Muita jotka eivät halua palata etätöistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä kyllä kiinnostaisi mennä takaisin toimistolle, liikaa melua ja kahvitauoilla saisi kuunnella pomon lellikin tyhjänpäiväisiä tarinoita omasta elämästä, kuinka kaikki on niin hyvin ja miten töissä pitäisi tehdä hommia sen mielen mukaan. Muut työkaverit on ok, vaikka yhteishenki on kadoksissa, kun kaikki asiat pyörii yhden henkilön ympärillä.

Ihan kamalaa kun pitäisi mennä töihin sen sijaan että loisii kotona. Kyllä on sulla kovaa.

Jos teen samat työt kotona tai toimistolla, niin miksi kotona tehtynä se on loisimista?

Taitaa nyt vaan se sinun oma työmoraali olla kelvoton ja oletat kaikilla olevan samanlainen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas monella todella ikävä työpaikka. Itselle ei tulisi mieleenkään mennä toimistolle haahuilemaan ja jos kokisin, että työpaikka ja siellä olevat ihmiset ärsyttävät suunnattomasti, enkä nauti työnteosta vaihtaisin työtä. Miksi jäädä kiukuttelemaan ja voida pahoin? Eikö olisi parempi etsiä työ ja työyhteisö, jossa viihtyy?

Minulla on ihan mukavat työkaverit suurimman osan ajasta, mutta ei minulla ole kiinnostusta nähdä heitä livenä toimistolla päivittäin tai edes kuukausittain. Minulle riittää etäkokoukset. En myöskään erityisemmin vihaa työtehtäviäni, osa on kivoja, osa on rutiinijuttuja ja jotkut tietenkin vähemmän miellyttäviä, mutta jos joku sanoo että nauttii työssään kaikista tehtävistä niin taatusti valehtelee. Viihdyn ihan hyvin työssäni ja työyhteisössäni, nyt etätyöaikana entistä paremmin.

No tämä kommentti oli lähinnä niille, jotka kommentoivat, että työyhteisöstä suurin osa oli häirikön ja lintsarin tavoin käyttäytyviä, toimisto oli kaikin puolin epäviihtyisä ja työtä ei voi kuvitella tehdä muuten kuin sataprosenttisesti etänä. En kiusaisi itseäni työskentelemällä työpaikassa, jossa en näe mitään hyviä puolia. Vaikka sinne kamalalle toimistolle ja niiden inhottavien ihmisten luokse ei tarvitsisi mennä, en silti haluaisi tylöskennellä näin masentavassa työpaikassa. Jos ainoa positiivinen asia töissä on se, että sen voi tehdä kotona, ei se ainakaan minulle riitä. 

Henk koht ei kiinnosta se valmistautuminen ja työmatka jotka on ihan turhaa työnteon kannalta.

Työ itsessään on ihan ok. Ei ollenkaan masentavaa.

Toimistolle siirtyminen ei vaan tuo mitään lisäarvoa mihinkään, se on pelkkä rasite ja ajanhukkaa

.

Asuinpaikka on ihan sinun oma valinta, älä valita

En valitakkaan, kerroin vain mielipiteeni. Ja oma työmatka on kotiovelta toimistolle vain 15 min.

Jos asuisin lähempänä, olisin melkein tehdasalueella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas monella todella ikävä työpaikka. Itselle ei tulisi mieleenkään mennä toimistolle haahuilemaan ja jos kokisin, että työpaikka ja siellä olevat ihmiset ärsyttävät suunnattomasti, enkä nauti työnteosta vaihtaisin työtä. Miksi jäädä kiukuttelemaan ja voida pahoin? Eikö olisi parempi etsiä työ ja työyhteisö, jossa viihtyy?

Minulla on ihan mukavat työkaverit suurimman osan ajasta, mutta ei minulla ole kiinnostusta nähdä heitä livenä toimistolla päivittäin tai edes kuukausittain. Minulle riittää etäkokoukset. En myöskään erityisemmin vihaa työtehtäviäni, osa on kivoja, osa on rutiinijuttuja ja jotkut tietenkin vähemmän miellyttäviä, mutta jos joku sanoo että nauttii työssään kaikista tehtävistä niin taatusti valehtelee. Viihdyn ihan hyvin työssäni ja työyhteisössäni, nyt etätyöaikana entistä paremmin.

No tämä kommentti oli lähinnä niille, jotka kommentoivat, että työyhteisöstä suurin osa oli häirikön ja lintsarin tavoin käyttäytyviä, toimisto oli kaikin puolin epäviihtyisä ja työtä ei voi kuvitella tehdä muuten kuin sataprosenttisesti etänä. En kiusaisi itseäni työskentelemällä työpaikassa, jossa en näe mitään hyviä puolia. Vaikka sinne kamalalle toimistolle ja niiden inhottavien ihmisten luokse ei tarvitsisi mennä, en silti haluaisi tylöskennellä näin masentavassa työpaikassa. Jos ainoa positiivinen asia töissä on se, että sen voi tehdä kotona, ei se ainakaan minulle riitä. 

Eihän tuossa viestissäsi ollut mitään järkeä. Työ voi itsessään olla kiinnostavaa ja miellyttävää ja työyhteisö mukava, mutta silti se toimisto ihan fyysisenä tilana aika ankea. On täysin järkevää priorisoida työn sisältöä eikä sitä, millainen toimisto sattuu olemaan. Mutta jos se toimisto on ankea, niin kivempihan sitä on etänä olla. Aika hemmetin tyhmä syy vaihtaa työpaikkaa olisi pelkästään se, että fyysinen toimisto ei ole luksuskiinteistö.

Siis mitä? Monihan nimenomaan valitti, että työkaverit on laiskoja tai häiriköitä ja toimisto kamala. Miksi jäädä sellaiseen sirkukseen?

Ilmeisesti on vaikea ymmärtää sitä, että niiden paikallisten työkavereiden kanssa ei ole välttämättä mitään yhteistä työn suhteen paitsi, että on sama työnantaja. Koska työn suorittamisen puolesta heillä ei ole minulle mitään annettavaa, niin tilanne menee helposti häirköinnin puolelle. Esimerkiksi minulla on oma tiimi ja pomo ja kaikki varsinaiset työkaverit aivan muualla. Miksi siis pitäisi jättää työpaikka sen takia, ettei katso tarpeelliksi olla fyysisesti lähellä työkavereiden kanssa, joiden kanssa ei voi keskustella työasioista.

Toimisto on kamala sisäilmaongelmineen, joten senkin vuoksi etätyö on luksusta. Toimiston takia ei myöskään ole syytä jättää työpaikkaa, koska minun ei tarvitse mennä sinne. Teen 100 prosenttista etätyötä.

Meidän pomo oli ensin etätöiden jatkuvuuden puolella, mutta nyt oli lukenut näitä Koneen ja muiden "isojen" pomojen mielipiteitä ja onkin yhtäkkiä sitä mieltä, että toimistolle on tultava ja etätöitä voidaan tehdä harkiten, jos on vaikka lumimyrsky. 

Laitoin samantien hakemuksen 200 metrin päässä sijaitsevaan firmaan, missä etätyöt jatkuvat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas monella todella ikävä työpaikka. Itselle ei tulisi mieleenkään mennä toimistolle haahuilemaan ja jos kokisin, että työpaikka ja siellä olevat ihmiset ärsyttävät suunnattomasti, enkä nauti työnteosta vaihtaisin työtä. Miksi jäädä kiukuttelemaan ja voida pahoin? Eikö olisi parempi etsiä työ ja työyhteisö, jossa viihtyy?

Minulla on ihan mukavat työkaverit suurimman osan ajasta, mutta ei minulla ole kiinnostusta nähdä heitä livenä toimistolla päivittäin tai edes kuukausittain. Minulle riittää etäkokoukset. En myöskään erityisemmin vihaa työtehtäviäni, osa on kivoja, osa on rutiinijuttuja ja jotkut tietenkin vähemmän miellyttäviä, mutta jos joku sanoo että nauttii työssään kaikista tehtävistä niin taatusti valehtelee. Viihdyn ihan hyvin työssäni ja työyhteisössäni, nyt etätyöaikana entistä paremmin.

No tämä kommentti oli lähinnä niille, jotka kommentoivat, että työyhteisöstä suurin osa oli häirikön ja lintsarin tavoin käyttäytyviä, toimisto oli kaikin puolin epäviihtyisä ja työtä ei voi kuvitella tehdä muuten kuin sataprosenttisesti etänä. En kiusaisi itseäni työskentelemällä työpaikassa, jossa en näe mitään hyviä puolia. Vaikka sinne kamalalle toimistolle ja niiden inhottavien ihmisten luokse ei tarvitsisi mennä, en silti haluaisi tylöskennellä näin masentavassa työpaikassa. Jos ainoa positiivinen asia töissä on se, että sen voi tehdä kotona, ei se ainakaan minulle riitä. 

Henk koht ei kiinnosta se valmistautuminen ja työmatka jotka on ihan turhaa työnteon kannalta.

Työ itsessään on ihan ok. Ei ollenkaan masentavaa.

Toimistolle siirtyminen ei vaan tuo mitään lisäarvoa mihinkään, se on pelkkä rasite ja ajanhukkaa.

Asuinpaikka on ihan sinun oma valinta, älä valita

No ei se kyllä ihan niin ole. Meidän toimisto on Helsingin keskustassa. Minulla ei ole varaa laittaa 1900 euron nettopalkastani asumiseen sellaista summaa kuin edes tyydyttävän kokoinen yksiö keskustassa maksaa, joten asun kauempana, jolloin työmatkani on 40 minuuttia suuntaansa. Asuinpaikan pystyy valitsemaan oikeasti vain varakkaat, muut asuvat siellä mihin rahat riittävät. Ja joo joo, tiedän että joitakin on onnistanut niin satumaisesti että asuvat Kruununhaassa tai Kampissa maksaen nimellistä vuokraa 40 neliön kämpästä, koska asunnon omistaa täti tai sen on saanut vuokrattua joskus ysärillä pikkuhintaan, tai on jopa onnistanut kaupungin asuntojonossa joskus 10 vuotta sitten, mutta suurin osa meistä etsii asunnon vapailta markkinoilta niiden ehdoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas monella todella ikävä työpaikka. Itselle ei tulisi mieleenkään mennä toimistolle haahuilemaan ja jos kokisin, että työpaikka ja siellä olevat ihmiset ärsyttävät suunnattomasti, enkä nauti työnteosta vaihtaisin työtä. Miksi jäädä kiukuttelemaan ja voida pahoin? Eikö olisi parempi etsiä työ ja työyhteisö, jossa viihtyy?

Minulla on ihan mukavat työkaverit suurimman osan ajasta, mutta ei minulla ole kiinnostusta nähdä heitä livenä toimistolla päivittäin tai edes kuukausittain. Minulle riittää etäkokoukset. En myöskään erityisemmin vihaa työtehtäviäni, osa on kivoja, osa on rutiinijuttuja ja jotkut tietenkin vähemmän miellyttäviä, mutta jos joku sanoo että nauttii työssään kaikista tehtävistä niin taatusti valehtelee. Viihdyn ihan hyvin työssäni ja työyhteisössäni, nyt etätyöaikana entistä paremmin.

No tämä kommentti oli lähinnä niille, jotka kommentoivat, että työyhteisöstä suurin osa oli häirikön ja lintsarin tavoin käyttäytyviä, toimisto oli kaikin puolin epäviihtyisä ja työtä ei voi kuvitella tehdä muuten kuin sataprosenttisesti etänä. En kiusaisi itseäni työskentelemällä työpaikassa, jossa en näe mitään hyviä puolia. Vaikka sinne kamalalle toimistolle ja niiden inhottavien ihmisten luokse ei tarvitsisi mennä, en silti haluaisi tylöskennellä näin masentavassa työpaikassa. Jos ainoa positiivinen asia töissä on se, että sen voi tehdä kotona, ei se ainakaan minulle riitä. 

Henk koht ei kiinnosta se valmistautuminen ja työmatka jotka on ihan turhaa työnteon kannalta.

Työ itsessään on ihan ok. Ei ollenkaan masentavaa.

Toimistolle siirtyminen ei vaan tuo mitään lisäarvoa mihinkään, se on pelkkä rasite ja ajanhukkaa.

Asuinpaikka on ihan sinun oma valinta, älä valita

No ei se kyllä ihan niin ole. Meidän toimisto on Helsingin keskustassa. Minulla ei ole varaa laittaa 1900 euron nettopalkastani asumiseen sellaista summaa kuin edes tyydyttävän kokoinen yksiö keskustassa maksaa, joten asun kauempana, jolloin työmatkani on 40 minuuttia suuntaansa. Asuinpaikan pystyy valitsemaan oikeasti vain varakkaat, muut asuvat siellä mihin rahat riittävät. Ja joo joo, tiedän että joitakin on onnistanut niin satumaisesti että asuvat Kruununhaassa tai Kampissa maksaen nimellistä vuokraa 40 neliön kämpästä, koska asunnon omistaa täti tai sen on saanut vuokrattua joskus ysärillä pikkuhintaan, tai on jopa onnistanut kaupungin asuntojonossa joskus 10 vuotta sitten, mutta suurin osa meistä etsii asunnon vapailta markkinoilta niiden ehdoilla.

Tämä. Minulla menee myös se 40-45 minuuttia työmatkaan yhteen suuntaan ja jos muuttaisin esim. 10 kilometriä lähemmäs niin vuokra nousisi 30%, mutta palkka ja muut kustannukset pysyisivät samoina.

Kyllä työnantajien kannattaa ymmärtää, että ei normaali toimistotyöntekijä halua enää viitenä päivänä viikossa käyttää joka päivä 2-3 tuntia vapaa-aikaansa töihin menoon ja sieltä takaisin tulemiseen. Ne Huawein suomalaisen päällikön kaltaiset työnarkomaanit ovat sitten erikseen. Ja jos minulle ilmestyisi joka kuukausi yli 100 000 € tilille ja päivistäni iso osa menisi jossain neuvottelulounaalla tai lentokentän loungessa istuessa niin tekisin myös mielelläni 14 tunnin päiviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kyllähän kaikki haluaa jäädä kotiin pesemään pyykkejään, mutta kukaan ei ajattele asiaa työnantajan ja työyhteisön kannalta. En kannata etätyönteon täyttä kieltoa, mutta nämä haluan muuttaa maalle ja en jaksa työmatkoja on oman navan katselua.

Sen lauluja laulat ja jokainen on vapaa etsimään uuden paikan. Ehkä edellinen työnantaja saa positiivisemman työntekijän ja tsemppiä työnhakuun esittäen ehtona täysetäilyn.

Oho, kylläpä siellä on katkera ja kateellinen vanhaan aikaan jumiutunut jäärä! Ilmeisesti työelämän nykytodellisuus harmittaa tosi paljon. On varmaan kauheaa olla sinä, noin katkera, kateellinen ja tyytymätön elämääsi.

Meillä on aina ollut etämahdollisuus ja se jatkuu laajempana, en siis ole katkera. Mutta on ihmisiä joiden subjektiivinen käsitys omasta tehokkuudesta ja asiantuntijuudesta ei vastaa todellisuutta ja vaikka heistä on kiva olla mökillä, saattaa olla tehokkaampaa, että toimistolla on koko tiimi pari kertaa viikossa. Mielestäni on myös ihmeellistä, että haukutaan kollegat ja kaikki työpaikkaan liittyvä. Onko vikaa myös itsessä ja valinnoissa, jos kaikki läsnäoloon liittyvä on hirveää? Ja jos valitusvitsi on, että työnantaja ei jousta, eikä tee sitä tai anna tätä, voi myös pohtia, miltä työnantajan korviin kuulostaa vaatimukset pysyä täysin poissa toimistolta.

Meillä on onneksi todella hyvä työyhteisö ja työstään innostuneita ihmisiä, jotka haluavat takaisin toimistolle, sillä yhdessä on mukava tehdä töitä ja saa paljon aikaan, vaikka emme koko ajan tee varsinaisesti yhdessä töitä. Olemme lähes kaikki asiantuntijatyössä. Ja tietenkin on kiva, että etätyön mahdollisuus on olemassa, mutta paljon kuulee hsikailuja takaisin toimistolle eikä kukaan ole päättänyt erakoitua maalle. Me nimenomaan olemme tyytyväisiä työhömme ja elämäämme, meillä ei ole tarvetta eristäytyä tai kokea toimistopäiviä katkerana pakkona.

Muilla ihmisillä kun on oikeasti ystäviä ja kavereita myös työpaikan ulkopuolella, niin että työpaikka ei ole se juttu, mikä järjestää seuraa. Eihän työpaikan tarkoitus ole mikään seuranvälitystoimisto ollakaan. Ikävä jos sulla näin, ettei sulla ole muuten ihmisiä elämässä kuin vain ne, jotka ovat pakotettu työkavereiksesi. Sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä työnteon kanssa.

Olen pahoillani, että sinulla on ikävä työpaikka etkä viihdy työyhteisössäsi. Emme mekään ehdi seurustelemaan joutavia, vaan nimenomaan se työn ja tuloksen teko yhdessä on motivoivaa. Ehkä sen vuoksi taomme hyvää tulosta.

Tämä koko nippu kertoo hyvin sen, miksi jokaisen aito valinnan mahdollisuus on paras ratkaisu. Ihmiset ja työntekotapa on niin erilaisia. Mielellään ei ainakaan tungettaisi näitä kahta porukkaa samaan avokonttoriin, koska silloin työteho ja motivaatio todellakin kärsii.

Mies ei halua palata koska moni työkavereista ei palaa. Tykkää vuorovaikutuksesta ja sosiaalisesta kanssakäynnistä, mutta nyt kun 8/10 ei aio tulla takaisin toimistolle niin mieskään ei halua. Normaalisti saa voimaa ja iloa työyhteisöstä ja innolla odottanut aiemmin paluuta toimistolle.

Vierailija kirjoitti:

Miksi joillekin on niin kamalaa ajatus että etätyöpäivä helpottaa todella monella arjen sujumista ja parantaa elämänlaatua? Onko se kateellisuutta vai mitä? Kun siellä toimistollahan on myös paljon täysin työhön liittymätöntä oheistoimintaa, kuten tässä ketjussa jo on tuotu monesti ilmi, niin miksi se että joku pystyy helpottamaan elämäänsä viemällä koiran pissalle lounastauolla tai viikkaamalla pyykit samalla kun kuuntelee yrityksen uusinta viestintästrategiaa, ärsyttää joitain niin paljon?

Kateus ja kiusanteon halu? Osalla myös se, että halutaan pakkosyöttää omaa agendaa. Perinteisiä suomalaisen luonteen ongelmia, vaikka kukaan ei tunnusta olevansa sellainen vähän yksinkertainen metsähiisi.

Kiva on koiraa gusettaa myös pvällä ja ottaa 15 min nokkaunet.

Vierailija kirjoitti:

Mies ei halua palata koska moni työkavereista ei palaa. Tykkää vuorovaikutuksesta ja sosiaalisesta kanssakäynnistä, mutta nyt kun 8/10 ei aio tulla takaisin toimistolle niin mieskään ei halua. Normaalisti saa voimaa ja iloa työyhteisöstä ja innolla odottanut aiemmin paluuta toimistolle.

Vähän samaa veikkaan omankin miehen kohdalle. Hän ei kylläkään ole ekstrovertti, joka saa työyhteisöstä iloa ja voimaa. Mutta kavereita hänellä ei ole, muita kuin ne työkaverit. Työpaikalla oli se vähäinen sosiaalinen elämä mitä hänellä oli - lounas työkavereiden kanssa ja työpaikan saunassa käyminen, joskus kävi salillakin. Saapa nähdä tuleeko jatkossa näitä lounastapaamisia ollenkaan, vai jääkö se siihen, että käyvät harvakseltaan salilla ja saunassa. Vai jääkö tuokin kokonaan pois. Töölössä asuva salikaveri on hankkinut levypainosarjan kotiinsa ja mies on hankkinut ne mökille, josta käsin tekee puolet vuodesta etätöitä.

Vierailija kirjoitti:

Kiva on koiraa gusettaa myös pvällä ja ottaa 15 min nokkaunet.

Jep, paremmin se lakisääteinen tauko niin menee kuin toimistolla kuunnellen jonkun jorinoita tai ettei ehdi sitä taukoa edes pitämään kun pitkäpiimäinen työkaveri selittää asiaansa aatamin ajoista lähtien.

Vierailija kirjoitti:

Kiva on koiraa gusettaa myös pvällä ja ottaa 15 min nokkaunet.

Tästä tuli mieleen, että vieläköhän koirien päiväkodeissa riittää asiakkaita? Jotenkin ajattelisin, että niiden asiakkaat ovat enimmäkseen niitä, jotka ovat hyväpalkkaisissa etätöissä. Ei tule mieleen kovin paljon töitä, joita ei voi tehdä etänä, ja jonka palkalla raaskii maksaa 300€/kk koiran päivähoidosta.

Ihanaa, ensi kuussa pääse takaisin toimistolle. Ihanaa heittää verkkarit nurkaan ja laittaa kauniita vaatteita päälle, meikata vähän huolellisemmin ja laittaa kivoja kampauksia. Puolen tunnin matka menee sujuvasti aamulehteä lukien kännykästä ja mukavaa astua uusiin, avariin ja valoisiin tiloihin, ottaa kuppi työnantajan maksamaa erikoiskahvia, katsella kauniita työkavereita ja työskennellä mukavassa ilmapiirissä. 

Ja muutamana päivänä viikossa tai tarpeen mukaan etänä sitten, mutta ainakin pääsee taas mukaan normaaliin elämään. Onhan tämä kotoilu mukavuudenhalua miellyttänyt, mutta en kaipaa täyspäiväistä kotielämää kotivaatteineen. Ehdin mainiosti tehdä kotityöt muutenkin.  

Mahtavaa tehdä töitä mökillä tai missä ikinä milloinkin majailee. Helsingissä asuminen ei totta vieköön kiehdo lainkaan, edes mielekkään työn takia.  Etätyö mahdollistaa pääsyn pois pinallisesta Helsingisgä, jossa jokainen esittää olevansa jotain muuta kuin todellisuudessa onkaan.

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa, ensi kuussa pääse takaisin toimistolle. Ihanaa heittää verkkarit nurkaan ja laittaa kauniita vaatteita päälle, meikata vähän huolellisemmin ja laittaa kivoja kampauksia. Puolen tunnin matka menee sujuvasti aamulehteä lukien kännykästä ja mukavaa astua uusiin, avariin ja valoisiin tiloihin, ottaa kuppi työnantajan maksamaa erikoiskahvia, katsella kauniita työkavereita ja työskennellä mukavassa ilmapiirissä. 

Ja muutamana päivänä viikossa tai tarpeen mukaan etänä sitten, mutta ainakin pääsee taas mukaan normaaliin elämään. Onhan tämä kotoilu mukavuudenhalua miellyttänyt, mutta en kaipaa täyspäiväistä kotielämää kotivaatteineen. Ehdin mainiosti tehdä kotityöt muutenkin.  

 

Varmasti kivaa tuokin, jos ei työn lisäksi muuta elämää ole.

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa, ensi kuussa pääse takaisin toimistolle. Ihanaa heittää verkkarit nurkaan ja laittaa kauniita vaatteita päälle, meikata vähän huolellisemmin ja laittaa kivoja kampauksia. Puolen tunnin matka menee sujuvasti aamulehteä lukien kännykästä ja mukavaa astua uusiin, avariin ja valoisiin tiloihin, ottaa kuppi työnantajan maksamaa erikoiskahvia, katsella kauniita työkavereita ja työskennellä mukavassa ilmapiirissä. 

Ja muutamana päivänä viikossa tai tarpeen mukaan etänä sitten, mutta ainakin pääsee taas mukaan normaaliin elämään. Onhan tämä kotoilu mukavuudenhalua miellyttänyt, mutta en kaipaa täyspäiväistä kotielämää kotivaatteineen. Ehdin mainiosti tehdä kotityöt muutenkin.  

 

Siis työpaikka vissiin kuitenkaan ole mikään treffailupaikka minne mennään näytille ja katselemaan työkavereita?

Ehditkö tehdä töitä siinä sivussa?

Olin eräässä webinaarissa, missä moni kertoi pitävänsä etätöissä työ- ja vapaa-ajan erossa esim. pukeutumalla työvaatteisiin, kampaamalla tukan ja laittamalla vähän meikkiä.

Ahdistuin.

Minä niin nautin siitä, että voin olla mukavissa vaatteissa, eikä tarvitse meikata. Ei kotivaatteet tarkoita välttämättä edes ns. rönttävaatteita, nekin voivat olla kivan näköiset.

Yritän ajatella, että ihmiset vaan ovat erilaisia ja jotkut tarvitsevat erilaisia riittejä ja rituaaleja päättääkseen työt ja aloittaakseen vapaan. Itselleni se on helppoa, kun läpsäytän läppärin kiinni, unohdan kaiken työnasian ja aivoni loksahtavat välittömästi vapaalle. Mutta ehkä tämä ero näkyy myös etä/toimistotyökeskustelussa; joillekin on helpompi erottaa työaika muusta kun joutuu fyysisesti menemään paikalle.

Mulla ainakin kotivaatteet etätöissä on itsestäni kivat ja siistit, mutta rennot, en niillä lähtisi toimistolle mutta ihana kun kotona voi olla vapaasti. Asuun kuuluu leggingssit, urheilutoppi ja päälle lämpötilasta riippuen neuletakki tai puuvillainen kimonotyylinen ''takki''. Toimistolle pitäisi pukeutua pari astetta virallisemmin.

Vaihdoin 99% etänä tehtävään työhön, puolisoni onkin työskennellyt jo muutaman vuoden kotoa käsin. En aio enää palata ”sivistyksen pariin”, sekä jaksaminen, että tuottavuus/tehokkuus on valehtelematta tuplat parempi kuin konttorihelvetissä. En edes muista pitää taukoja kun on niin hyvä flow kun ei häiritä.