Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajattelet tällaisesta ystävästä?
09.10.2014 |
Hän on hyvin empaattinen, kun elämä potkii päähän, mutta ei yhtään iloitse toisen kanssa, jos toiselle tapahtuu jotain hyvää. On jopa hyvin happamen oloinen ja hieman tyly, jos kertoo, että jotain kivaa on tapahtunut elämässä (vaikkapa kihlat, avioliitto, lapsi tulossa, uusi parempi työpaikka tms.)
Nyt olen huomannut, että muistakin ystävistään, jotka on mulle sellaisia puolituttuja, kertoilee tosi vuolaasti niitä ikäviä juttuja. Jos jollain menee huonosti, kertoo asiasta hyvin yksityiskohtaisesti minulle (jopa sellaisia asioita, joiden ajattelen kerrotun hänelle luottamuksellisesti). Mutta sitten kun näille ihmisille tapahtuu jotain kivaa, niin ei kerro mulle lainkaan. Pari kertaa on tullut esille, että ei ole esim. kertonut lainkaan vaikkapa sitä, että joku sai vauvan tai löysi ihanan miehen, jonka kanssa meni naimisiin, vaikka on kertonut jotain ikäviä juttuja tosi tarkasti.
Onko tuo kateutta toisten menestyksestä vai mitä? Mua on alkanut tympia koko ihminen.
Kommentit (17)
Minussakaan ei aiheuta mitään ilontunteita se, että joku menee naimisiin tai hankkii lapsen. Jälkimmäinen tapahtuma on minusta pikemminkin haikea, jos jotakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kateus. Jotkut ihmiset kokevat, että se on itseltä pois, jos joku toinen menestyy. Tosiasiassa kaikki kokevat niin ainakin vähän, mutta useimmilla ihmisllä kateus pysyy kurissa. Ystävälläsi menee henkisesti niin huonosti, että hänellä ei pysy. Inhottava tyyppi.
Ahdasmielinen, typerä ajattelumaailma. Vain toisen parjaamisella on merkitystä. En itse pysty olemaan sellaisten negatiivisten ihmisten kanssa tekemisissä, tulee happi loppuu -olo.
Ehkä hän on itsekin läpikäynyt vaikeita asioita ja kokee ne tutummiksi kuin iloiset asiat. Ehkä hän ei oikein osaa iloita, kertooko hän pajon omista iloisista asioistaan?
Tai ehkä hän kokee olevansa parhaimmilaan tukiessaan toisia, kokee että silloin häntä tarvitaan tms.
Tai ehkä hän on katkera ja kateellinen, nauttii siitä että muilla menee huonosti ja yrittää kätkeä sen empaattisuuteen.
Vaikea sanoa, kun ei tunne ihmistä, ja vaikeaa se olisi sanoa vaikka tuntisikin.
Hyvä pointti tuo, että iloitseeko omista hyvistä asioistaan. Minusta ei oikein sillä tavalla kuin moni muu tekee. Ei ole esim. nykyisen miehensäkään löydettyä ollut sellainen rakastuneen oloinen, niin kuin moni on. Ei tunnu oikein koskaan olevan onnellinen mistään oikein perusteellisesti. En oikein osaa selittää tätä... toivottavasti joku tajuaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 15:19"]
Hyvä pointti tuo, että iloitseeko omista hyvistä asioistaan. Minusta ei oikein sillä tavalla kuin moni muu tekee. Ei ole esim. nykyisen miehensäkään löydettyä ollut sellainen rakastuneen oloinen, niin kuin moni on. Ei tunnu oikein koskaan olevan onnellinen mistään oikein perusteellisesti. En oikein osaa selittää tätä... toivottavasti joku tajuaa.
ap
[/quote]
Minä iloitsen kyllä omista hyvistä asioistani, mutta ei se ulospäin juuri näy. Kaikenlainen voimakas tunnehehkutus esimerkiksi Facebookissa on minusta lähinnä vaivaannuttavaa, ja pidän jatkuvasti tunteesta toiseen heiiluvia tuuliviiri-ihmisiä jokseenkin rasittavina. Olen itse temperamentiltani rauhallinen ja ajattelen, että tunteita tulee ja menee eikä niistä kannata isoa numeroa tehdä. -3
Mulla on samanlainen kaveri. En usko kaverini olevan kateellinen muille. Hänen asenteensa vain on negativiinen, koskipa se hänen omaa elämäänsä tai jonkun toisen. Kaverini löytäisi varmasti liudan ikäviä asioita lottovoitosta ja maailmanrauhastakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 15:26"]
[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 15:19"]
Hyvä pointti tuo, että iloitseeko omista hyvistä asioistaan. Minusta ei oikein sillä tavalla kuin moni muu tekee. Ei ole esim. nykyisen miehensäkään löydettyä ollut sellainen rakastuneen oloinen, niin kuin moni on. Ei tunnu oikein koskaan olevan onnellinen mistään oikein perusteellisesti. En oikein osaa selittää tätä... toivottavasti joku tajuaa.
ap
[/quote]
Minä iloitsen kyllä omista hyvistä asioistani, mutta ei se ulospäin juuri näy. Kaikenlainen voimakas tunnehehkutus esimerkiksi Facebookissa on minusta lähinnä vaivaannuttavaa, ja pidän jatkuvasti tunteesta toiseen heiiluvia tuuliviiri-ihmisiä jokseenkin rasittavina. Olen itse temperamentiltani rauhallinen ja ajattelen, että tunteita tulee ja menee eikä niistä kannata isoa numeroa tehdä. -3
[/quote]
minä taas olen ollut välillä masentunut, sillä tavalla ettei sitä ehkä ulospäin näy, mutta vuosiin en oikein osannut olla iloinen. Tiesin, että kaikki on ihan hyvin ja olen tavallaan onnellinen, mutta en ollut iloinen, iloiset asiat ei koskettaneet. Ja olin kovin empaattinen kaikille, tapahtui heidän elämässään mitä vaan, minä ymmärsin kyllä.
Tosin en muista, että en olisi puhunut kavereiden iloisista asioista toisille, tai että olisin erityisemmin puhunut heidän huonoista asioistaan toisille, mutta ei se mahdotonta ole. Luultavasti en kyllä puhunut kavereiden asioista juuri mitään, omissa asioissa oli ihan tarpeeksi ajattelmista.
- 6 -
Minulle tulee tuollaisessa seurassa jotenkin rättiväsynyt olo ja yritän piristää väkisin, kun olen tällainen auringonpaiste pepassa syntynyt.
Tapaamisen päättyessä tulee olo, että olen itse jotenkin tosi nolo ja tyhmä kun yritän parantaa toisen aikuisen ihmisen oloa oman oloni kustannuksella. Se häpeän tunne on itselläni välillä todella voimakas ja aiheutuu juuri siitä, että alistaa itsensä likasangoksi, johon negatiivinen tyyppi voi sen paskansa kaataa. Kun muka on itse niin suuri ihminen ja on varaa kuunnella toisen murheita, vaikka ei olisi.
Herkkien ja kilttien kannattaa kuitenkin tuollaista seuraa vältellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 15:44"]
Minulle tulee tuollaisessa seurassa jotenkin rättiväsynyt olo ja yritän piristää väkisin, kun olen tällainen auringonpaiste pepassa syntynyt.
Tapaamisen päättyessä tulee olo, että olen itse jotenkin tosi nolo ja tyhmä kun yritän parantaa toisen aikuisen ihmisen oloa oman oloni kustannuksella. Se häpeän tunne on itselläni välillä todella voimakas ja aiheutuu juuri siitä, että alistaa itsensä likasangoksi, johon negatiivinen tyyppi voi sen paskansa kaataa. Kun muka on itse niin suuri ihminen ja on varaa kuunnella toisen murheita, vaikka ei olisi.
Herkkien ja kilttien kannattaa kuitenkin tuollaista seuraa vältellä.
[/quote]
Kuin minun kynästäni! Se tunne on tosi houkutteleva kun on se suuri kuuntelija, jolla on mielenterveyttä kuunnella vaikka eilisillalla olisi heittänyt puurot keittiön seinään ja huutanut miehelle että tarvin 5 minuutin vessatauon huutavalta lapsilaumalta edes kerran viikossa... Sitä kuuntelee sen yksilapsisen valitusta vaikka siitä, että ei ole tarpeeksi hienoja vaatteita Jaanan kokkareihin ja se masentaa todella ja lapsen hoitaminen on vaikeaa ja vie aikaa.. ja...ja...
Sitten tapaaminen loppuu ja sitä on poikki eikä kukaan kysynyt, miten sinulla menee.
Mää oon vähä tuommonen. En tarkoita nyt näitä negatiivisten asioiden kyttäämistä tms. Jostain syystä tuntuu välillä vaikealta iloita muiden puolesta, varsinkin jos hän saavuttaa jotain sellaista, mistä itse unelmoin (ja mulle se ei ole vielä mahdollista saavuttaa). Eli kateuttahan siinä on mukana. Jotenkin tunnen itseni epäonnistuneeksi ja muita huonommaksi tälläisissä tilanteissa. Joskus olen kyllä ihan vilpittömästi iloinen toisen puolesta, varsinkin jos henkilö on sen (mielestäni) ansainnut. Ja "ansaitsemisella" tarkoitan, että ei ole käytetty mitään kepulikonsteja, vaan kaikki on itse ansaittua.
Itse oon vähä huono kertomaan hyviä (ja oikeastaan huonojakin) uutisia, koska mua ahdistaa se huomion kohteeksi joutuminen ja kysymyksiin vastaaminen. Liekkö minuun myös iskostunut "kel onni on, se onnen kätkeköön" -asenne, kun kaikkia asioita en niin edes välitä jakaa. Jotain tosi henkilökohtaisia asioita en välitä "hehkuttaa", vaan haluan vain todeta sen, jonka jälkeen kaikki voivat jatkaa omia tekemisiään :D (esim. kihlautuminen).
Tää saa mut kyllä kuulostaan aika kauhealta ihmiseltä. Mutta sellainen minä taidan ollakin, en mitenkään hirveän mukava ihminen. Vaadin itseltäni ja myös muilta paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen tuollainen, ehkä jopa juurikin tuo AP:n ystävä.
Joku jo sanoikin, ettei innostu toisten vauvoista ja kihloista. En minäkään. Toisten vauvat eivät vaan kiinnosta, toki yritän näytellä ilahtunutta, mutta oikeasti ne on ihan samantekeviä. Kihlat ja naimisiinmenot on ihan sama homma. En voi sille mitään. Ne eivät vain ole minun mielenkiintoni kohteita.
No, ihminen on itsekeskeinen yleisestikin. Minusta on tärkeintä kuite että hän on huonoina hetkinä tukena, arvosta sitä, se on tärkeintä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 15:57"]Minä olen tuollainen, ehkä jopa juurikin tuo AP:n ystävä.
Joku jo sanoikin, ettei innostu toisten vauvoista ja kihloista. En minäkään. Toisten vauvat eivät vaan kiinnosta, toki yritän näytellä ilahtunutta, mutta oikeasti ne on ihan samantekeviä. Kihlat ja naimisiinmenot on ihan sama homma. En voi sille mitään. Ne eivät vain ole minun mielenkiintoni kohteita.
[/quote]
Mutta jos ystävällesi nämä ovat suuri onni, etkä pidä niitä kiinnostavinta tosi iloitsemaan arvoisina, olet ainakin hyvin itšekeskeinen ihminen.
Itsekin tunnen tällaisen. Todellisia juttuja hänelle on vain vastoinkäymiset, toisten onni herättää vain katkeruutta. Ei ole kivaa, itse pidän etäisyyttä ihmiseen, joka ei osaa iloita toisten puolesta.
[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 17:32"]
[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 15:57"]Minä olen tuollainen, ehkä jopa juurikin tuo AP:n ystävä. Joku jo sanoikin, ettei innostu toisten vauvoista ja kihloista. En minäkään. Toisten vauvat eivät vaan kiinnosta, toki yritän näytellä ilahtunutta, mutta oikeasti ne on ihan samantekeviä. Kihlat ja naimisiinmenot on ihan sama homma. En voi sille mitään. Ne eivät vain ole minun mielenkiintoni kohteita. [/quote] Mutta jos ystävällesi nämä ovat suuri onni, etkä pidä niitä kiinnostavinta tosi iloitsemaan arvoisina, olet ainakin hyvin itšekeskeinen ihminen. Itsekin tunnen tällaisen. Todellisia juttuja hänelle on vain vastoinkäymiset, toisten onni herättää vain katkeruutta. Ei ole kivaa, itse pidän etäisyyttä ihmiseen, joka ei osaa iloita toisten puolesta.
[/quote]
Miksi se olisi merkki itsekeskeisyydestä, jos jokin tietty asia ei aiheuta ilontunnetta? Eiköhän tärkeintä ole se, miten kohtelee muita ihmisiä. Omia tunteitaan kun ei voi kukaan meistä valita. Itsekeskeisemmältä tuo sinun toimintasi minusta kuulostaa. Et kohtele muita reilusti. -3
Enhän minä voi väkisin jotakin tunnetta itselle luoda jos se ei luonnostaan tule. Toki onnittelen ja elän myötä iloisissa asioissa, mutta en varsinaisesti niistä kiinnostu henkilökohtaisesti sen kummemmin. En ole kateellinen muiden vauvoista, onhan minulla omani. En vain innostu muiden vauvauutisista tai suhdekiemuroista. Enhän minä nyt kaverille sitä sano, ettei kiinnosta!
14
Voi se olla kateutta tai sitten vaan sitä, että häntä itseään enemmän koskettaa vaikeudet ja surut elämässä. Minä itsekin olen sellainen, että liikutun ja tulen kosketetuksi kun ihmiset puhuu vaikeuksistaan ja niiden kanssa kamppailusta ja niiden voittamisesta, mutta kertomukset onnistumisesta ei aiheuta mitään erityisiä tunteita. Lähinnä sisäisen toteamuksen "Kiva", muttei sen enempää.