Puoliso ei vastaa jutteluun
Vaikka tavallinen keskustelu kotona ei aina sisällä kysymystä, on siihen normaalia vastata? Usein käy niin että kerron jonkin ihan arkisen asian, ja vastaan tulee pelkkä hiljaisuus.
"Niin et sanonut äsken mitään kun kerroin siitä työasiasta."
"No mitä olisi pitänyt sanoa?"
Tulee aika mitätön olo.
Kommentit (16)
Exä oli samanlainen. Ei voinut puhua yhtään mistään. Ei suunnitella aikuisten ihmisten asioita jne.
Sillä on aina siisti koti, puhtaat vaatteet, ruoka pöydässä ja peitto heiluu? Miksi hänen pitäisi ponnistella, kun hänellä on kaikki mitä hän haluaa?
Onko ap:n juttelu sävyltään neutraalia/positiivista/tarkaisuhakuista vai negatiivista huolien dumppausta toisen niskaan?
Jälkimmäinen on vallitsevana keskustelutyylinä äärimmäisen raskasta pidemmän päälle ja mielummin sen ignooraa kuin pilaa jokaisen päivänsä valitusvyörytyksellä.
Häntä ei kiinnosta kuulla työasioista, tosin olisihan sitä voinut jotain sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Onko ap:n juttelu sävyltään neutraalia/positiivista/tarkaisuhakuista vai negatiivista huolien dumppausta toisen niskaan?
Jälkimmäinen on vallitsevana keskustelutyylinä äärimmäisen raskasta pidemmän päälle ja mielummin sen ignooraa kuin pilaa jokaisen päivänsä valitusvyörytyksellä.
Joo, eksällä oli tapana kertoa työasioista, mutta joskus se oli vaan liikaa ja itseäkin alkoi ahdistaa.
en ymmärrä naisia, jotka jankkaavat miehilleen siitä, mitä Mirkku on töissä taas sanonut.
muutenkin työasiat on äärimmäisen tylsää kuunneltavaa
Oma puolisoni myös jaarittelee työ- ja harrasteasioistaan, jotka ei minua kiinnosta ollenkaan, ja vaatii minua osallistumaan "keskusteluun". Olen opetellut ynähtelemään aika ajoin, vaikka jutut meneekin ohi. Tai sanon joo tai jopas nyt.
"Niin et sanonut äsken mitään kun kerroin siitä työasiasta."
"No mitä olisi pitänyt sanoa?"
Voisi vaikka ynähtää jonkun kuittauksen, että vastapuoli tietää tulleensa kuulluksi.
Minulla oli tuollainen mies. Jätin sen.
Ei kotona selitetä työjuttuja. Sinne tullaan irtautumaan niistä. En itsekään jaksaisi kuunnella, jos joku vieressä selittäisi työpäivän jälkeen uudelleen taukoamatta työpäivästä. Raskasta.
Minulla on samanlainen kumppani.
Suhteen alussa oli ihan toisenlainen, jaksoi esittää kiinnostunutta. Tähän hänessä rakastuinkin. Nykyään hädintuskin vilkaisee, jos sanon jotain. Yleensä tuijottaa puhelintaan ja on hiljaa tai ynähtää jotain.
Kyllä tekee pieneksi.
Erilaiset kommunikaatiotyylit aiheuttavat usein mielipahaa parisuhteissa. Toiset ovat puheliaampia, toiset taas ilmoittavat vasta kun on oikeaa asiaa. Tunnet varmaan hyvin miehesi ja sinun normaalit kommunikaatiotavat: rupatteletteko yleensä saman verran vai onko vaaka kallistunut siihen suuntaan, että toinen puhuu ja toinen vaikenee?
Se mihin kiinnittäisin huomiota on, onko tähän tullut viime aikoina jokin muutos? Onko puolisosi aiemmin vastaillut tarinointiisi ja nyt vähentänyt / lopettanut? Jos näin on, on tietenkin yritettävä ottaa se asia puheeksi, onko hänellä huolia tms.
Jos taas kyse on teille tyypillisestä puhumistarpeen erilaisuudesta, silloin voisi olla hyvä ihan opetella vuorovaikutustaitoja. Esim. parisuhdekurssilla voidaan erilaisin harjoituksin opetella, miten toiselle ilmaistaan, että on kuunnellut ja kuullut häntä. Vastaavasti harjoitellaan esim. tunnistamaan niitä tilanteita, joissa toinen ei jaksa rupatella vaan esimerkiksi töistä tultuaan haluaisi ensin tovin olla omissa oloissaan tai vastaavaa. Olisiko tällaisista viestintäkeinoista teille pysyvämpää apua syventämään suhdettanne?
Epäkohteliasta puhua työasioista, paitsi jos on oikeasti mielenkiintoinen työ tai joku megajuorunaihe. Ketä kiinnostaa perussuorittajan kiva toimistopäivä?
Eli kakarat turhanpäiväisiä asioita toiselle päivästä toiseen? Kerrot Mirkun ja Lissun sanomisista, päivittelet Päivin tekemisiä, ihmettelet Miisan laihdutuskuuria, huokailet kovasta kiireestä, vaikka kiirettä ei ole? Ap, ketään ei kiinnosta.
:(