa kanssa. Ja kun on koulussa kavereita niitä on helpommin koulun jälkeenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä kaupaunki kyseessä? Oulu?
Uusikaupunki
-ap
Tämä ei ole totta. Kaupunkia en kerro, mutta pohjois-pohjanmaalla nykyään asutaan. Sekin selittänee tilannetta. Pojan luokalla monia lestadiolaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempani pilasivat minun elämäni tällä tavalla. Vanhalla asuinpaikalla oli kavereita ja vastakkaisen sukupuolen kanssakin jo jotain koulun diskossa.
Muutto irrotti minut kokonaan kavereistani. Uudessa koulussa minua kiusattiin kolme vuotta. Muutuin epäsosiaaliseksi ja opin, ettei vastakkainen sukupuoli pidä minusta, vaan pilkkaa ja inhoaa. Ihastumisiani pilkattiin ja leviteltiin. Sen jälkeen luulin vuosikauia, että minua yritettiin kiusata kun osoitettiin mielenkiintoa.
Otin itselleni ekan puolison, joka avoimesti halveksi minua, koska olin oppinut pitämään sitä normaalina. Parantuminen ja tilanteen ymmärtäminen otti yhden avioeron ja vei 15 vuotta elämästäni.
Mutta eihän lapsen kaverisuhteilla ole väliä. Muuten vaan ovat herkimmässä iässä, jossa kokemukset määräävät koko tulevaisuuden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi raukka. Voisko aloittaa jonkun harrastuksen, että tutustuisi vapaa-ajalla uusiin kavereihin?
Joo, joku harrastus olisi varmasti hyvä. Nyt ei tosiaan vielä missään harrastuksessa ole, kun ollaan vasta asetuttu kaupunkiin. Ennen pelasi sählyä, mutta ilmoitti heti ettei halua sitä enää täällä jatkaa, mutta me mietitään yhdessä, mikä vois olla uusi harrastus.
Jalkapallo on mielestäni yksi helpoin tapa tehdä kontakteja. Menet jalkapallon kanssa vaikka puistoon ja yhtäkkiä joku tulee pallottelemaan kanssasi, saattaa vieläpä kysyä yhteystietojasi jos haluat pallotella toistekin.
Jalkapallo on todella hyvä jäänsärkijä, mutta tietenkin toimii lähinnä vain kesäisin. Jalkapallon kanssa on yhtä helppoa jutella tuntemattomille kuin tuntemattomille juttelu saunassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poika on tullut vanhempiinsa. Surkimus.
Jahas tänne pesiyty joku pelle joka ei osaa muuta kuin toistaa tuota samaa mantraa viestistä toiseen... Älä ap välitä, sun lapsessa ei ole mitään vikaa. Tällä kirjoittajalla on ongelma.
Jos siinä lapsessa ei ole mitään vikaa niin miksi se ei saa kavereita?
Siksi ettei se mene niin, että kivat ja fiksut lapset saa kavereita ja tyhmät on yksin. Sullakin on kavereita, se todistaa asiaa.
Ei meillä kouluaikoina katsottu sitä kuinka älykäs joku on mutta mukava piti olla että sai kavereita.
Sulla ei varmaan sitten ollut kun olet noin inhottava!
Älytöntä muuttaa uuteen kaupunkiin tossa kohtaa,kun lapsi lähes murrosikäinen. Paljon aikasemmin pitäisi se tehdä tai sitten kun ne lähtee pesästä.
Tossa iässä on jo monet hitsautuneet yhteen ja vaikea ottaa uusia mukaan porukkaan. Ellei hyvä säkä käy, tulee joku muukin uusi. Hyvä systeemi olis pyöräyttää luokat kerta vuoteen niin, että naamat vaihtuu.
Siinä joutuis jokaine tutustumaan uusiin ihmisiin ja kaikille varmasti löytyis kavereita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutama viikko vasta koulua ollut. Onpa ope nopeasti huolissaan. Tuon ikäisellä voi helposti viedä hieman aikaa ennenkuin löytää ystävän/seuraa. Kyllä se kaveri sieltä ajallaan löytyy ja joku harrastus ois hyvä!
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani pilasivat minun elämäni tällä tavalla. Vanhalla asuinpaikalla oli kavereita ja vastakkaisen sukupuolen kanssakin jo jotain koulun diskossa.
Muutto irrotti minut kokonaan kavereistani. Uudessa koulussa minua kiusattiin kolme vuotta. Muutuin epäsosiaaliseksi ja opin, ettei vastakkainen sukupuoli pidä minusta, vaan pilkkaa ja inhoaa. Ihastumisiani pilkattiin ja leviteltiin. Sen jälkeen luulin vuosikauia, että minua yritettiin kiusata kun osoitettiin mielenkiintoa.
Otin itselleni ekan puolison, joka avoimesti halveksi minua, koska olin oppinut pitämään sitä normaalina. Parantuminen ja tilanteen ymmärtäminen otti yhden avioeron ja vei 15 vuotta elämästäni.
Mutta eihän lapsen kaverisuhteilla ole väliä. Muuten vaan ovat herkimmässä iässä, jossa kokemukset määräävät koko tulevaisuuden.
Syytät vanhempiasi kiusaamisesta ja elämäsi pilaamisesta. Aika paksua. Myös vanhemmilla on elämä ja aikuisten elämään kuuluu myös olosuhteiden muutokset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi raukka. Voisko aloittaa jonkun harrastuksen, että tutustuisi vapaa-ajalla uusiin kavereihin?
Joo, joku harrastus olisi varmasti hyvä. Nyt ei tosiaan vielä missään harrastuksessa ole, kun ollaan vasta asetuttu kaupunkiin. Ennen pelasi sählyä, mutta ilmoitti heti ettei halua sitä enää täällä jatkaa, mutta me mietitään yhdessä, mikä vois olla uusi harrastus.
Jalkapallo on mielestäni yksi helpoin tapa tehdä kontakteja. Menet jalkapallon kanssa vaikka puistoon ja yhtäkkiä joku tulee pallottelemaan kanssasi, saattaa vieläpä kysyä yhteystietojasi jos haluat pallotella toistekin.
Jalkapallo on todella hyvä jäänsärkijä, mutta tietenkin toimii lähinnä vain kesäisin. Jalkapallon kanssa on yhtä helppoa jutella tuntemattomille kuin tuntemattomille juttelu saunassa.
Ja apn kannattaa kysyä tarkemmin miksei sählyä enää halua. Lapset usein sanovat että ei enää kiinnosta, jos esim. tietävät rahan olevan tiukassa tai vanhemmilla muutoin jaksamisen kanssa pulmaa tms.
Eiköhän sieltä vielä kaveriporukka löydy. Tuon ikäiset sopeutuu hyvin ☺️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä kaupaunki kyseessä? Oulu?
Uusikaupunki
-ap
Tämä ei ole totta. Kaupunkia en kerro, mutta pohjois-pohjanmaalla nykyään asutaan. Sekin selittänee tilannetta. Pojan luokalla monia lestadiolaisia.
Jaa jaa, piti saada vielä saada vihakomenttikin kehiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä kaupaunki kyseessä? Oulu?
Uusikaupunki
-ap
Tämä ei ole totta. Kaupunkia en kerro, mutta pohjois-pohjanmaalla nykyään asutaan. Sekin selittänee tilannetta. Pojan luokalla monia lestadiolaisia.
Jaa jaa, piti saada vielä saada vihakomenttikin kehiin.
Ei tuo ole vihakommentti. Itse olen asunut koko lapsuuteni ja nuoruuteni kunnassa, jossa on paljon lestadiolaisia ja tiedän että heillä on tiiviit piirit. He eivät hirveän paljon tavallisten kuolevaisten kanssa hengaile ja siksi heihin voi olla vaikea tutustua. Tätä ap hyvin luultavasti tarkoitti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä kaupaunki kyseessä? Oulu?
Uusikaupunki
-ap
Tämä ei ole totta. Kaupunkia en kerro, mutta pohjois-pohjanmaalla nykyään asutaan. Sekin selittänee tilannetta. Pojan luokalla monia lestadiolaisia.
Jaa jaa, piti saada vielä saada vihakomenttikin kehiin.
Ei tuo ole vihakommentti. Itse olen asunut koko lapsuuteni ja nuoruuteni kunnassa, jossa on paljon lestadiolaisia ja tiedän että heillä on tiiviit piirit. He eivät hirveän paljon tavallisten kuolevaisten kanssa hengaile ja siksi heihin voi olla vaikea tutustua. Tätä ap hyvin luultavasti tarkoitti.
Voi kuule, todellakin hengailevat. He kun eivät ylennä itseään ”tavallisia kuolevaisia” ylemmäs. Kuvaa sun kapeakatseisuuttasi, ei muuta.
Uusikaupunki
-ap