meinasin tänään lyödä lasta :(

Kanttisi piti etkä lyönytkään vaikka mieli teki.



Pistäähän se ajattelemaan kun jotain tuollaista tapahtuu mikä toisaalta on hyvä juttu (siis se ajattelu) jotta ymmärtää itse millaisia tilanteita tulee ja millaisia kestää ja milloin on vain parempi mennä itse hieman "jäähylle"

Kyllä ne vaan osaa väntää sitä hermoruuvia niin taitavasti välillä. Mutta haluamisen ja tekemisen välillä on onneksi iso ero.

Pitää vaan yrittää pitää ittensä sen rajan tällä puolen. Pelottavaa kyllä, miten joskus on melkein käsi jo noussut. Ikinä en ole lyönyt ketään, eikä mua olla ikinä lyöty. Mistä se siis lähtee, melkein itsestään?

no mua on lapsena lyöty käsin, risulla vyöllä, nyrkillä, seisottu päällä, heitetty leivällä. Ehkäpä siksi tämä sattuu, pelkään, että olen samanlainen kun äitini



Äiti saattoi tehdä nuo vaikka siksi, että huokasin ruokapöydässä



-ap-

Ikinä en ole lyönyt ketään, eikä mua olla ikinä lyöty. Mistä se siis lähtee, melkein itsestään?

Aggressio on ihan perustunne, jo vauvalla voi sen nähdä. Se on ollut ihan välttämätön aikanaan eloonjäämiseksi, nykyisinkin se on tarpeen jalostettuna kilpailuhenkisyydeksi ja sitkeydeksi.

Kyllä uskoisin kun kerran olet asian tiedostanut noin hyvin pysyy kätesi kurissa vaikka joskus meinaisikin heilahtaa.



Se että tiedostat sen että et halua olla kuten äitisi varmasti auttaa asiassa.