Jotkut valitsee mieluummin elämän sinkkuna kuin parisuhteen sellaisen kanssa johon ei ole rakastunut

Älykkäät ihmiset tekevät niin. Tyhmät kutsuvat sinua aseksuaaliksi, jos et mm. ole koskaan ollut käynyt treffeillä, mutta teet miehen kanssa sängyssä kaiken, mitä mies haluaa ja itket jälkikäteen, poikaystäväsi raiskaa ja joudut tekemään abortin, saat kolme sukupuolitautia... Ja jos et halua tätä, olet aseksuaali? Näin minulle sanottiin.

Tilanne riippuu vahvasti siitä, että mitkä ovat vaihtoehdot. Onko kyseessä oma päätös vai koko elämän ajan jatkunut yksinäisyys ja vastentahtoinen selibaatti.

On helppo sanoa rikkaana ihmisenä, että raha ei ole tärkeää.

Niin, joidenkin mielestä järkisuhde on ok, eikä siinä ole mitään huonompaa. Toki niitä rakkauksia löytyy kyllä varmaan useampiakin, on jotenkin surullista lukkiutua siihen yhteen. Eihän se ollut rakkautta hänen puoleltaan, kun ei sinua halunnut.

Mitä!? Miksi ihmeessä pitäisi valita suhde jossa ei ole rakkautta eikä himoa? Kyllä minäkin olen mieluummin sinkku, jos näitä kahta asiaa ei ole. Mutta minulla on, joten ihmettelen suuresti että millaisissa parisuhteissa ihmiset elävät.

Minä olen valinnut. Olen ruma, enkä siksi olisi saanut koskaan kummoista miestä. Yritin muutaman kerran seurustella sellaisten kanssa jotka minut huolii, mutta aina ne jutut loppui noin vuodessa. Ei vaan ollut kipinää eikä henkistä yhteyttäkään. 

37-vuotiaana loppui viimeinen tuollanen juttu ja päätin, että ei, minä taidan kyllä olla mieluummin yksin kuin yrittää olla väkisin vain jonkun kanssa, vaikka en ole häneen ihastunut enkä rakasta. Tämä on minulle ok vaihtoehto, koska halu saada lapsia ei ole koskaan ollut voimakas vaan lähinnä että jos nyt on hyvä mies ja haluaa lapsia niin saa tulla mutta jos ei niin ei. Enkä ole niin voimakkaan seksuaalinen, että täytyisi saada aina seksiä - mulla seksuaalisuuus on aina herännnyt vasta sitten kun on ensin se parisuhde. Onhan tässä kohta 10 vuotta tullut sinkkuna ja selibaatissa oltua ja minulle tämä sopii.