Lue keskustelun säännöt.
Samaistutko voittajiin vai altavastaajiin?
03.09.2021 |
Katsottiin kaverin kanssa Downton Abbey-sarjaa tuossa joku aika sitten. Kun sitten juteltiin siitä ja niistä henkilöistä, niin ilmeni että kaverini samaistui voimakkaasti niihin aristokraatteihin kun taas minä niihin palvelijoihin. Hassua. Meillä on ihan sama tausta ja asema yhteiskunnassa, joten se ei selitä. Olen huomannut samaa ilmiötä muutenkin, eli jotkut samaistuu enemmän voittajiin ja toiset altavastaajiin vaikka mitään yhteistä ei muuten olisi. Itsetuntojuttu vai mikä lie.
Kommentit (17)
aina altavastaajan puolella, ihan automaatio
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samastun kumpaankin porukkaan. Olen itse ollut kumpaakin, ja tiedän, ettei menestys tee kenestäkään parempaa tai huonompaa.
Oikeastaan ajattelen, että ihmisen todellinen luonto tulee parhaiten esiin sekä häviön että voiton hetkellä. Viisas ei anna menestyksen määritellä arvoaan.
Selviäjiin, altavastaajan puolella
miksei altavastaaja voisi olla voittaja?
Minulla se on aina altavastaajan puoli johon samaistun, vaikka olen pärjännyt elämässäni hyvin. Siis jos tässä nyt puhutaan fiktiosta. Luulin että muilla on sama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
miksei altavastaaja voisi olla voittaja?
Kai se voi ollakin. Mutta yleensä noita juttuja ajatellaan hierarkian kautta ja näin.
En samaistu, mulla on ihan oma, vahva ja erillinen persoonallisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
miksei altavastaaja voisi olla voittaja?
Kai se voi ollakin. Mutta yleensä noita juttuja ajatellaan hierarkian kautta ja näin.
Sinä ajattelet. Ei kaikilla ole tarvetta yksinkertaistaa asioita.
Ja hei, kyse on fiktiosta. Miksi ihmeessä siihen pitäisi sulautua? Siitä voi myös vain nauttia.
Vierailija kirjoitti:
En samaistu, mulla on ihan oma, vahva ja erillinen persoonallisuus.
Pystytkö sitten nauttimaan esimerkiksi elokuvista? Monen hyvän leffan tai sarjan viehätyshän perustuu siihen, että ne hahmot ovat samaistuttavia ja uskottavia sillä tavalla. Jos taas ei tunne mitään niitä kohtaan, niin niiden kehityskaari ei kiinnosta ja samalla koko leffa/sarja jää etäiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Altavastaajiin useimmin samaistun.
Tämä on varmaan jonkun fiilisolennon juttu, jota en ymmärrä. Ohjaudun mieluummin järjellä enkä mene mukaan fiktioon vaan nautin siitä kuin hyvästä kahvista. Se on viihdettä, ei elämääni, eikä varsinkaan mikään samaistumisen kohde. Nuo ovat näyttelijöitä kuvitellussa tarinassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on varmaan jonkun fiilisolennon juttu, jota en ymmärrä. Ohjaudun mieluummin järjellä enkä mene mukaan fiktioon vaan nautin siitä kuin hyvästä kahvista. Se on viihdettä, ei elämääni, eikä varsinkaan mikään samaistumisen kohde. Nuo ovat näyttelijöitä kuvitellussa tarinassa.
Tai sitten sinulta puuttuu kyky eläytyä. Eikä siinä mitään, kukin tavallaan. Itse taas näen saduissa, tarinoissa, leffoissa ja kaikessa jotakin kaarta, yhtymäkohtia ja tunnetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En samaistu, mulla on ihan oma, vahva ja erillinen persoonallisuus.
Pystytkö sitten nauttimaan esimerkiksi elokuvista? Monen hyvän leffan tai sarjan viehätyshän perustuu siihen, että ne hahmot ovat samaistuttavia ja uskottavia sillä tavalla. Jos taas ei tunne mitään niitä kohtaan, niin niiden kehityskaari ei kiinnosta ja samalla koko leffa/sarja jää etäiseksi.
Tietenkin nautin, esimerkiksi tämän sarjan loistavasta ajankuvasta ja hienosta näyttelijäntyöstä. Harvinaista tv-herkkua. Nautin taiteesta ja kulttuurista tietenkin, vaikken minuuttani menetäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on varmaan jonkun fiilisolennon juttu, jota en ymmärrä. Ohjaudun mieluummin järjellä enkä mene mukaan fiktioon vaan nautin siitä kuin hyvästä kahvista. Se on viihdettä, ei elämääni, eikä varsinkaan mikään samaistumisen kohde. Nuo ovat näyttelijöitä kuvitellussa tarinassa.
Tai sitten sinulta puuttuu kyky eläytyä. Eikä siinä mitään, kukin tavallaan. Itse taas näen saduissa, tarinoissa, leffoissa ja kaikessa jotakin kaarta, yhtymäkohtia ja tunnetta.
"Eläytyä" 😂 ei katsojan tarvitse eläytyä, hyvä näyttelijä tekee sen. Empatiaa, sympatiaa ja antipatiaa tunnen, mutta eläytymisestä kysyttiin ja ehkä kysyjällä eivät olleet käsitteet hallussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on varmaan jonkun fiilisolennon juttu, jota en ymmärrä. Ohjaudun mieluummin järjellä enkä mene mukaan fiktioon vaan nautin siitä kuin hyvästä kahvista. Se on viihdettä, ei elämääni, eikä varsinkaan mikään samaistumisen kohde. Nuo ovat näyttelijöitä kuvitellussa tarinassa.
Tai sitten sinulta puuttuu kyky eläytyä. Eikä siinä mitään, kukin tavallaan. Itse taas näen saduissa, tarinoissa, leffoissa ja kaikessa jotakin kaarta, yhtymäkohtia ja tunnetta.
"Eläytyä" 😂 ei katsojan tarvitse eläytyä, hyvä näyttelijä tekee sen. Empatiaa, sympatiaa ja antipatiaa tunnen, mutta eläytymisestä kysyttiin ja ehkä kysyjällä eivät olleet käsitteet hallussa.
Miksi laitoit tuollaisen nauruhymiön? Oletko kiusaaja?
Hyvä kysymys muuten!
Olisin samaistunut niihin aristokraatteihin, mutten tiedä, miksi. Jännä että joku samaistuu niihin palvelijoihin. Ehkä se on siksi niin suosittu sarja, kun on jokaiselle jotakin.
Ajan henki on samaistua voittajiin ja menestyjiin, vaikka olisi minkälainen luuseri tosielämässä. Altavastaajan puolella ei ole kukaan. Sillä tavalla on maailma muuttunut kärjekkäämpään suuntaan.