Miten selvitä lyhyestäkin rakkaudesta katkeroitumatta?
Niin, suhde ei ollut mikään pitkä tai syvä, mutta mies minulle käynyt silti hurjan tärkeäksi. Miten selviän siitä, ettei hän halunnut jatkaa suhdetta, katkeroitumatta? Aina olen hirveästi pelännyt sitä, että musta ei pidetä ja että mut jätetään, koska pelkään, että katkeroidun. On todella vaikeaa ymmärtää, että mies ei ota enää yhteyttä...
Kommentit (13)
Saattaa se vielä haluta lainata rahaa tms... Sama tilanne, mutta en pelkää katkeroitumista, olenpahan vaan henkisesti ihan tyhjä ja hauras.
Suuntaa tietoisesti ajatuksesi muualle.
Tee sinulle mieluisia adioita, älä istu vain kotona miestä miettimässä.
[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 22:06"]
Suuntaa tietoisesti ajatuksesi muualle. Tee sinulle mieluisia adioita, älä istu vain kotona miestä miettimässä.
[/quote]
Juuri näin. Ajatukset ja huomio muualle, niin ajan kuluminen vie tuon tuskan kyllä.
Ja henkisesti tämä voi olla kasvun paikka, ei nimittäin ole kauhean kypsää pelätä kovasti sitä ettei itsestä pidetä tai jätetään. Ehkäpä tämän kriisin kautta et katkeroidukaan, vaan kehityt sellaiseksi joka kestää hyvin sen että kaikki ihmiset ei minusta pidä ja että joskus tulee erojakin.
Tää tunteista selviäminen tuntuu ihan järkyttävälle. Mulla on jo muusta elämästä peruskatkeruutta olemassa ja nyt olen ymmärtänyt, että en halua katkeroitua enää yhtään lisää. Päinvastoin haluaisin vanhaakin katkeruutta pois. Siksi tähän mieheenkin tavallaan rakastuin, että halusin olla vähemmän katkera elämälle ja sitten kävi näin. Ap
[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 22:13"]
[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 22:06"]
Suuntaa tietoisesti ajatuksesi muualle. Tee sinulle mieluisia adioita, älä istu vain kotona miestä miettimässä.
[/quote]
Juuri näin. Ajatukset ja huomio muualle, niin ajan kuluminen vie tuon tuskan kyllä.
Ja henkisesti tämä voi olla kasvun paikka, ei nimittäin ole kauhean kypsää pelätä kovasti sitä ettei itsestä pidetä tai jätetään. Ehkäpä tämän kriisin kautta et katkeroidukaan, vaan kehityt sellaiseksi joka kestää hyvin sen että kaikki ihmiset ei minusta pidä ja että joskus tulee erojakin.
[/quote]
Haukut mua epäkypsäksi?
7 viestiin lisäys: Tuntuupa kivalle. Ap
Enkä kyllä ymmärrä, miten mä tämän kautta kehityn sellaiseksi että kestän sen hyvin, että kaikki ei minusta pidä ja tulee eroja? Vaikka en haluakaan katkeroitua. Ennemminkin sen, että kelpaa luulis, että oppii kun saa ja tulee rakastetuksi. Tästä mulla ei tosin kokemusta.
Ap
Tajusin oikeastaan ekan kerran, että mun elämän pilaa katkeruus, ja se on todella syvällä minussa. Se on syntynyt siitä kun pienenä tyttönä asuin äitini kanssa ja hän alinomaa moitti ja haukkui minua ja syytti omasta katkerasta mielestään isääni. En tajua miten pääsen ylös tästä. Tämä rakkauden loppuminen on viimeinen niitti.
Ap
[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 22:25"]
Enkä kyllä ymmärrä, miten mä tämän kautta kehityn sellaiseksi että kestän sen hyvin, että kaikki ei minusta pidä ja tulee eroja? Vaikka en haluakaan katkeroitua. Ennemminkin sen, että kelpaa luulis, että oppii kun saa ja tulee rakastetuksi. Tästä mulla ei tosin kokemusta.
Ap
[/quote]
Sitä voi oppia sellaiseksi että on onnellinen vaikkei kukaan pidä sinusta etkä kelpaa kellekään. Itse olen sen oppinut kovien koulujen kautta, ensin koulukiusaamista, sitten monenlaisia hylkäämisiä, työpaikkakiusaamista. Minä vaan löysin rauhan itsestäni, niin että en tarvitse muilta mitään hyväksymistä tai seuraa ollakseni onnellinen.
Ja hassua kyllä, kun on sellainen rauha, ihmisetkin alkaa hyväksyä enemmän, mikä on aika paradoksaalista sikseen että itse siitä ei niin kauheasti välitä. Ja parisuhteessa on paljon helpompi olla kun voi antaa toisen oikeasti olla vapaa, kun ei pelkää yhtän sitä että toinen jättää. Saa lähteä jos haluaa, minä kestän kyllä ja sitten jatkan elämääni ilman toista.
Aika kyllä auttaa. Koita tehdä asioita mistä tykkäät.
olemalla kiitollinen että sai kokea rakauden.
Ei taida olla av:n ydinalaa...