Olen opiskellut psykiatriaa netissä noin 2 päivää nyt joten tulkaas kertoilemaan ongelmianne sekä ahdistuksianne!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on fantasiaan taipuvainen persoonallisuus. Erotain ihan selkeästi todellisuuden ja fantasian toisistaan, joten varsinaista ongelmaa ei ole. Mutta viihdyn paljon paremmin omissa fantasiamaailmoissani (olen rakentanut erilaisia) kuin tosielämän asioita miettien. Ja ei, en tarkoita seksifantasioita, vaikka kyllä niitäkin joskus on.

Se on vähän kuin sisäistä tarinankerrontaa. Jos sen kirjoittaisi paperille siitä saattaisi saada jonkun kirjan tai novellikokoelman aikaiseksi, jos jaksaisi editoida ja editoida. Mutta oon laiska, joten tuonne mun mielen sopukoihin ne kaikki jäävät, ja hyvä niin. Tuskin ne edes hyviä kirjoja olisi.

Justiin tossa vähän aikaa sitten katselin yhden kouluampujan vanhempien haastattelua (tuli mieleen myös breiivik) niiin tuli ajatukksena se että filosofia ja se että miten se on niin vapaata ajattelua ja siellä on tavallaan vähän niinkuin ns selitys kaikkeen ja kuinka sitä voi helposti käyttäää tulenaaan vapaasti mieltäen omiin ajatusharjoihinsa ja tukena niiissä omissa agressioissaaan.

Arveleen että se liittyy mm paljon yksinäisyyteen ja sieltä filosofiasta sitten haetaan ns vertaistukea omalla pahalle ololleeen kun jos ei ole vaikka ammattiapua saatavilla.

Viihdyn Etelä-Suomessa paljon paremmin kuin esim. Pohjois-Suomessa/Itä-Suomessa, en tykkää mennä sinne.  Mitä se minusta kertoo?  Miksi vältän Sisä-Suomea?