Lapsen synttärit, voiko yhden lapsen jättää kokonaan kutsumatta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asutaan pienellä paikkakunnalla ja kun lapset olivat pienempiä kutsuttiin kaikki luokalta, myöhemmin kaikki tytöt/pojat. Vastaavia keskusteluja on meilläkin käyty, mutta tuntuu myös kohtuuttoman julmalta jättää yksi lapsi ulkopuolelle. Syrjäytyminen ja kiusatuksi tai kiusaajaksi tuleminen alkaa usein niin että lapsi jää jostain syystä ulkopuoliseksi. Itse ajattelen että ehkä huonosti käyttäytyvä voi alkaa käyttäytyä paremmin jos häntä kohtaan ollaan mukavia. 

Ei ala. K-päiset ihmiset eivät ala mukaviksi sillä, että heille ollaan mukavia. Päin vastoin, sillähän he saavat vahvistusta omaan huonoon käytökseensä, kun muut taittuvat kaksinkerroin häntä miellyttääkseen. Huonosta käytöksestä pitää tulla ikäviä seurauksia, muuten se ei lopu koskaan, vaan k-pää alkaa ajatella että hänellä on oikeus kohdella toisia huonosti ja käytös vain pahenee.

Ihan mielenkiinnosta kyselen, että mitä ehdottaisit kyseiselle tytölle? Miten luulet ihmisen yleensäkin reagoivan, kun huomaa tulevansa kiusatuksi? Useimpien puolustusreaktio on joko ilkeily tai masennus tai sekäettä. Jos sekä luokkalaiset että heidän äitinsä osallistuvat tytön kiusaamiseen, millä tavoin ajattelit tytön voivan muuttua sellaiseksi, että hänet hyväksyttäisiin? Ajatteletko, että kyseinen lapsi on niin PAHA, että hän ansaitsee tulla syrjityksi? Kerro, miten tällainen lapsen pahuus syntyy ja miten siitä pääsee eroon? Onko yksi lapsi vastuussa koko lähiyhteisönsä käytöksestä? Kuuluuko aikuisen kasvattaa lasta? Onko rankaiseminen toimivin kasvatusmetodi? Luuletko, että muista eristämällä ihmisestä tulee tasapainoinen yhteisön jäsen?

Erinomainen kannanotto. Pistää miettimään.

Entäpä jos oma lapsi olis laukonut muutaman kerran ilkeitä koulutoverista ja sen vuoksi hänet eristetään, eikä kutsuta synttäreille?

Ilmeisesti hyvin pienistä koululaisista on kyse, eikä yläasteen oppilaista. Opittavaa on kaikilla, miten sosiaaliset suhteet toimivat.

Jos olisin ”ilkeä tyttö” , (muitten mielestä) , enkä saisi kutsua, mitä luulette että tapahtuu. No, olisin entistä ilkeämpi masentumisestani ym. Johtuen. Pahoittaisin mieleni ja se ei kyllä parantaisi muittenkaan oloa.

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse kutsua, jos kerran hänkään ei koskaan kutsu.

Minusta tuo on tosi huono peruste olla kutsumatta sillä lapset ei aina itse saa päättää että kenet kutsuu tai järjestetäänkö juhlia ollenkaan. Perheillä on myös erilaisia tilanteita, jos on vaikka tiukempi taloudellinen tilanne niin sen vuoksi voi joutua rajaamaan lapsia pois ja se voi juhlan järjestäjille ja synttärisankarillekin olla aika ikävää.

En itse lähtisi niin vahtimaan että onko oma lapsi kutsuttu vai ei vaan toimisin omien resurssien ja arvojen mukaan. Ymmärrän hyvin jos varsinkin vähän isompana valikoi ne parhaat kaverit, mutta silloinkin olisi hyvä jos sitten vaikka noin puolet jäisi kutsumatta eikä vain yksi.

”Ilkeän” lapsen näkemys tilanteesta voi sitten olla hyvin erilainen. Hän voi kokea olevansa syrjitty ja yksinäinen.