Miehen työ tuppukylässä - Minun ura pk-seudulla. Lähtisitkö? Minä aion...

[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 20:31"]

Miten voit olla noin itsekäs? Teillä on "tuppukylässä" isovanhemmat, kaverinne, lapset ovat asuneet siellä koko ikänsä ja kuulostaa, että tukiverkosto toimii. Nyt sinä haluat töiden takia muuttaa väkisin pk-seudulle ja ottaa vielä lapset mukaan. Miksi? Miksi lapset eivät saa viettää elämäänsä isän ja isovanhempien lähellä? Miksi heidän on pakko tulla sinun mukanasi pk-seudulle? Sinulla on odottamassa mielenkiintoinen työ, mutta entäs muu elämä? Kuka hoitaa lapsia, kun sinulla on viikolla menoja? Joku tuntematon lastenhoitaja? Ei tämä pk-seudulla asuminen mitään herkkua ole. Täällä on pitkät välimatkat, aika mene autossa kykkimiseen, asunnot ovat kalliita rauhallisilla alueilla ja itse en koskaan muuttaisi tänne vapaaehtoisesti. Meillä oli vastaavanlainen tilanne (ilman lapsia) pari vuotta sitten ja muutimme tänne mieheni "unelman" perässä. Miehellä on mahtava työ, minulla keskinkertainen. Inhoan asua täällä, elämä on niin kovin erilaista, mihin olin tottunut pikkukaupungissa. Tekisin mitä tahansa, että pääsisin takaisin kotikaupunkiin. Se ei ole mahdollista miehen työn takia.

[/quote]

Et sitten lukenut ap:n kommenttia siitä, että hänellä on isot tukiverkot juuri pk-seudulla. Ei siellä tuppukylässä. Ja miksi nainen ei saisi toteuttaa työelämään liittyviä unelmiaan. Eiköhän se ole niin, että omaan elämäänsä tyytyväinen äiti on paras äiti. Usein tämä tyytyväisyys liittyy juuri mielenkiintoiseen työhön. Minä sanon, että ap tekee juuri oikein lähtiessään sieltä tuppukylästä. Muut pitäköön sitten leipäläpensä kiinni. Asia koskee vain ap:ta ja vain häntä.

 Ei asia koska vain ap vaan koko perhettä eli myös miestä ja lapsia!

Isot tukiverkot pk-seudulla mutta onko ap edes kysynyt näiltä sukulaisilta ym kuinka paljon OIKEASTI auttavat?

Ja johan se paljastui ettei kyseessä ole mikään ura vaan jotain "puuhastelua" jolla ei edes pk-seudulla elä.

Lapseton ja sinkku ihminen voi tehdä mitä haluaa ja me muut perheelliset joudumme ottamaan huomioon muutkin perheenjäsenet ja elämän realiteetit.

Jos tekee lapsia on lasten etu laitettava itsensä edelle. En jaksa kahlata ketjua läpi, joten kysyn ikääsi?

Jos olet nuori kasvata lapset ensin kotiseudulla ja myöhemmin ehdit tehdä  vielä uraa.

Itselläni on sellainen elämänvaihe että lapset ovat teinejä ja olen kouluttautunut muutama vuosi sitten uuteen ammaattiin ja työllistynyt ja teen nyt uraa keski-ikäisenä. Ei kaduta yhtään se että lasten ehdoilla mentiin vuosia, olen kaiken lisäksi yh ollut nuorimman syntymästä lähtien.

Kasvuympäristönä pienempi paikkakunta on lapsille parempi kuin pääkaupunkiseutu. Jos muutat pääkaupunkiseudulle ja sinulla/teillä ei ole turvaverkkoa siellä (sukulaisia, ystäviä, läheisiä) voi tulla isoja ongelmia. Mistä hoitoapua hätätapauksissa, minkälainen sosiaalinen elämä muodostuu perheelle jne.

Voihan niitä urahaaveita siirtää 10-15 vuotta eteenpäinkin.

Oletko valmis eroamaan miehestäsi? Jos hän ei muuta niin erohan siitä seuraa. 500 km välimatkaa perheenjäsenten välillä on 500 km liikaa.

Mielestäni olet arvovalintojen ääressä. Mieti mikä on tärkeintä? Onnellisuus ja tyytyväisyys lähtee ihmisen sisältä, onneen ei tarvita kaikkea mitä on tarjolla.

Lisään vielä että  tein valinnan muuttaa pääkaupunkiseudulta pois kun lapset olivat pieniä enkä ole sitä katunut.

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 12:30"]

Jos tekee lapsia on lasten etu laitettava itsensä edelle. En jaksa kahlata ketjua läpi, joten kysyn ikääsi?

Jos olet nuori kasvata lapset ensin kotiseudulla ja myöhemmin ehdit tehdä  vielä uraa.

Itselläni on sellainen elämänvaihe että lapset ovat teinejä ja olen kouluttautunut muutama vuosi sitten uuteen ammaattiin ja työllistynyt ja teen nyt uraa keski-ikäisenä. Ei kaduta yhtään se että lasten ehdoilla mentiin vuosia, olen kaiken lisäksi yh ollut nuorimman syntymästä lähtien.

Kasvuympäristönä pienempi paikkakunta on lapsille parempi kuin pääkaupunkiseutu. Jos muutat pääkaupunkiseudulle ja sinulla/teillä ei ole turvaverkkoa siellä (sukulaisia, ystäviä, läheisiä) voi tulla isoja ongelmia. Mistä hoitoapua hätätapauksissa, minkälainen sosiaalinen elämä muodostuu perheelle jne.

Voihan niitä urahaaveita siirtää 10-15 vuotta eteenpäinkin.

Oletko valmis eroamaan miehestäsi? Jos hän ei muuta niin erohan siitä seuraa. 500 km välimatkaa perheenjäsenten välillä on 500 km liikaa.

Mielestäni olet arvovalintojen ääressä. Mieti mikä on tärkeintä? Onnellisuus ja tyytyväisyys lähtee ihmisen sisältä, onneen ei tarvita kaikkea mitä on tarjolla.

[/quote]

Aika kovan hinnan onnestasi olet valmis maksattamaan lapsillasi.

Ihmettelen suuresti ap: n kaltaisia ihmisiä. Kun perhettä on hankittu, pitäisi kaikki omat unelmat suhteuttaa siihen. Ei vain enää voi olla tuollaista ajatusmaailmaa! Ap: n mielestä siis HÄNEN unelmansa vuoksi kaikkien muiden perheenjäsenten pitäisi jättää kotinsa, lasten kaverit, miehen työpaikka... Siksi että YKSI perheenjäsen niin haluaa? Kyllä perheen perustaminen tuo jonkinlaisen vastuun myös muiden onnesta. Ei perheellinen ihminen voi tuosta vain päättää, että myynpä omaisuuteni ja lähden reppureissuun ( ellei muu perhe ole samaa mieltä). Itse opiskelen nyt unelma- ammattiini, ja tämän unelman toteuttamista odotin yli 15 vuotta, koska perhesyistä se ei aiemmin ollut mahdollista. Joskus pitää tehdä kompromissi, lykätä, tai jopa luopua unelmistaan. Sitä sanotaan myös rakkaudeksi, ap hyvä.

[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 13:58"]Isä jää kotiseudulleen, pitää lapset ja etsii uuden heilan vaikka nettitreffeiltä. Ap tapaa lapsiaan kerran tai pari kuussa, keskittyy työhön ja bongaa uuden kundin itselleen. Kaikki saavat elää kuten haluavat. Miksi pitää väkisin pitää kiinni asioista, jotka vaikeuttavat omien toiveiden toteuttamista?
[/quote] Huomaa mitkä kommentit ovat velojen kirjoittamia... Ja sitten velat itkevät kun heitä sanotaan itsekkäiksi... Kyllähän tuo itsekkyyttä on, eikä mitään muuta. Velaksi päätyy ihminen, joka ei kykene asettamaan ketään eikä mitään sen oman navan edelle, eli itsekäs.

Olen samaa mieltä asioista kuin 135. Miksi muuten pidetään ihan luonnonlakina, että vaimo jättää kenties oman työnsä ja elämänsä, kun mies saa unelmiensa työn jostain hornantuutista ja perhe muuttaa sinne. Mutta toisinpäin ajateltuna sama onkin jotain täysin luonnonvastaista. En ymmärrä.

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 12:32"]

Lisään vielä että  tein valinnan muuttaa pääkaupunkiseudulta pois kun lapset olivat pieniä enkä ole sitä katunut.

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 12:30"]

Jos tekee lapsia on lasten etu laitettava itsensä edelle. En jaksa kahlata ketjua läpi, joten kysyn ikääsi?

Jos olet nuori kasvata lapset ensin kotiseudulla ja myöhemmin ehdit tehdä  vielä uraa.

Itselläni on sellainen elämänvaihe että lapset ovat teinejä ja olen kouluttautunut muutama vuosi sitten uuteen ammaattiin ja työllistynyt ja teen nyt uraa keski-ikäisenä. Ei kaduta yhtään se että lasten ehdoilla mentiin vuosia, olen kaiken lisäksi yh ollut nuorimman syntymästä lähtien.

Kasvuympäristönä pienempi paikkakunta on lapsille parempi kuin pääkaupunkiseutu. Jos muutat pääkaupunkiseudulle ja sinulla/teillä ei ole turvaverkkoa siellä (sukulaisia, ystäviä, läheisiä) voi tulla isoja ongelmia. Mistä hoitoapua hätätapauksissa, minkälainen sosiaalinen elämä muodostuu perheelle jne.

Voihan niitä urahaaveita siirtää 10-15 vuotta eteenpäinkin.

Oletko valmis eroamaan miehestäsi? Jos hän ei muuta niin erohan siitä seuraa. 500 km välimatkaa perheenjäsenten välillä on 500 km liikaa.

Mielestäni olet arvovalintojen ääressä. Mieti mikä on tärkeintä? Onnellisuus ja tyytyväisyys lähtee ihmisen sisältä, onneen ei tarvita kaikkea mitä on tarjolla.

[/quote]

[/quote]

Sinä et nyt huomioi työelämän raakoja realiteettaja. Jo nelikymppinen on nyt aivan liian vanha työmarkkinoilla. Jos siis ap on nyt 30-35 vuotias ja lykkää unelmiensa toteuttamista epämääräiseen tulevaisuuteen, voi hän sanoa niille hyvästit saman tien. Näin se vain on. Jos esim. 35 vuotias päättää odottaa 10 vuotta päästäkseen tekemään työtä, josta on unelmoinut, ei se todellakaan enää onnistu.

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 13:17"]

Olen samaa mieltä asioista kuin 135. Miksi muuten pidetään ihan luonnonlakina, että vaimo jättää kenties oman työnsä ja elämänsä, kun mies saa unelmiensa työn jostain hornantuutista ja perhe muuttaa sinne. Mutta toisinpäin ajateltuna sama onkin jotain täysin luonnonvastaista. En ymmärrä.

[/quote]

Miehet lähtevät yleensä parempipalkkaisen työn perään, joten koko perhe hyötyy siitä. Ap lähtee "mielenkiintoisen" työn perään kalliimmalle asuinalueelle, joten taloudellisesti järkevästä päätöksestä tässä ei ole kyse.

[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 13:04"]

Olemme siis asuneet koko ikämme täällä tuppukylässä, miehellä on täällä mahtava työpaikka, lapsilla isovanhemmat, meidän kaikki kaverit, omakotitalo, minullakin töitä... MUTTA olen nyt opiskellut lisää, ja minulle on aukeamassa todella mielenkiintoiset työmahdollisuudet pääkaupunkiseudulla.

Olisi toki helpointa unohtaa omat urahaaveet ja jäädä tänne. Mutta minä en aio jäädä. Olen nyt eräässä projektissa päässyt näkemään, millaista on tehdä työtä, joka on TODELLA kiinnostavaa! Enkä vaan pysty enää palaamaan entiseen, tylsään ja turvalliseen.

Lapsia meillä on kolme, vanhin on koulussa, muut nuorempia. He kyllä sopeutuvat. Ja onhan pääkaupunkiseudulla heilläkin vähän erilaiset edellytykset elämään kuin täällä...

Mies ei sen sijaan uskalla lähteä. Täällä on hänen näkökulmastaan kaikki hyvin. Ollaan siis sen kysymyksen äärellä, kumpi luopuu unelmistaan? Minä en aio luopua omistani. Muutan ensi kesänä, mies saa siihen saakka pohtia tilannetta, lähteäkö mukaan vai ei.

[/quote]

Mikä oikeuttaa sinut repimään lapset juuriltaan itsekkäiden pyrkimystesi vuoksi?

Kuka hoitaa lapset stadissa jos sinä teet uraa ja olette eronneet?

Ymmärrätkö, että teit jo valintasi kun teit lapset sinne tuppukylään. Nyt on myöhäistä inistä enää. Olisi ollut reilumpaa olla perustamatta koko perhettä jos sen saatuasi olet noin itsekäs.

Tieten tahtoen hankkimasi pienet lapsesi pitäisi olla nyt pririteetti nro 1. Luuletko että ne lapset siinä ikuisesti pyörivät?

Tee nyt niin kuin oikein on, takaan että kadut 15 vuoden kuluttua jos hajotat perheen oman napasi vuoksi.

nim. asian kokenut

Lähde vaan. Vuokraatte asunnon koulun vierestä ja siitä se lähtee. Matkustatte viikonlopuksi "kotipaikkakunnalle/mökille". olen elänyt monta vuotta kahden pienen lapsen kanssa työpaikkakunnalla ja hyvin menee.

Saattohoidossa olevat kuulemma eniten katuvat sitä, että keskittyivät uraansa ja työhönsä. Kuolinvuoteella ihminen vain kaipaa niitä hetkiä mitä on ja ei ole viettänyt rakkaidensa kanssa.

Ura, tuppukylästä pois hinnalla millä hyvänsä, paskat isovanhemmista kun he vanhenevat ja hällä väliä mitä mies ja lapset haluaa. Tämä on nyt ap:n mentaliteetti. Ja ihan samalla lailla olisin tätä mieltä jos se olisi mies joka uran perään lähtisi.

Lähimmäisen rakkautta pahimmillaan.

Minä olen viettänyt koko elämäni pk-seudulla eikä täällä asumisessa ole mitään vikaa. Kuuna päivänä en haluaisi asua tuppukylässä. Osa kirjoittaa ihan kuin pääkaupunkiseutu olisi jotain hirveää, mutta se ei pidä paikkansa, täällä on hyvä asua. Jos täällä on tukiverkostoa jo olemassa, se voi myös tarkoittaa että on ystäviä ja sukulaisia joita ei hoitajiksi ajatella, vaan tukena valmiiksi ystäväverkoksi ettei ole yksinäistä.

Itse lähdin miehen mukana pienelle paikkakunnalle. Virhe. En saa töitä. Noita asioita pitää miettiä monelta kantilta ja silti voi joutua katumaan.

Mietim vaan että missä missä kylässä alottaja asuu. Kun helsinkiin on 500km ja lähimpään kaupunkiin 300km

No jaa. Kun olin lapsi, muutimme jatkuvasti isäni työn perässä. Äidillä oli joskus töitä, joskus ei. Ihan normaali minustakin on tullut. Olen aina löytänyt kavereita, jopa vielä näin aikuisiässäkin, kun vaihdoin ympyröitä opiskelemalla uuden ammatin. Niin että ei se lapsena muuttaminen ihmisestä tee viallista.

[quote author="Vierailija" time="14.10.2014 klo 12:03"]

Mietim vaan että missä missä kylässä alottaja asuu. Kun helsinkiin on 500km ja lähimpään kaupunkiin 300km

[/quote]

Se taisi olla niin, että lähimpään kaupunkiin, jossa ap voisi tehdä ko. työtä.

Onko sinulla ap todellisuudessa varaa lähteä lastenkanssa? Ostat/vuokraat kt neliön k-seudulta jostain lähiöstä, koska "en-välitä-materiasta-duunilla" tuskin mihinkään edes vähäm paremmalle alueelle pääsee. Vielä, kun lapsesi ovat pieniä, he eivät ymmärrä rahasta, mutta valitettavan usein huonomin taloudellisesti toimeentulevasta perheestä tulevat lapset päätyvät kiusatuiksi/ulkopuolisiksi. Lisäksi kun he ymmärtävät, että ovat köyhiä vain äidin itsekkyyden takia, voisin kuvitella että teini-iässä heitä harmittaa, etteivät saaneet elää sitä keskiluokkaista elämää pienemmällä paikkakunnalla 15 vuotiaaksi asti...

[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 14:13"]

[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 14:08"]

[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 13:59"]

[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 13:54"]

[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 13:48"]

[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 13:41"]

[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 13:36"]

 Miten meinaat siellä pk-seudulla yh:na pärjätä ja luoda sitä uraa? Meinaat että se 8-16 riittää ja pienet lappset ei koskaan sairastele ja sinun ei tarvitse olla pois töistä.

Sulla on nyt helppoa kun mies hoitaa oman osansa ja varmasti isovanhemmatkin auttaa?

Ja jos sulla ei ole varaa asua lähellä työpaikkaa lasten kanssa (tarpeeksi iso koti) niin työmatkoihinkin kuluu aikaa paljon enemmän kuin nyt?

Onko sun "haave" nyt ihan realistinen? Vai lapsetko maksaa loppupeleissä kovimman hinnan?

[/quote]

Katsokaas, kun "unelmien ura" ei tarkoita kaikille älyttömän pitkää työaikaa ja niska limassa painamista. Minun uusi työ pk-seudulla on joustavaa, ei mitään älyttömän hyvin palkattua, mutta sitäkin mielenkiintoisempaa. Voin tehdä sitä etänä kotoa kun tarvis, eikä matkat ole pakollisia. Ja kuten tuli jo esille, meillä on vahvempi tukiverkosto siellä kuin täällä.

Olen valmis tinkimään paljosta, jotta saan tehdä työtä, josta nautin. Elintasomme ei tule nousemaan juurikin näiden pk-seudun hintojen vuoksi, mutta elämän laatu kylläkin. Minulla ei tule olemaan tarjota lapsille isoa kotia ja paljoa rahaa, mutta aikaa ja mielenkiintoista tekemistä kylläkin. Minun tulevassa työssäni saa jäädä sairaslomalle tai sairasta lasta hoitamaan.

[/quote]

Miten lasten elämän laatu nousee pk-seudulla? Hoitopäivien pituus ainakin kasvaa, vaikka sinulla olisi normaali työaika, koska matkoihin menee täällä enemmän aikaa.

t. helsinkiläinen

[/quote]

Ei pidä paikkaansa. Nykyisessä työssäni (eikä sitä kummempaa täällä ole tarjolla) teen joka päivä 7-9 tunnin vuoroja + matkat päälle. Uudessa työssä voin tehdä todella töitä myös etänä. Toki joinain päivinä hoitoajat olisi pidemmät, mutta vastaavasti olisi myös niitä puolikkaita päiviä.

Oletko helsinkiläinen kokeillut asua täällä periferiassa? Mistä tiedät, että täällä on lasten hyvä olla? Kunnat on velkaisia eikä edes perpalveluita pystytä järjestämään, joka toisen perheen jompi kumpi vanhempi on työtön. Harrastusmahdollisuuksia ei ole, yli 10-vuotiaat ovat täysin toimettomia tai sitten istuvat vaan koneella. heti peruskoulun jälkeen täytyy nuoren muuttaa täältä pois, jos jatko-opintoihin mielii...

[/quote]

Olen asunut sekä periferiassa että pk-seudulla. Useimmissa työpaikoissa täällä päin muuten ei katsota hyvällä, jos etäpäivä tarkoittaa lastenhoitopäivää kotona. 

53

[/quote]

Tämä ei ole "tavallinen" työpaikka. Rikastumaan tässä hommassa ei pääse, mutta työ on muuten kaikkea, mitä haluan. Miettikää eri työpaikkoja perus toimisto/myyntityön ulkopuolella. Luovat ratkaisut ovat mahdollisia.

[/quote]

No ainakaan luovalla alalla (jolla itse työskentelen) on hyvin tärkeää, että työntekijä etätyössä voi todella keskittyä. Siksi niitä etätyömahdollisuuksia työnantaja järjestää, ei lastenhoitopulmien ratkaisemiseksi. Jos etätöissä voisi pitää pienet lapset kotona, niin kotiäidithän olisivat palkkatöissä samalla.

53

[/quote]

Ensi kesänä nuorin lapsemme on jo neljä. Toki he eivät saa etäpäivinä äidin jakamatonta huomiota, koska minun pitää välillä puhua puhelimessa ja käydä koneella, mutta ei sen etäpäivän ole tarkoituskaan olla lapsille "laatuaikaa". Tarkoitus on, että saavat puuhailla kotona rennosti päiväkodin sijaan.

Tiedätkö, monet kotiäidit minun tulevalla työpaikalla tekevät töitä osa-aikaisesti, täysin etänä, ja ihan pienienkin lasten kanssa. Kuten sanoin, työpaikkoja on erilaisia.