Jos puolisosi lihoisi sairaalloisen ylipainoiseksi...

[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 18:51"]

[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 18:29"]

[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 17:53"]

Mies ON lihonut n. 25kg vuosien mittaan, minä tuplasti tuon. Ei ole vaikuttanut mitenkään, lähinnä naureskellaan toistemme läskeille hyväntuulisesti joskus. :) Seksiä on, rakkautta on, yhdessä käydään kävelemässä jne. säännöllisesti.

t. 12 vuotta yhdessä

[/quote]

Anteeksi, kuulostan tyhmältä ja ilkeältä, mutta miten te panette? 25 ja 50 ylimääräistä kiloa kuulostaa aika hurjalta, missä asennossa edes ylettyy sisälle asti?

[/quote]

Hahmotatko ollenkaan, minkä kokoinen on esim. 25kg ylipainoa omaava mies? Ihan normaalimitoissa vielä, jos on yhtään pitkä. Nainen 50kg ylipainoisena on tietty aika paksu, mutta kyllä sitäkin pystyy panemaan joissakin asennoissa, riippuen mihin paino on kerääntynyt.

T. Kokemusta on!

[/quote]

Tuntuisi kyllä todella surulliselta, jos muun kuin sairauden takia päästäisi itsenä lihomaan 50 kg... Näin 52 kiloisena 164-senttisenä naisena olisin todella huonosti voiva, ja varmasti oma paha oloni vaikuttaisi kumppaninkin suhtautumiseen. 25 kiloa taas 190-senttisessä miehessäni ei nyt näyttäisi varmasti yhtä pahalta. Rakkaus ei katoa, painoi mitä painoi, mutta syyt tuollaisen lihomisen takana kyllä varmasti vaikuttavat suhteeseenkin, esim. masennus tai muu sairaus. Tietysti, jos itse on sinut itsensä kanssa ja puolisolle ei ongelma, niin sama se mitä vaaka näyttää.

 Ei vaikuttaisi rakkauteen, ja jos seksi onnistuu niin ei se siihenkään kauheasti vaikuttaisi.

Jos tämä kysymys kuuluisi, että miten ennen raittiin puolison alkoholin suurkulutus vaikuttaisi suhteeseenne, niin varmasti lähes jokainen toteaisi vaikuttavan hyvin negatiivisesti. Miksi on tuomittavampaa pilata terveytensä alkoholilla kuin sairaallosella ruuan mättämisellä??

[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 17:46"]

Miten se vaikuttaisi suhteeseenne? Vaikuttaisiko käsitykseen puolisosta? Rakkauteen? Seksielämään?

Itse voin rehellisesti myöntää, että olisi todella kova pala ja seksielämä varmasti ainakin tyrehtyisi siihen paikkaan. En pystyisi haluamaan sairaalloisen ylipainoista miestä :(.

[/quote]

Lihoikin. Mua huoletti ja inhotti. Sain miehen laihduttamaan kun sanoin asiasta tarpeeksi painokkaasti ja sitten olin tukena ja kannustin ja kehuin. Miehestä tuli normaalipainoinen, komea, hyvävointisempi, pirteämpi ja kaikein puolin terveempi. Minusta on väärin antaa itsensä lihoa ja repsahtaa. En itsekään anna, niin ei mieskään saa. Kysyin mitä mieltä on, haluaako että minä lihon vaikka 25 kg. Ei halunnut, tykkää hoikasta vaimostaan. Minusta itsestään huolehtiminen on myös vastuunottamista itsestään ja koko perheestä. En halua jäädä leskeksi siksi että mies saa sydärin tai diabeteksen tms ja kuolee.

^Aivan samaa mieltä!

En usko että vaikuttaisi. Rakastan miestäni niin paljon, eikä ulkonäkö ole merkitsevä asia, vaikka mieheni onkin komea.

Jännä että lihomisessa ajatellaan yleensä vain ulkonäköä. Minä olin sairas huolesta kun mies lihoi. Makasi illat sohvalla, voivotti ettei jaksa mitään. Joka paikkaa särki, kuorsasi, kärsi uniapneasta, närästyksestä. Suvussaan on verenpainetautia ja aivoverenvuotoa ja vaikka mitä mikä monesti johtuu ylipainosta. Onneksi mies älysi laihduttaa. Mies oli kyllä minusta myös masentunut ja itsetunto oli huono. Ei lähtenyt esim uimaan kun häpesi kroppaansa. Tunsin velvollisuudekseni kannustaa hänet laihduttamaan.

[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 19:21"]Monesti muuten on niin, että sairaalloisen ylipainoisella on täysin normaalipainoinen puoliso. Tuntuu hassulta, miten elämäntavat osuvat ollenkaan yksiin? 
[/quote]
Niin sitä minä lihavan miehen aina hoikkana ollut vaimokin ihmettelen. Mieheni on lihava ja kun kuljemme jossakin niin meitä luullaan lähinnä isäksi ja tyttäreksi. Kokoeromme on niin valtava. Itse olen hoikka mutta kyllä aikuisen naisen kokoinen. Minuun ei yhtään vetoa mies joka on kuin viimeisillään raskaana vähintään nelosia odottaen. Mieheni ei alkuvuosina ollut lihava. Olen sanonut hänelle painosta hyvällä ja pahalla. Sanonut etten halua jäädä leskeksi ja että lapsilla ei olisi isää. Seksistäkin olen sanonut. Mutta ei: aina se saatanan maha pingottaa pystyssä. Hän on muuten minua kymmenen senttiä pitempi ja painaa yli kaksi kertaa enemmän kuin minä. Sokeritauti on, kolesteroli koholla, verenpainelääkitys jne. Ja sängyssä ei tapahdu mitään. Niin että puhukaa vain normaalikokoisret ihmiset paheksuen siitä miten rakkaus on tärkein ja sama ihminen se on. Ihminen voi sairastua yllättäen ja sille ei aina voi mitään mutta en kyllä ymmärrä miksi pitää syödä itsensä sairaaksi"

[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 20:21"]Jännä että lihomisessa ajatellaan yleensä vain ulkonäköä. Minä olin sairas huolesta kun mies lihoi. Makasi illat sohvalla, voivotti ettei jaksa mitään. Joka paikkaa särki, kuorsasi, kärsi uniapneasta, närästyksestä. Suvussaan on verenpainetautia ja aivoverenvuotoa ja vaikka mitä mikä monesti johtuu ylipainosta. Onneksi mies älysi laihduttaa. Mies oli kyllä minusta myös masentunut ja itsetunto oli huono. Ei lähtenyt esim uimaan kun häpesi kroppaansa. Tunsin velvollisuudekseni kannustaa hänet laihduttamaan.
[/quote]
Minun läski mieheni ei edes älyä hävetä valasulkomuotoaan vaan menee uimahalliin ja rannalle vaikka ei meinaa edes päälle mahtuvia uimahousuja löytää. Hävettää näyttäytyö sen seurassa.

ei se aina tarkoita että jos on sairaanloisen ylipainoinen tai lihoaa että on murheita. Yksinkertaista että ruoka vain maistuu ja herkut. Meillä minä 50kg ja mies olis 110kg kun aloimme seurustelemaan. Nyt hän on herkuilla ja hyvillä pihveillä joita kokkaa innoissaan lihonnut 1,5vuodessa melkein 20kg..

Ihan syynä se että rakastaa ruokaa. Onkohan sillä maailman kuululla kokilla (elliot joku) myös niin paljon murheita että on lihonnut......? av mammat hei ihan oikeesti,ei se lihoaminen tarkoita murheita,ainakaan kaikilla. :D

Ei olisi mun mies enää. Jos elämänarvot muuttuisivat niin radikaalisti eikä välittäisi enää itsestään niin tuskin välittäisi muistakaan.