Mitä asioita sinun on vaikea hyväksyä puolisosi menneisyydessä?

Muita naisia.... mikään muu ei vaivaa ikinä paitsi muut naiset. En haluaisi tietää kenestäkään mitään, en edes nimeäkään. Se mitä ei tiedä, ei käytännössä oo olemassa. En tiedä miksi on niin iso juttu..

Kannattaa elää yksin jos toisen menneisyys häiritsee.

Minua häiritsee ajoittain se, että on asunut yhdessä toisen naisen kanssa useita vuosia ennen kuin tapasi minut. Miehen kanssa ollessani tämä ei ole ongelma, mutta hänen sukulaisensa selvästi pitivät eksästä minua enemmän ja jaksavat hänestä muistuttaa.

Sen lapsuutta. Aina kun näen sen vanhempia muistan heidän laiminlyöntinsä jotka vaikuttavat myös meidän suhteessamme. On vaikea antaa anteeksi.

Juomatapoja ja kädestä suuhun elämistä. Miehellä on vaikeat taustat ja ehkä pitäisi olla kiitollinen, että ei kumminkaan (oikeasti) juo paljon, velkaannu (enää), periaatteessa elättää itsensä ja hiljalleen selvittää talousasioitaan. Mutta kyllä mua joskus risoo, että ei olla tässä suhteessa tasa-arvoisempia, taloudellisesti kaikki on aika lailla mun harteilla ja jos sillä on jostain syystä huono olo niin eka impulssi on ottaa naukku. 

Kaiken pystyn hyväksymään. Taustalla ei ole rikoksia, pettämistä, talousongelmia, alkoholismia, lapsia, exiä... (muutamia yhden illan panoja oli, mutta ne ei haittaa). Samoin on omalla kohdallani. Yhdessä jo 20 vuotta.

Mies toivoi vaaleaverikköä, mutta sai sähäkän punapään. Välillä ärsyttää se, että pitikin mennä rakastumaan mieheen, joka piti/haaveili aivan toisenlaisesta naisesta kuin minä.

Mies on ollut aikaisemmin naimisissa. Itse haaveilen kihloista ja hauskoista häistä ja sormuksesta, mutta mies on vähän sellaisella "tää on jo nähty" -asenteella, eikä esim. kihlasormusta suostu ostamaan. Haluaa hänkin naimisiin mennä kanssani, mutta kaikenlaisten häiden yms järjestäminen tuntuu olevan vastenmielinen ajatus, mielummin menisi vain vaivihkaa muutamaan todistajan läsnäollessa naimisiin, ilman sen kummempia juhlia. Se harmittaa, koska tulee jotenkin tyhmä ja lapsellinen olo kun yksin haaveilee ja suunnittelee.

Se että hänen eronsa tuli minun aloitteestani.

Mun on vaikea hyväksyä tosi monia asioita. Nykyään harmittaa tosi paljon, kun ihan suhteen alussa mies tenttasi minulta kaikki mahdolliset seurustelu- ja seksikumppanit (joita ei paljoa ollut), mutta myös kaikki baarisäädöt/tanssimiset/pussailut. Kyseli niin yksityiskohtaisesti, että nykyään hirvittää. Olisi pitänyt itse osata olla vaan turpa kiinni. Alkuun se oli jopa söpöä, kun toinen oli mustis ja halusi tietää.

Minä kysyin vain monenko kanssa seurustellut, onko ollut kihloissa jne, en sen tarkemmin. Ei edes kiinnostanut koska mielestäni mennyt oli mennyttä. Pikkuhiljaa miehen sairaalloinen mustasukkaisuus ja tenttaus alkoivat mietityttää ja päädyin itsekin kysymään menneistä. Ei olisi pitänyt, sillä nykyään olen itsekin todella mustasukkainen ja tiedän aivan liikaa sellaista mitä ei pitäisi (esim. hyvin yksityiskohtaisesti missä hän on harrastanut seksiä kenenkin kanssa ja mihin reikiin on lorttojaan tuikkinut, hyi v'ttu).

No joo, tällä hetkeellä menneisyys hallitsee suhdetta ja mustasukkaisuuden takia on paha olla. Toivottavasti suhde ei ole tuhoontuomittu :/