Lue keskustelun säännöt.
PERHE Neljän lapsen äiti Susanna, 38, ei pidä negatiivisesta puheesta lapsiperhe-elämästä: ”Meillä ei ole ollut ikinä raskasta arkea”...
04.09.2021 |
No nämä Susannat ovatkin parhaita asiantuntijoita millaista perhe-elämän tulisi olla:
https://www.is.fi/perhe/art-2000008232685.html
Kommentit (615)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea juttua, mutta jos pointti on ettei lapsiperhe elämä ole raskasta, niin samaa mieltä olen. Joskus elämässä on raskaita jaksoja jokaisella, mutta ei se johdu siitä että on lapsia. Se nyt vaan kuuluu elämään! Ei lapset itsessään elämästä raskasta tee. Suurta huolta tietenkin aiheuttaa jos lapsella olisi jokin vakava sairaus, mutta jos nyt ihan tavis lapsiperheistä puhutaan niin en näe mikä siinä niin erityisen raskasta olisi. Pieniä murheita ja vastoinkäymisiä tulee, kuten ihan jokaiselle. Minkälaista ihmiset sitten olettavat että lapsiperheen arki olisi, tai minkälaista elämän ylipäätään pitäisi olla että se EI olisi raskasta?
No monesti se kai on niin, ettei ne lapset, mutta kaikki muu siihen ympärille tuleva kylläkin. Koulut, tarhat, harrastukset, sairaudet, rahavaikeudet, terveys ym. Mikä siinä on ollessa, kun kaikki sujuu hienosti. Lapset omatoimisia, ulospäin suuntautuneita terveitä kympin koululaisia. Jotka rakastavat urheilla, joilla on kavereita ja kotikin on jossain sopivan matkan kaikesta kivasta lapsille.
Illalla tulevat reippaina kotiin, syövät kaikkea hyvällä ruokahalulla lihomatta. Eivät napostele salaa ja valitsevat mielummin ulkoleikit kun ruudut ja piha on täynnä muita lapsia, joiden seurassa viihtyvät.
Teini-ikäisinä ovat tietenkin sober curious ja satsaavat sinne lukioon ja rahkeet riittävät hyvin kaikkiin mahdollisin koulutuksiin.
Mutta miten nämä joiden lapset ajautuvat heti vääriin porukoihin? Koulu ei vaan suju eikä kiinnosta. Aamulla kouluun saaminen on kovan kamppailun takana ja aina ovat lintsaamassa. Opettajat valittavat aina ja ystäviä ei koulussa ole. Pikemmin siellä on kiusaamisen kohde ja lapsi vaan lihoo ja lihoo ja varastaa jopa, saadakseen herkkuja.
Lapset eivät ole lapsia vain 1-8 vuotiaina vaan ihan sinne teini-ikään asti ja jos huonosti käy niin kyllä heidän kanssaan elämästä voi tulla todella raskasta. Muistan kun omalla luokallani oli muutama poika joka oli aloittanut tupakoinnin 11 vuotiaana ja varmaan myös ryyppäämisen. En jaksa uskoa, että kovin kevyttä oli näillä perheillä.
Näistä perheistä ei koskaan puhuta, koska kukaan ei omalla naamallaan halua tulla esille, mutta jos nyt ihan oikeasti katsoo, niin jokaisessa luokassa on lapsia, jotka ”tekevät” heidän vanhempiensa elämästä todella raskasta.
Meillä on neljä teini-ikäistä. Tunnen siis kymmenittäin muitakin teini-ikäisiä.
Yksikään noin käyttäytyvä ei tahallaan ”tee” vanhempiensa elämästä raskasta, vaan se on oireilua kotioloista. Eli vanhemmat itse aiheuttavat nuo ”kenkkuilut”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kenenkään vanhemman ihan pienistä kuullut valittavan. Tässä kuulemiani:
- koliikki
- allergiat, jolloin lapsi on kipeä päivin ja öin
- korvakierre
- neurologiset vaivat, esim. tutut autistin vanhemmat, jotka eivät ole nukkuneet kymmeneen vuoteen kovinkaan paljon
- oppimisvaikeudet
- tavallista haastavampi murrosikä
Suurin osa vanhemmista hehkuttaa velojen ärsyyntymiseen asti, kuinka paljon iloa vanhemmuus tuottaa.
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperhearjessa rankinta on henkisesti olla niin jumissa siinä lapsessa, etenkin pienenä. Kaikki menot pitää aikatauluttaa päikkäreiden ja ruokailujen ympärille. Meidän lapsi on 7kk. Pysyy hereillä max 2h kerrallaan. En koskaan olisi uskonut, että jopa 173745 kertaa yössä herääminen olisi helpompaa kun se jatkuva aikataulujen pyörittäminen päässä. Ai nyt se nukku vaan 30 min päikkärit 2h sijasta, no, se aikaistaa aikataulua 1,5h. Ruoka-ajat olisi silti hyvä pitää samoina, eli nyt ruokailu siirtyykin juuri siihen 1,5h päähän jolloin lapsi jo alkaa väsyä seuraavia päikkäreitä varten. Eli aikaistetaan ruokailua vartilla. Seuraavat päikkärkit olivatkin yllättäen 3h! Otti vissiin aamun päikkäreitä kiinni. Noh, nyt onkin kiire imettää ja samalla olisi kyllä ruoka-aika, onko nyt fiksua imettää vai annanko ensin kiinteitä. Jaa oho, nyt se simahtikin 30 min aikaisemmin kun normaalisti. Eli taas siirretään aikatauluja. Ja illalla yhtäkkiä nukahtaakin tuntia aikaisemmin kun normaalisti, joten herätys aamullakin taitaa siirtyä viiteen. Kiva.
Tällaista kun täytyy pään sisäisesti käydä läpi koko vauvan valveillaolon ajan niin pienemmästäkin sekoaa. Sitten vielä kun tuleekin joku neuvolakäynti sopivasti kesken normaalin päikkäriajan niin kaikki heittää häränpyllyä ja kiukuttelu on taattua. Tämä on ainakin itselle se äitiyden kaikista vaikein osa. Aivot ei koskaan saa levätä.
Ai että, meillä on myös tuollainen 7kk lapsi. Jaksaa olla hereillä 1-2h maksimissaan ja päiväunet vaihtelevat pituudeltaan 45min-2h välillä. Elämä on pelkkää kellon kyttäämistä tai jos unohtaa/ei jaksa välittää ja yrittää ottaa rennommin niin iloiset leikit saattavatkin vaihtua väsymyshuutoraivoon sekunnissa ilman mitään ennakkovaroitusta. Sitten on myöhäistä yrittää nukuttaa päiväunille tai antaa ruokaa. Parhaimmillaan olen nukuttanut tälläistä raivoajaa kaksi tuntia. Siinä kohtaa onkin huudettu jo myös nälkää, mutta eihän huutaessa pysty syömään. Sitten pitäisi yrittää hoitaa esim hautajaisasioita/vainajan asunnon tyhjentämistä yms tämän kellokallen kanssa kuten meillä on tehty viimeiset kolme viikkoa. Ja kyllä, arki on raskasta. En siitä kellekään kitise ja jokaisen minuutin lapsen hereilläolosta annan hänelle 100% huomion. (istuu sylissä jopa vessassa käydessäni) Mutta kaikilla elämä ei mene niin että retkeiltäisiin helpon vauvan kanssa metsässä ja isä hoitaa isompia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea juttua, mutta jos pointti on ettei lapsiperhe elämä ole raskasta, niin samaa mieltä olen. Joskus elämässä on raskaita jaksoja jokaisella, mutta ei se johdu siitä että on lapsia. Se nyt vaan kuuluu elämään! Ei lapset itsessään elämästä raskasta tee. Suurta huolta tietenkin aiheuttaa jos lapsella olisi jokin vakava sairaus, mutta jos nyt ihan tavis lapsiperheistä puhutaan niin en näe mikä siinä niin erityisen raskasta olisi. Pieniä murheita ja vastoinkäymisiä tulee, kuten ihan jokaiselle. Minkälaista ihmiset sitten olettavat että lapsiperheen arki olisi, tai minkälaista elämän ylipäätään pitäisi olla että se EI olisi raskasta?
Ironisesti ensimmäinen lauseesi kertoo mikä on ajattelusi ongelma; et perehdy yksityiskohtiin tai tosiasioihin, vaan peilaat kaiken oman elämäsi ja ennakkoluulojesi kautta. Ehkä siksi kuvittelet, että jos minulla on ollut helppo perhe-elämä, niin turha on toisten valittaa omastaan jos ei ole vähintään syöpää sairastavaa lasta? Jätä tuollainen turha jeesustelu pois.
No mikä siinä ihan tavallisessa perhe-elämässä sitten on niin raskasta? Miksi ihmiset ylipäätään hankkivat perheen jos oikeasti haluavat ihan toisenlaista elämää?
Vierailija kirjoitti:
Nämä susannat on ihanan empaattisia opettajina (sarkasmivaroitus). Hänellekin voisi olla kasvattavaa sijoittaa muutama nepsylapsi ja sanoa, että jos vain olisit reippaampi niin lapsilla ei olisi mitään vaivoja. Voisi tekohymy hyytyä. T. Sijoitettujen ja biologisten mamma joka on huomannut, että kaikilla ei ole samanlaisia lähtökohtia elämään
Mä olen Susanna ja mulla on muutama nepsylapsi.
Mulla on muutenkin elämässä takana kaikenlaista, eli ymmärrän että kaikilla ei todellakaan ole samanlaisia lähtökohtia.
Onhan kyseisen jutun äiti vähän överi, mutta on hänellä pointtiakin.
Lapset tuntuu olevan nykyään monelle joku projekti mitä pitää suorittaa.
Vähän erilainen asenne elämään ja perheeseen helpottaisi monen arkea.
Itsekin vähän mietin miksi on ok vuodattaa lehtiin se kaikki rankkuus, mutta jos joku sanoo että kaikki on kivasti ja lasten kanssa ei olekaan kovin rankkaa, hän tietysti puhuu p.skaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos jollakulla sujuu perheen pyöritys, niin mikäs siinä on vialla ?
Toisilla on sitä energiaa ja haastattelussa hän myönsi,
Mies ei niin innokas ole retkeilyyn.
Lasten syntymä-väli oli viisi vuotta, eli pikkuvauvoja ei nyt ole ihan solkenaan.
Minullakin oli nuorena virtaa ja voimaa,
onneksi tein lapset nuorena.
Minulla oli siinä myös maatilantyöt, ilman kunnallista hoitopaikkaa.
Plus kesäisin muiden lapsia . Ja hyvin jaksoin !
# Tosin telkkarin tuijottamiseen tai vauvapalstalle ei aikaa ollut.
Olen myös huomannut, että lestadiolais äideistä osa on tosi reippaita, osa todella syvissä vesissä.
En tiedä onko se esittämistä, vai ovatko oikeasti reippaita perheen pyörittäjiä.
Ajankäytön valintoja !
Vierailija kirjoitti:
Jos itse pääsee helpolla ilman vastoinkäymisiä elämässä, niin eihän muillakaan voi mitään ongelmaa olla.
Perus uskovaistouhua. Sukunimi viittaa siihen, sekä elämänasenne. Eli toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kiva.
Hän elää elämää jossa ei pyriyä mihinkään sen kummempaan. Ei ole uraa eikä muutakaan. Lähilaavu riittää.
Monelle jo tommoseen tyytyminen on kriisi itsessään.
Niin no… elämä on valintoja, eikä kaikkea voi saada. Jos on niin tärkeää kehittää itseään ja luoda uraa, kannattaa ehkä sitten keskittyä siihen ja suosiolla jättää lapset tekemättä. Vanhemmuus on kokonaisvaltaista, ja jos tietää ettei siihen pysty sopeutumaan niin mikä pakko on sitten lisääntyä?
Eli vanhemmuuden rankkuudesta ei saa valittaa?😅 tyypillinen tällainen "no miksi teit lapsia jos se ei ole kivaa 24/7"🙄
Joidenkin mielestä se vaan ei tunnu olevan kivaa koskaan, ja silti pitää ne lapset tehdään. Sitten tapellaan puolison kanssa avioeron partaalla siitä kuka JOUTUU hoitamaan lapsia enemmän. Lopulta erotaan, ja molemmille ne omat lapset on rasite, joka yritetään kaikin keinoin mahdollisimman paljon työntää sen toisen osapuolen vaivoiksi. Lapset hoidetaan ihan rimaa hipoen perustarpeiden osalta, yhtään ylimääräistä vaivaa (leikkiminen, läsnäoleminen, ajanviettäminen lapsen kanssa) ei tehdä. Ihan liian raskasta.
Minä olen peruslaiska. Olen aina ollut. Kaksi lasta, iät nyt 17 ja 13. Ja kyllä, lasten kanssa on ollut raskasta, jos vertaa lapsettomana elämään. Mutta kaikkeen tottuu. Sitä ei muista edes aikaa, kun lapset ei pyörineet jaloissa. Toisaalta nyt alkaa olla jo suhteellisen kevyttä. Ei tietenkään sillä tavoin kuin lapsettomalla, mutta verrattuna vaikka siihen, kun lapset oli 3 ja 7, niin tämähän on käsittämättömän köykäistä. Välillä oikein nipistää itseään, että miten lapset on isoja ja elämä on jo tämmöistä. Saan mennä ja tulla, miten haluan. En harrasta yöreissuja baareissa, mutta voin lähteä kauppaan, kävelylle tai kaverille ex tempore, vaikka mies olisi työreissussa. Voin nukkua, jos väsyttää jne. Tätä vaupautta ei ollut pienten lasten kanssa.
Pikemminkin alkaa surettamaan, että tässäkö tämä oli. Esikoinen puhuu jo omasta asunnosta. Varmaan menee se parisen vuotta muuttamiseen, kun aloitti vasta toisen vuoden lukiossa. Mutta sekin alkaa häämöttämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajatuksella on mahtava voima. Totuus johtaa terveeseen elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä susannat on ihanan empaattisia opettajina (sarkasmivaroitus). Hänellekin voisi olla kasvattavaa sijoittaa muutama nepsylapsi ja sanoa, että jos vain olisit reippaampi niin lapsilla ei olisi mitään vaivoja. Voisi tekohymy hyytyä. T. Sijoitettujen ja biologisten mamma joka on huomannut, että kaikilla ei ole samanlaisia lähtökohtia elämään
Mä olen Susanna ja mulla on muutama nepsylapsi.
Mulla on muutenkin elämässä takana kaikenlaista, eli ymmärrän että kaikilla ei todellakaan ole samanlaisia lähtökohtia.
Onhan kyseisen jutun äiti vähän överi, mutta on hänellä pointtiakin.
Lapset tuntuu olevan nykyään monelle joku projekti mitä pitää suorittaa.
Vähän erilainen asenne elämään ja perheeseen helpottaisi monen arkea.
Itsekin vähän mietin miksi on ok vuodattaa lehtiin se kaikki rankkuus, mutta jos joku sanoo että kaikki on kivasti ja lasten kanssa ei olekaan kovin rankkaa, hän tietysti puhuu p.skaa.
Mun mielestä se pointti menee tuossa jutussa ohi, kun on niin kiire kehua miten on syynytyksne jo alettua käynyt hiihtomarssilla jne. Eli oma kehu menee pointin yli. Ei minullakaan pikkulapsiaika ollut sen raskaampaa kuin muukin elämämäntilanne aina välillä. Tämä johtui siitä että lapsi oli lapsi, ja kulki mukana elämässä normaalina osana sitä eikä kuninkaana tai pallona jalassa. Se teinkö 200000 km lenkkejä 6v lapsi selässä vai makoilinko vain sohvalla lasta leikittäessäni ei kuulu tähän asiaan tippaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea juttua, mutta jos pointti on ettei lapsiperhe elämä ole raskasta, niin samaa mieltä olen. Joskus elämässä on raskaita jaksoja jokaisella, mutta ei se johdu siitä että on lapsia. Se nyt vaan kuuluu elämään! Ei lapset itsessään elämästä raskasta tee. Suurta huolta tietenkin aiheuttaa jos lapsella olisi jokin vakava sairaus, mutta jos nyt ihan tavis lapsiperheistä puhutaan niin en näe mikä siinä niin erityisen raskasta olisi. Pieniä murheita ja vastoinkäymisiä tulee, kuten ihan jokaiselle. Minkälaista ihmiset sitten olettavat että lapsiperheen arki olisi, tai minkälaista elämän ylipäätään pitäisi olla että se EI olisi raskasta?
Ironisesti ensimmäinen lauseesi kertoo mikä on ajattelusi ongelma; et perehdy yksityiskohtiin tai tosiasioihin, vaan peilaat kaiken oman elämäsi ja ennakkoluulojesi kautta. Ehkä siksi kuvittelet, että jos minulla on ollut helppo perhe-elämä, niin turha on toisten valittaa omastaan jos ei ole vähintään syöpää sairastavaa lasta? Jätä tuollainen turha jeesustelu pois.
No mikä siinä ihan tavallisessa perhe-elämässä sitten on niin raskasta? Miksi ihmiset ylipäätään hankkivat perheen jos oikeasti haluavat ihan toisenlaista elämää?
En ole tuo, jota lainasit, mutta meillä on ihana pieni vahinkolapsi. En ole ikinä halunnut lapsia, koska tunnen itseni. Nautin hiljaisuudesta, siisteydestä, omista harrastuksistani ja olen työnarkomaani. Raskaus alkoi ehkäisystä huolimatta ja oli jo niin pitkällä (viikolla 20), kun sen huomasin, että tätä arkea eletään nyt. Tämä on erittäin raskasta, sillä en ole valmis luopumaan mistään elämäni tärkeistä asioista, mutta vauvan hoidan täydellisesti, kuten kaiken muunkin elämässäni. Vauva ei ole ansainnut kaltoinkohtelua, vaikka häntä ei oltukaan suunniteltu. Samalla, kun harrastan ja huolehdin täydellusestä kodistani, pitää pitää huoli siitä, etten siirrä lapselle neuroottisia perfektionistipiirteitäni. Tämä tarkoittaa sitä etten nuku lähes lainkaan, että ehdin vauvan nukkuessa tehdä kaiken, mitä haluan tehdä ja omistaudun vauvalle hänen hereilläoloaikansa. Arki on raskasta.
Jo isoäiti kirjoitti:
Jos jollakulla sujuu perheen pyöritys, niin mikäs siinä on vialla ?
Toisilla on sitä energiaa ja haastattelussa hän myönsi,
Mies ei niin innokas ole retkeilyyn.Lasten syntymä-väli oli viisi vuotta, eli pikkuvauvoja ei nyt ole ihan solkenaan.
Minullakin oli nuorena virtaa ja voimaa,
onneksi tein lapset nuorena.
Minulla oli siinä myös maatilantyöt, ilman kunnallista hoitopaikkaa.
Plus kesäisin muiden lapsia . Ja hyvin jaksoin !
# Tosin telkkarin tuijottamiseen tai vauvapalstalle ei aikaa ollut.Olen myös huomannut, että lestadiolais äideistä osa on tosi reippaita, osa todella syvissä vesissä.
En tiedä onko se esittämistä, vai ovatko oikeasti reippaita perheen pyörittäjiä.Ajankäytön valintoja !
Eihän tuo pöljäsanna pyöritä perhettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jo isoäiti kirjoitti:
Jos jollakulla sujuu perheen pyöritys, niin mikäs siinä on vialla ?
Toisilla on sitä energiaa ja haastattelussa hän myönsi,
Mies ei niin innokas ole retkeilyyn.Lasten syntymä-väli oli viisi vuotta, eli pikkuvauvoja ei nyt ole ihan solkenaan.
Minullakin oli nuorena virtaa ja voimaa,
onneksi tein lapset nuorena.
Minulla oli siinä myös maatilantyöt, ilman kunnallista hoitopaikkaa.
Plus kesäisin muiden lapsia . Ja hyvin jaksoin !
# Tosin telkkarin tuijottamiseen tai vauvapalstalle ei aikaa ollut.Olen myös huomannut, että lestadiolais äideistä osa on tosi reippaita, osa todella syvissä vesissä.
En tiedä onko se esittämistä, vai ovatko oikeasti reippaita perheen pyörittäjiä.Ajankäytön valintoja !
Kutakuin näin !
Tietysti jos perheessä on sairas/sairaita lapsia tilanne on toinen. Kaikkeen ei kykene tai jaksa.
Tämä älylaitteiden käyttö on mielestäni tehnyt perheille paljon hallaa.
Moniko lukee lapsilleen oikeita kirjoja
ja vieläkö koululaiset osaa käyttää kynää ja paperia ?
Joillekin on rankkaa, joillekin ei. Samoin kuin samat opinnot, samat työt, samat tapahtumat lähipiirissä... ne on toisille rankkoja, toisille ei. Perhe-elämä on toisille aivan parasta ja tuottaa enimmäkseen iloa. Valitettavasti ei kaikille, osalle rankkaa. Kai tuon naisen asia on, että perhe-elämän voi kokea myös onnellisena, hyvänä eikä ollenkaan raskaana asiana. Hänestä ei pitäisi antaa tilaa vain yksipuoliselle näkemykselle siitä kuinka rankkaa elämä aina on lasten kanssa... En nyt oikein tiedä olisiko hän eri mieltä jos hänellä itsellään olisi vaikka vammainen lapsi kuten täällä on vouhotettu. Silti kaikilla ei ole vammaisia lapsia eikä kaikilla ole rankkaa. Tottahan se on, että perhe-elämä ei ole kaikille rankkaa ja se tahdottiin tässä tuoda nykytrendin vastaisesti myös esiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä susannat on ihanan empaattisia opettajina (sarkasmivaroitus). Hänellekin voisi olla kasvattavaa sijoittaa muutama nepsylapsi ja sanoa, että jos vain olisit reippaampi niin lapsilla ei olisi mitään vaivoja. Voisi tekohymy hyytyä. T. Sijoitettujen ja biologisten mamma joka on huomannut, että kaikilla ei ole samanlaisia lähtökohtia elämään
Mä olen Susanna ja mulla on muutama nepsylapsi.
Mulla on muutenkin elämässä takana kaikenlaista, eli ymmärrän että kaikilla ei todellakaan ole samanlaisia lähtökohtia.
Onhan kyseisen jutun äiti vähän överi, mutta on hänellä pointtiakin.
Lapset tuntuu olevan nykyään monelle joku projekti mitä pitää suorittaa.
Vähän erilainen asenne elämään ja perheeseen helpottaisi monen arkea.
Itsekin vähän mietin miksi on ok vuodattaa lehtiin se kaikki rankkuus, mutta jos joku sanoo että kaikki on kivasti ja lasten kanssa ei olekaan kovin rankkaa, hän tietysti puhuu p.skaa.Mun mielestä se pointti menee tuossa jutussa ohi, kun on niin kiire kehua miten on syynytyksne jo alettua käynyt hiihtomarssilla jne. Eli oma kehu menee pointin yli. Ei minullakaan pikkulapsiaika ollut sen raskaampaa kuin muukin elämämäntilanne aina välillä. Tämä johtui siitä että lapsi oli lapsi, ja kulki mukana elämässä normaalina osana sitä eikä kuninkaana tai pallona jalassa. Se teinkö 200000 km lenkkejä 6v lapsi selässä vai makoilinko vain sohvalla lasta leikittäessäni ei kuulu tähän asiaan tippaakaan.
Siksi mainitsinkin että onhan hän vähän överi.
Ehkä tässä haluttiin tehdä huomiotaherättävä juttu yhdestä ääripäästä. Ei ne keskitien kulkijat kerää yhtä paljon lukijoita.
Käyttäjä32638 kirjoitti:
Jo isoäiti kirjoitti:
Jos jollakulla sujuu perheen pyöritys, niin mikäs siinä on vialla ?
Toisilla on sitä energiaa ja haastattelussa hän myönsi,
Mies ei niin innokas ole retkeilyyn.Lasten syntymä-väli oli viisi vuotta, eli pikkuvauvoja ei nyt ole ihan solkenaan.
Minullakin oli nuorena virtaa ja voimaa,
onneksi tein lapset nuorena.
Minulla oli siinä myös maatilantyöt, ilman kunnallista hoitopaikkaa.
Plus kesäisin muiden lapsia . Ja hyvin jaksoin !
# Tosin telkkarin tuijottamiseen tai vauvapalstalle ei aikaa ollut.Olen myös huomannut, että lestadiolais äideistä osa on tosi reippaita, osa todella syvissä vesissä.
En tiedä onko se esittämistä, vai ovatko oikeasti reippaita perheen pyörittäjiä.Ajankäytön valintoja !
Kutakuin näin !
Tietysti jos perheessä on sairas/sairaita lapsia tilanne on toinen. Kaikkeen ei kykene tai jaksa.
Tämä älylaitteiden käyttö on mielestäni tehnyt perheille paljon hallaa.
Moniko lukee lapsilleen oikeita kirjoja
ja vieläkö koululaiset osaa käyttää kynää ja paperia ?
Pöljäsannahan vain juoksee, hiihtää, hihhuloi.
Ja lapset oottaa kotona.
Helppoajan se perhe-elämä on kun lapset vaan on.
Käyttäjä32638 kirjoitti:
Jo isoäiti kirjoitti:
Jos jollakulla sujuu perheen pyöritys, niin mikäs siinä on vialla ?
Toisilla on sitä energiaa ja haastattelussa hän myönsi,
Mies ei niin innokas ole retkeilyyn.Lasten syntymä-väli oli viisi vuotta, eli pikkuvauvoja ei nyt ole ihan solkenaan.
Minullakin oli nuorena virtaa ja voimaa,
onneksi tein lapset nuorena.
Minulla oli siinä myös maatilantyöt, ilman kunnallista hoitopaikkaa.
Plus kesäisin muiden lapsia . Ja hyvin jaksoin !
# Tosin telkkarin tuijottamiseen tai vauvapalstalle ei aikaa ollut.Olen myös huomannut, että lestadiolais äideistä osa on tosi reippaita, osa todella syvissä vesissä.
En tiedä onko se esittämistä, vai ovatko oikeasti reippaita perheen pyörittäjiä.Ajankäytön valintoja !
Kutakuin näin !
Tietysti jos perheessä on sairas/sairaita lapsia tilanne on toinen. Kaikkeen ei kykene tai jaksa.
Tämä älylaitteiden käyttö on mielestäni tehnyt perheille paljon hallaa.
Moniko lukee lapsilleen oikeita kirjoja
ja vieläkö koululaiset osaa käyttää kynää ja paperia ?
Pöljäsannahan se on somen vanki. Lapsensakin siellä jatkuvasti puolialasti.
Kyllähän tällä ihmisellä on selkeästi mielenterveysongelmia. Ei täysipäinen ihminen noin hullujhin ja omaa ja lapsensa terveyttä vaarantaviin tempauksiin ryhdy. Täytyy vaan ihmetellä millainen tossu hänen miehensä on kun tuollaista sietää .
Ei neljän lapsen äidiksi päädytä, siinä on oma valinta kyseessä. Susanna on oikeassa ja valitus kumpuaa teillä noloilla siitä, että haluatte puolustaa oikeuksianne kotona makaamiseen ja ilmaiseen rahaan. Ei teillä ole oikeutta siihen. Käytätte vain hyväksenne toisia ihmisiä.