Lue keskustelun säännöt.
Uusioperheistä ihmettelyä...
31.08.2006 |
no joo, mä tunnen parikin tapausta ja nyt mut sai kirjottaan kun just samanlainen oli tossa taaperoissa. eli äiti valittaa miten miehen lapsi kiusaa yhteistä vauvaa. harmittaa niin isomman puolesta että ne joille on pieni vauva ei tunnu käsittävän että joku leikki-ikänen on vielä hyvin pieni eikä käsityskyky ole kovin lähellä aikuisen vastaavaa. tilanne jo itsessään on hankala lapselle kun on kaks kotia missä vuorotellen asuu ja sitte vielä uusi vauva.
mut kauheinta musta on just se että siitä vauvasta on näissä mun tuntemissa perheissä tehty joku ihan posliininukke jonka lähelle ei ees saa mennä. ettei vaan satu mitään. oispa se nyt hirveetä jos vauva vaikka kerran kaatuis kun kyseessä jo iso vauva. arvatkaa vaan miltä isosiskosta tai veljestä tuntuu kun vauva on niin hitsin pyhä. eikä varmaan oo mikään suotusa kasvualusta sisarusten väliselle suhteelle kun vauvaki jo pienestä pitäen oppii että iso ei saa häneen koskea.
mä en nyt kokonaan lukenu tota taapero ketjua mutta vikassa kommentissa ap sano että nyt esikoinen oli ollut vikan suuttumisen jälkeen taas kiltti. seki jotenkin tuntu ihmeelliseltä että esikoisen tarttee koko ajan varmaan tuntea että hänestä tykätään vaan jos on kiltti ja kiltti on vaan kun ei oo vauvan lähellä.
mitä mieltä te ootte? ja siis tottakai mä tajuun että uusioperheillä on omat ongelmansa eikä tilanne varmaan oo kenellekään helppo. välillä vaan tuntuu että äiti- ja isäpuolet syyttää kaikista ongelmista vaan sitä toisen lasta.
Kommentit (5)
nyt tiedän tuonkin. sori, ei ollut tarkotus loukata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on surullisia tapauksia. Ikävää, että niin moni lapsi joutuu elämään nykypäivänä uusperheessä.
Meillä on uusperhe ja lapset kaikki samanarvoisia. Mutta en tiedä vaikuttaako se että lapsi on minun (naisen) ja oli meillä jo täyspäiväisesti kun uuden miehen tapasin. Eli ennen kuin oli omia yhteisiä lapsia niin oli jo isä tälle esikoiselle.
Ex-miehelläni ei uusia lapsia ole ja olen ymmärtänyt ettei tule, joten sielläkin perheessä lapseni on kuin molempien heidän omansa.
Ainoa ihminen joka kohtelee lapsia epätasapuolisesti on anoppini ja minun täytyy sanoa että tiedän miten kurjaa se lapselle on. Siksi en ymmärrä kuinka kukaan biologinen vanhempi sallii omalle lapselle sellaista kohtelua. Jos oma mieheni kohtelisi lastani kuin anoppi, niin voin sanoa että jos keskustelut ei auttaisi, niin mies lähtis mäkeen. Mulla ainakin lapsi menee kaiken edelle.
Tosiaan, on ehkä helpompi jos isompi lapsi on sinun, en tiedä. mutta siis kiva että ei kaikki ole sellasia tapauksia kun nämä minun tuttuni.
Olen tämän omassa uusperheessäni nähnyt. Miehellä on yksi etälapsi ja voin sanoa että mieheni on paljon läheisempi meidän lasten kanssa kuin esikoisensa. Tämä johtuu tietenkin siitä että esikoinen ei asu mieheni kanssa. Miehelläní ei ole arkea hänen kanssaan koskaan. Ikävää mutta asialle ei voi mitään.