Apua, mitä jos minusta tuleekin hemmottelijaäiti?

Raskausaikana olin selkeästi sitä mieltä, että rajat tulee lapselle hyvin selväksi ja talossa aikuinen on se, joka viime kädessä päättää. Mikään natsiluola koti ei kuitenkaan tulisi olemaan, mutta kiukuttelulla ja uhmaamisella tahtoaan ei saisi läpi.
Lapseni onkin jo nyt, puolivuotiaana ruvennut vilauttelemaan temperamenttiaan ja omaa tahtoaan ja ilmaisee hyvin selvästi, jos ei jostain pidä. Hän saattaa kerta toisensa jälkeen ryömiä tv:n johdolle ja nykäistä sen pois seinästä ja kun sanon "ei" ja siirrän lapsen pois, hän makaa mahallaan kädet ja jalat ilmassa ja rääkyy kulmat kurtussa.
Kaikkihan on vielä mielestäni suht helppoa, koska vauva on niin pieni, mutta olen huomannut jo antavani esimerkiksi maissinaksun syöttötuoliin tehdessäni ruokaa kun muuten vauva kitisee lahkeessa kiinni jos käännän katseeni hetkeksi pois. Ja auta armias kun maissinaksu loppuu...
Toiminko siis oikein, vai voiko jo tämän ikäiselle tehdä niin että antaa vähän kiukutella lattialla jos siis teen vaikka ruokaa? Tunnistan kyllä selvästi milloin lapsella on oikeasti ikävä olla tai itku on surullista/nälkäitkua tmv, silloin en tietenkään jätä huomiotta.
Isompien lasten tai useamman lapsen äidit, kertokaa kokemuksianne ja vinkkejänne! Olisin hyvin kiitollinen kaikista neuvoista ja fiksumpien ohjeista :)