Perheelliset, kuinka paljon miehenne ottaa omaa aikaa?

Ei käytännössä ollenkaan. Minä taas otan melkein päivittäin.

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 20:12"]

Siis te joilla suht pieniä, alle kouluikäisiä lapsia. Minkä verran mies on esim viikonloppuisin "ei henkisesti tai fyysisesti" läsnä perheelle/lapsille vaan omissa jutuissan, harrastuksissa, uppoutuneena lehtiin, autoihin. Telkkariin..mihin ikinä mutta ettei huolehdi lapsista? Entä arki-iltoina? Mun mies vetäytyy herkästi omaan maailmaan, vaikka sitten pöydän ääressäkin mutta selaa puhelinta tai nettiä, lukee lehtiä niin ettei kukaan saa häiritä. Ja herkästi vielä haluaa mennä päiväunille, vaikka lapset juuri jättäneet päikkärit pois.. Tällaisista meillä usein riitaa.

[/quote]

Kannattaako riidellä? Voisitko vaikka ottaa itse vapaata aikaa ja jättää lapset miehellesi?

Jos kyse ei ole tuon pahemmasta, ei esim. juo tai vastaavaa. Sopikaa, älkää riidelkö.

Miehellä sali joka toinen päivä. Osallistuu kaikkeen jonnin joutavaan, jota työporukassa keksitään. Illalla mieluiten istuu kahvilla kavereidensa luona. Kotona ollessaan on jatkuvasti nenä kiinni ruudussa tai kännykkä kädessä (android). Valittaa kun ei koskaan saa, mutta eipä mitään sen eteen tee, muuta kuin lue iltasadun kahdelle vanhemmalle lapselle. Lapset kovasti kaipaisivat iskää,joka tekee töissäkin pitkää päivää,mutta eipä tuo isukki jaksa montaa hetkeä rankan työpäivän jälkeen leikkiä ja pelleillä. Kavereitansa jaksaa kyllä ja salia.
Nimim. Kolme lasta ja neljäs tulossa..

Otan omaa aikaa, mutta sillä välin mieskin alkaa vaikka selata nettiä makkarassa ja lapset riehaantuvat, mies sitten huutaa lapsille ja lapset surkeina kun tulen kotiin.. Ap

Mun mielestä isän henkinen poissaolo on tosi huono juttu. Että on kotona, muttei läsnä. Äkänen ja äreä lapsille, tahtoo sitä omaa rauhaa... Ap

Eikö muilla ole tällaista?! 

Ottaa just niin paljon kun tarttee, samoin minä. Molemmat käydään urheilemassa melko paljon, mutta kokolailla vuorotellen hoidetaan perheen arkea. Tasa-arvo on paras malli lapsellekin.

Arkisin molemmat luetaan hetki aamulla hesaria, pikkukakkosen aikaan selaillaan molemmat jotain. Nukutusaikaan kumpikin saa vuoroiltoina  vapaata. Tämän lisäksi miehellä on kolmena iltana viikossa oma harrastus (ei aina lasten valvoessa). Minulla on kahtena. Muun ajan olemme tietoisesti läsnä. Mies esim.leikkii joka päivä lasten kanssa, esim.painii. Ja ruuhkahetket, kuten aamutoimet ja iltatoimet hoidetaan yhdessä.

Meilläkin oli kissanhännän vetoa ajasta muutaman ekan lapsen synnyttyä. Nyt vaan eletään tätä elämää.6746

Meille on kaksi vuotias ja hommat menee suurimmaksi osaksi puoliksi. Vuorotellen laitetaan nukkumaan ja tehdään iltarutiinit, toinen siis toiselle ja aina seuraavana iltana päinvastoin. Aamulla minä herään pojan kanssa n. 6-7, jos ollaan molemmat vapailla. Vaimo nousee joskus 8-10 välillä ja sitten minä menen, jos tarvis, päikkäreille. Viikolla käyn pelaamassa pari kolme kertaa fudista, vaimoa olen yrittänyt saada taas harrastamaan.

T. Mies

Perjantaina asiasta juuri puhuttiin ja kehoitin häntä menemään edes joskus yksin tai kavereiden kanssa muuallekin kuin töihin. Hän voisi mielestäni olla vaikka joka toinen päivä hetken rentoutumassa muualla, mutta ei, mies haluaa olla meidän kanssamme ja hänen mielestään se on parasta elämää.

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 21:29"]Perjantaina asiasta juuri puhuttiin ja kehoitin häntä menemään edes joskus yksin tai kavereiden kanssa muuallekin kuin töihin. Hän voisi mielestäni olla vaikka joka toinen päivä hetken rentoutumassa muualla, mutta ei, mies haluaa olla meidän kanssamme ja hänen mielestään se on parasta elämää.
[/quote]lainaatko miestäsi mullekin

Mies käy joka päivä kävelemässä ehkä kolme varttia, kissan kanssa ulkokona ehkä puoli tuntia, riippuen jos vaikka puhuu puhelimessa samalla, ja tietysti kelistä riippuen. Mies käy myös monta kertaa viikossa äitinsä luona. Joten aika paljon, hän on vuorotyössä jossa on pitkiä vuoroja, ja aina vähän se vaikuttaa että mihin aikaan tekee, mutta yleensä se niin menee että on illat pois jos minä vaan olen kotona lasten kanssa.

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 20:17"]

Miehellä sali joka toinen päivä. Osallistuu kaikkeen jonnin joutavaan, jota työporukassa keksitään. Illalla mieluiten istuu kahvilla kavereidensa luona. Kotona ollessaan on jatkuvasti nenä kiinni ruudussa tai kännykkä kädessä (android). Valittaa kun ei koskaan saa, mutta eipä mitään sen eteen tee, muuta kuin lue iltasadun kahdelle vanhemmalle lapselle. Lapset kovasti kaipaisivat iskää,joka tekee töissäkin pitkää päivää,mutta eipä tuo isukki jaksa montaa hetkeä rankan työpäivän jälkeen leikkiä ja pelleillä. Kavereitansa jaksaa kyllä ja salia. Nimim. Kolme lasta ja neljäs tulossa..

[/quote]

Väkisinkin herää kysymys miksi? Miksi ihmeessä vielä neljäs lapsi??? Miksi edes kolmas?

Pari kertaa viikossa lähtee illalla kavereiden kanssa istuun iltaa, hoidetaan lasten iltatoimet eka. On niin pitkään yötä kuin haluaa. Minulle asia on nykyään OK, ensimmäiset 10 vuotta valitin aiheesta, en enää, kun ei näköjään auttanut. Kummatkin selataan puhelinta aika paljon kotona... mutta vietämme lastenkin kanssa aikaa ulkona ja harrastuksissa. Lapsia on neljä, alle kouluikäisiä kaikki. Molempien halu ollut moneen lapseen. Kotihommat tehdään noin puoliksi. Itse olen huono lähtemään kotoa, käyn vain lähinnä lenkillä.

Täällä samanlaista kun aloittajalla!!! 

Mies on työtön ja itse olen kotihoidontuella ja innokas olemaan läsnä perheelle ja lapsille. Mutta miehen läsnäolon puute on niin käsinkosketeltavaa joka päivä, ei itse ehdota mitään, lapsien kans ei ole kovin oma aloitteinen, puhelin naamalla piiiitkiä aikoja...

Mulle sanoo että parasta olis kun olisin hiljaa ( tuntuu usein että pakko sanoa asioista että niitä hoidettas jollakinlailla yhdessä)

Ja sais vaan olla..sanoo rakastavansa, varsinkin kun saa olla hiljaa ja paikallaan. .elämä pyörii ympärillä mies vaan ei ole mikään halukkain osaan ottaja...TIEDÄN TUNTEEN!

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 20:40"]

Mun mielestä isän henkinen poissaolo on tosi huono juttu. Että on kotona, muttei läsnä. Äkänen ja äreä lapsille, tahtoo sitä omaa rauhaa... Ap

[/quote]

just näin meilläkin. Mun mielestä on myös älyttömän surullista, kun lapset iloisena jotain selostaa ja haluaa näyttää, mitä ovat tehneet tmv. ja toinen möllöttää tabletti kädessä eikä edes katso/kuuntele. Oon koittanut miljoona kertaa sanoa, miten kurjalta se lapsista tuntuu ja luulevat, ettei isi välitä heidän tärkeistä asioistaan.

Mun mielestä lasten on kotonakin opittava antamaan vanhemmilleen omaa rauhaa. Luen kirjaa ja lapsi näkee sen ja menee omiin leikkeihinsä. Sama toisinkin päin. Lapset leikkivät rauhallisesti keskenään ja minä en mene silloin heitä häiritsemään.

15/18 jatkaa vielä. Pitäskö ne miehet jotka vaan selaa sitä puhelinta ei tee lasten kanssa oikeen mitään potkasta jonnekki viettään vapaa-aikaa kavereiden kanssa tai sen puhelimensa kanssa. Jos se kotona olo vähän muuttuis sitten ? Itse yritän antaa miehelle vapaa-aikaa ja hengähdystaukoja että saa vaikka nukkua päikkäreitä niin itsekin sitten joskus saan nukkua rauhassa tai jotain ja mies hoitaa lapsille aamupalaa ym. Itse ainakin ehdottaisin että josko selaisit sitä puhelinta tunnin makkarissa ja tehtäs sitten koko perhe jotain yhdessä. Oisko ideaa? Meillä toimii ihan kivasti näin, kun kuitenkin kaikki tarvii omaa aikaa, ei jaksa koko päivää olla lasten asioista kiinnostunu jos ei hetken rauhaa saa.

Mies on sanonut ettei se virta siitä lisäänny vaikka olisi itsekseen säännöllisesti...

Meillä mies usein vaan ilmoittaa menevänsä päikkäreille/suihkuun/milloin mitäkin. Esimerkiksi tänään (sunnuntaina) olin aamun lasten (kumpikin alle 2v) kanssa ulkona neljä tuntia ja kun tultiin kotiin, mies ilmoitti että hän haluaa vielä mennä lepäämään kun ei ehtinyt :D No tällä kertaa asiasta ei sitten tarvinnut vääntää kättä. Mies käy useamman kerran viikossa kavereitaan tapaamassa tai harrastamassa. Joskus kaverinsa tulevat meillekin kyllä.

Olen kuitenkin ihan tyytyväinen tilanteeseen, mies kyllä osallistuu silloin kun on paikalla ja läsnä. Kyllähän hänkin puhelinta välillä räplää mutta pääosin kun sitten viettää aikaa lasten kanssa niin ihan aidosti leikkii ja tekee. Ja uskallan jättää lapset hänelle, tiedän että pärjää hyvin ja on vastuuntuntoinen. Ainoa mikä ärsyttää on nuo päiväunet silloin kun itsekin on väsynyt mutta toisaalta mies menee jo aamuyöstä töihin (minkä ansiosta myös pääsee useimmiten ajoissa töistä) joten ymmärrän kyllä tarpeen hänellekin.

Mulle on aina ollut luontevaa että päävastuu ja iso osa lasten hoidosta on mulla ja miehelle taas se että hän käy töissä ja toisinaan siivoaa kunnolla kun me lähdetään lasten kanssa pois jaloista. Mies myös kokee vähän vanhemman lapsen kanssa touhuamisen luontevammaksi kuin ihan vauvan joten iän karttuessa koko ajan on lisääntynyt yhteiset jutut. Tosi läheisiä ovat varsinkin esikoisen kanssa ja vauvakin on kiintynyt erinomaisesti isäänsä vaikka viettävätkin enempi aikaa minun kanssani :)

Molemmat lapset myös nukkuvat hyvin ja ajoissa joten omaa aikaa saan iltaisin, ja löydämme kaikesta huolimatta myös yhteistä aikaa paljon. Liikuntaa harrastan lasten kera tai sitten jumppaan illalla, tänään mieskin lähti lenkille mukaan.