Kontrolloiko puolisonne syömisiänne? Tuli mieleen toisesta ketjusta, jossa
kysytään, mitä syötte, kun miehenne on matkoilla.
Itse voin aivan hyvin ottaa joskus suklaata tai sipsejä miehen nähden, mitäs ihmeellistä siinä on.
Kommentit (41)
Mies joi kahvia iltaisin, eikä saanut unta. Joskus koitin hänelle sanoa ettei varmaan ole hyvä idea illalla kahvia juoda. Mies raivostui asiasta totaalisesti, kun häntä kuulemma yritän määräillä.
Hänen hyvinvointiaan ajattelin. Ilmeisesti oli väärin.
Kyllä. En haluaisi että mies syö herkkuja niin paljon kunnon ruuan sijasta ja transrasvoista mäkätän ja kyylään ettei niitä menisi suusta alas ja suolasta myös huomauttelen. Pelkään että mies kuolee nuorena kuten isänsä.
Mies ei tunnu ikinä ymmärtävän, että hänellä on herkkä vatsa (ärtyvä suoli), vaan vetää kaikkea epäsopivaa. Sitten on päiviä, kun ravaa vessassa eikä voi tehdä mitään, kun on huono olo. Ja helposti menee myös ihan mahatautimaiseksi menoksi, jolloin mies on monta päivää pois pelistä. Yritän sanoa mikä olisi vatsalle hyvää (itsellä myös suolistosairaus, joten taloudessamme ei onneksi niitä pahimpia ruoka-aineita edes käytetä), mutta kuuroille kiville menee. Mies vetäisi myös herkkuja vaikka kuinka paljon, aina pitäisi olla jätskiä/pullaa/piirakoita.
Vierailija kirjoitti:
Mies joi kahvia iltaisin, eikä saanut unta. Joskus koitin hänelle sanoa ettei varmaan ole hyvä idea illalla kahvia juoda. Mies raivostui asiasta totaalisesti, kun häntä kuulemma yritän määräillä.
Hänen hyvinvointiaan ajattelin. Ilmeisesti oli väärin.
minäkin raivostuisin, jos puoliso alkaisi holhota jollain itsestäänselvyyksillä. Jos juon kahvia illalla, oma on valintani, olen aikuinen ja koulutettu, joten tiedän kyllä miten kofeiini minuun vaikuttaa.
En kontrolloi näkyvästi, mutta kun olen vastuussa lähes kaikista ostoksista ja ruuanlaitosta, niin menee huomaamatta. Huomion koko perheen toiveita, mutta olen vastuussa kokonaisuudesta ja terveellisyydestä.
Minusta on asiatonta huomautella kenen tahansa syömisistä ja juomisista ja yhtä lailla on ikävää käytöstä pistää puoliso kärsimään omista huonoista valinnoista. Saa syödä jotain mikä ei vatsalle sovi, mutta ei tarvitse jakaa pahaa mieltä ja kärttyisyyttä muulle perheelle. Jos syö koko ajan liikaa ja liian epäterveellisesti, ei ole oikeutta marista liikakiloista ja sen tuomista vaivoista.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. En haluaisi että mies syö herkkuja niin paljon kunnon ruuan sijasta ja transrasvoista mäkätän ja kyylään ettei niitä menisi suusta alas ja suolasta myös huomauttelen. Pelkään että mies kuolee nuorena kuten isänsä.
Onko kontrollointi ja mäkätys sitten tuottanut tulosta? Oikea osoite miehelle on lääkäri, joka katsoo verikokeiden tulokset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies joi kahvia iltaisin, eikä saanut unta. Joskus koitin hänelle sanoa ettei varmaan ole hyvä idea illalla kahvia juoda. Mies raivostui asiasta totaalisesti, kun häntä kuulemma yritän määräillä.
Hänen hyvinvointiaan ajattelin. Ilmeisesti oli väärin.
minäkin raivostuisin, jos puoliso alkaisi holhota jollain itsestäänselvyyksillä. Jos juon kahvia illalla, oma on valintani, olen aikuinen ja koulutettu, joten tiedän kyllä miten kofeiini minuun vaikuttaa.
Noinhan sen pitää ollakin, mutta sinä et ilmeisesti jatkuvasti jauha unettomuudesta puolisolle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. En haluaisi että mies syö herkkuja niin paljon kunnon ruuan sijasta ja transrasvoista mäkätän ja kyylään ettei niitä menisi suusta alas ja suolasta myös huomauttelen. Pelkään että mies kuolee nuorena kuten isänsä.
Onko kontrollointi ja mäkätys sitten tuottanut tulosta? Oikea osoite miehelle on lääkäri, joka katsoo verikokeiden tulokset.
Hänellä on kerran vuodessa kontrolli ja lääkitys kolesteroliin ja verenpaineeseen. Yrittää itsekin syödä terveellisesti että sikäli ei ole meillä tästä erimielisyyttä. Yritän muistutella katsomaan tuotteen sisältöjä ja valitsemaan tervelliset vaihtoehdot.
Vierailija kirjoitti:
Mies joi kahvia iltaisin, eikä saanut unta. Joskus koitin hänelle sanoa ettei varmaan ole hyvä idea illalla kahvia juoda. Mies raivostui asiasta totaalisesti, kun häntä kuulemma yritän määräillä.
Hänen hyvinvointiaan ajattelin. Ilmeisesti oli väärin.
Minä olen huomauttanut huonosta ruokavaliosta miehelle kun valittelee aina kun on hirveesti vatsavaivoja ja kaasuja. Lääkäriltä sai lähetteen ravitsemusterapeutille, mutta eipä ole mennyt. Mielestäni puolison terveydestä saa olla huolissaan ja huomauttaa ainakin sen kerran.
Normaalipainoisen syömisten määrän kyttäys ei kuitenkaan ole mitenkään ok eikä tarpeellista.
Ei, mutta käänteisesti miehellä on ärsyttävä tapa kysellä "lupaa" mussuttamiseen ja vetää sillä mut vastuuseen siitä.
"Onko paha jos otan vielä..." MITÄ siihen pitäis sanoa? Ei? Sitten se huokailee ja mököttää kun "ei saanut". Kyllä? Jee, "saa" mussuttaa, ja sitten saa huokailla ja angstata kun lihoo. Alkaa mennä hermo tähän.
Olen itse joskus syyllistynyt ihan samaan että no ei pitäis syödä karkkia, mutta hyppää heti tasajalkaa sanomaan joo, jos toinen kysyy, pitäiskö käydä hakemassa jotain. Oon saanut kitkettyä tämän tavan itsestäni pois, enkä sälytä mitään vastuuta syömisestäni kenellekään muulle mitä tahansa on tarjolla.
Ylipainoa ei ole kummallakaan, mutta keski-ikä kolkuttelee ovella ja tulee mietittyä kaikenlaista.
No ei todellakaan, mutta toisin kuin av-mammat, en olekaan löytänyt puolisoani pihakoivua ravistelemalla ja katsomalla, millainen apina sieltä tipahtaa.
Minä syön mitä syön ja milloin syön, ei mies ole koko ajan vierelläni luonnollisesti. Syön sipsejä ja muita herkkuja kotona, mutta niin syö hänkin. Herkut eivät ole ongelma.
En kyylää miehenkään syömisiä mitenkään, mutta teen kotona monipuolista hyvää ruokaa ja katson, että meillä ei ole punaista lihaa kuin enintään kerran viikossa. Koko perhe tykkää sapuskoistani ja kukaan ei kontrolloi muita.
Syömisen rajoittaminen tai kontrollointi on yhdenlaista väkivaltaa. T; turvakodin työntekijä
Mä huomauttelen kyllä välillä mun miehelle. Kolestroli on vähän koholla ja ikää vasta 30v. Saattaa mättää makkaraperunoita, sipsiä, jätskiä ja karkkia yhden illan aikana. Vyötärölihava.
Vierailija kirjoitti:
Ei, mutta käänteisesti miehellä on ärsyttävä tapa kysellä "lupaa" mussuttamiseen ja vetää sillä mut vastuuseen siitä.
"Onko paha jos otan vielä..." MITÄ siihen pitäis sanoa? Ei? Sitten se huokailee ja mököttää kun "ei saanut". Kyllä? Jee, "saa" mussuttaa, ja sitten saa huokailla ja angstata kun lihoo. Alkaa mennä hermo tähän.
Olen itse joskus syyllistynyt ihan samaan että no ei pitäis syödä karkkia, mutta hyppää heti tasajalkaa sanomaan joo, jos toinen kysyy, pitäiskö käydä hakemassa jotain. Oon saanut kitkettyä tämän tavan itsestäni pois, enkä sälytä mitään vastuuta syömisestäni kenellekään muulle mitä tahansa on tarjolla.
Ylipainoa ei ole kummallakaan, mutta keski-ikä kolkuttelee ovella ja tulee mietittyä kaikenlaista.
No sano sille että päätä itse, iso ihminen.
Vierailija kirjoitti:
No ei todellakaan, mutta toisin kuin av-mammat, en olekaan löytänyt puolisoani pihakoivua ravistelemalla ja katsomalla, millainen apina sieltä tipahtaa.
Haa, tää oli hyvä! Samaa asiaa, eli joidenkin ihan uskomattomia puolisovalintoja olen minäkin ihmetellyt usein.
Aika monta pirttihirmua ilmoittautui heti ketjun aluksi. Huhhuh mitä porukkaa. Siis onko joka toisen av-mamman mies jotenkin vajaaälyinen, vai hyysäättekö te ihan normaaleita aikuisia ihmisiä. Jos jälkimmäinen, niin täytyy olla lehmän hermot näiden matamien puolisoilla.
Ei kontrolloi. Itse olen sanonut, että minua ahdistaa hänen syömänsä sokerin ja kovan rasvan määrä (puolisolla on jo kakkostyypin diabetes ja insuliiniannosta on joudutta useampaan otteeseen nostamaan), mutta en yritä estää häntä syömästä vaan olen ratkaissut ahdistukseni sillä, että kotona emme enää syö etenkään aamiaista yhdessä. Aamiainen on se, jolla hän voi syödä jopa kuusi palaa leipää, sen päälle pullaa tai kuivakakkua ja lopuksi vielä keksejä. Aamiaisen syöminen voi kestää hänellä reilusti toista tuntia, kun hän ahmii niin, että lopulta ähkii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. En haluaisi että mies syö herkkuja niin paljon kunnon ruuan sijasta ja transrasvoista mäkätän ja kyylään ettei niitä menisi suusta alas ja suolasta myös huomauttelen. Pelkään että mies kuolee nuorena kuten isänsä.
Onko kontrollointi ja mäkätys sitten tuottanut tulosta? Oikea osoite miehelle on lääkäri, joka katsoo verikokeiden tulokset.
Hänellä on kerran vuodessa kontrolli ja lääkitys kolesteroliin ja verenpaineeseen. Yrittää itsekin syödä terveellisesti että sikäli ei ole meillä tästä erimielisyyttä. Yritän muistutella katsomaan tuotteen sisältöjä ja valitsemaan tervelliset vaihtoehdot.
Mies tuntuu osaavan itse huolehtia syömisistään, joten minusta sinulla ei ole mitään syytä huomautella asiasta.
Eksä kontrolloi. Jos otin enemmän kuin rivin suklaata, niin hän huomautti. Olin 176 cm pitkä ja 62-64 kg.
Nykyinen mies milteimpä kannustaa syömään. Kummasti olen 10 kg painavampi. Suklaasta se ei johdu, vaan yleisestä asenteesta.