Lue keskustelun säännöt.
Yksineläminen on hanurista
02.09.2021 |
Yksineläminen on kyllä jumalattoman perseestä. Istun tässä sohvalla ja mietin että mitä jos olisin osannut tehdä parempia valintoja. Tai sopivimpia valintoja olisi ehkä parempi sana. Valitsin aviomieheni sillä perusteella että tiesin että hän olisi ns. Kunnon mies. Kunnon mies sillä mittapuulla ettei hän varmasti pettäisi minua. No ei pettänyt, mutta ei tehnyt mitään muutakaan. Paitsi kolme lasta teimme yhdessä ja ne ovat nyt minun vastuullani. Toki olen onnellinen lapsistani. Olen myös kovin väsynyt tähän yksin elämiseen, selviytymiseen. Siihen että rahat on aina loppu paitsi sillon jos jaksaa painaa 60 tunnin työviikkoa ja saa ylityökorvaukset. Välillä uuvun enkä jaksa ja se taas aiheuttaa sen että stressiä tulee kun rahat ei riitä. On hirveästi asioita joita tehdä ja joista huolehtia. Ei mitään elämää suurempaa, mutta vitsin paljon helpottaisi jos ois välillä se kainalo mihin painautua lepään ja tieto siitä että ollaan tässä yhdessä.
Kommentit (22)
Heh heh.. Et tiedä yksin olemisesta yhtään mitään. Olet perheellinen. 3 lasta ja mies ei ole yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä asun yksin 74 m² asuntoani ja olen oikeasti yksin. Ja nautin siitä! Minä kaikista ihmisistä olen nyt vapaa. Vapaa sotkemaan, siivoamaan, sisustamaan, harrastamaan, raahamaan vastaanhangottelevia (😂) miesparkoja luolaani, jos siltä tuntuu.
Mukulat lähtevät aikanaan, niiden isä ilmeisesti oli qusipää. Niin oli minunkin lasteni isä. Se on valitettavan yleistä.
Lastesi varttumista odotellessa kaiva pää /C:stäsi ja keskity olennaiseen. He lähtevät pikemmin kuin luulet.
Vierailija kirjoitti:
Heh heh.. Et tiedä yksin olemisesta yhtään mitään. Olet perheellinen. 3 lasta ja mies ei ole yksin.
Voi kuule, silloin vasta yksin onkin, jos on yksinhuoltajana parisuhteessa! Silloin ei toimi kommunikaatio eikä tunneside, eikä näköjään edes raha-asiat.
Sinun yksinäisyytesi on oikeasti kateutta asioista, joista sinulla on pastellinvärisiä, ihannoituja harhakuvitelmia. Hattaraa.
Ruikun ruikun, vali vali. Itse te elämänne teette. Jos puoliso on kivireki, jättäkää se.
Jos ette välitä lapsistanne, jättäkää nekin. Sossu hoitaa, ellei surkea puoliso.
Sitten voitte loppuikänne miettiä ratkaisujenne oikeutusta ja sitä, tuliko se onni vai ei.
Sit, kun ne lapset on muuttaneet pois, mietit miten paskaa on olla oikeasti yksin
t. toinen yh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh heh.. Et tiedä yksin olemisesta yhtään mitään. Olet perheellinen. 3 lasta ja mies ei ole yksin.
Voi kuule, silloin vasta yksin onkin, jos on yksinhuoltajana parisuhteessa! Silloin ei toimi kommunikaatio eikä tunneside, eikä näköjään edes raha-asiat.
Sinun yksinäisyytesi on oikeasti kateutta asioista, joista sinulla on pastellinvärisiä, ihannoituja harhakuvitelmia. Hattaraa.
Yksinäisyys on todellista silloin kun ihminen on yksin. Ei silloin kun hänellä on perhe.
Vierailija kirjoitti:
Mä asun yksin 74 m² asuntoani ja olen oikeasti yksin. Ja nautin siitä! Minä kaikista ihmisistä olen nyt vapaa. Vapaa sotkemaan, siivoamaan, sisustamaan, harrastamaan, raahamaan vastaanhangottelevia (😂) miesparkoja luolaani, jos siltä tuntuu.
Mukulat lähtevät aikanaan, niiden isä ilmeisesti oli qusipää. Niin oli minunkin lasteni isä. Se on valitettavan yleistä.
Lastesi varttumista odotellessa kaiva pää /C:stäsi ja keskity olennaiseen. He lähtevät pikemmin kuin luulet.
Muuten kiva mut ei kannattaisi sanoa tollasia vitsejä vastaanhangottelevista miehistä. Kukaan ei tiedä oletko tosissasi ja saattaa ilmoittaa sinut. Eikä toi vitsinäkään ole hauska.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pistäkää pystyyn kilpailu siitä, että kuka on enemmän yksin!
Tietenkin tämä taas käännetään miesten syyksi. Nainen ampuu itseään jalkaan ja miehen syy koska hän osti aseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sinkku ja avoerosta 7v. Asun omassa kaksiossa kaupungin keskustassa. Osaan elää yksin ja nautin omasta olosta. Mielummin yksin kuin huonossa parisuhteessa. Tykkään kovasti matkustella ja muutenkin liikkua. Ystävät tärkeitä ja työkavereihin mukava pitää yhteyttä. En koe mitään ongelmaa yksin olossa.
Jäi epäselväksi onko ap sen ukon kanssa vielä vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen noin 40 vuotias ja enkö ole eläessäni asunut ja eläny samankaton alla kumppanin kanssa. Jos ajattelen parisuhdeta, niin paljossa haaveksin ja umelmoin juuri siitä, että voisin jakaa asioita ja erilaisia aktiviteetteja kumppanin (naisen) kanssa.
Joskus olen ajatellu rajoituneessa mielessäni, että onko yksi merkittävimpiä syitä sinkkuuteni se, että on kovin vähän askareia tai puuhia, joihin nimenomaisesti tarvitsisin kumppanin. - Ikäväksi olen kokenut ne satunnaiset kerrat, kun kaltaiseeni ei introverttiin mutta ei erityiseen eksoverttiin, vaan jotain näiden ääripäiden välillä olevaan sinkkuna vuosia viihtyneeseen on suhtauduttu kauniisti sanottuna hyvin ennakkoluulosiesti.
Tai miten olen hämmästynyt kysymyksiä siitä, miten olen aiemmissa suhteissani auttanut kotitöiden teossa? - Siis ikäänkuin kysyjä antaisi ymmärtää, että hänestä en olisi itseohjauuva lainkaan, vaan tarvitsisin tai olsin tarvinnut rinnalleni kumppanin tai jonkun muun (, kuten äidin) kertomaan mitä minun tulisi tehdä. Ja miten olisin tosin sanoen ilman tällaista "ohjelmointia" tai kehoituksia (nalkutusta?) kykenemätön tekemään omatoimisesti tavanomaisimpiakaan askareita, joita meille kaikille varmasti tulee eteen riippumatta siitä elämmekö yksin, parisuhteessa tai mahd. jossain muussa viritelmässä, kuten vaikka kommuunissa.
En minä pidä kotiani siistinä vain siksi, että haaveilen parisuhteesta. En myöskään sen vuoksi peseepyykkiä. lajittelejätteitäni tai silitä pyykkiä ja tai laita ruokaa vain muutaman esimerki antaakseni, vaan teen näitä puuhia, koske ne saavat arjestani viihyisämpää ja ympärisöstäni miellyttävämmän myös minulle itselleni olla ja elää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmaisin itseni huonosti, olen siis eronnut. Ja oikeastaan varsinaisesti en tunne oloani sillä tavalla yksinäiseksi, toivoisin vaan että elämäni olisi helpompaa taloudellisesti ja voimavaroja riittäisi muuhunkin kuin työn tekemiseen.
Ja iloitsen lapsistani, ilman niitä olis varmasti paljon yksinäisempää, mutta toisaalta tuskinpa asuisin sitten velka ok-talossa. Mutta totta, olen kiitollinen siitä että minulle on siunattu lapset.
Ei ollut tarkoitus vähätellä töitä ihan kokonaan yksin asuvia. Ei se totaaliyksinäisyys varmasti ole helppoa.
Tänään ollut pitkä päivä ja tämä oli väsyneen mamman puuskahdus. Kiitos hyvistä kommenteista. Pidin erioten tuosta: pää pois sieltä perseestä. Sen teen! :)
Ap
...Niin aina ei ole vaihtoehtoja...
Ymmärrän sinua. Jäin nyt eläkkeelle. Kasvatin ja huolehdin 4 lapsesta yksin.Olin aina rahapulassa, ja väsynyt kaikkeen. Sekin väsytti kun lapsille piti teeskennellä että kaikki on ok. Nyt lapset on kaikki omissa elämissään. Kaikilla koulutus ja ovat työelämässä. Hyvät lapset minulla on mutta tästä kaikesta minusta ei jäänyt henkisesti enää paljon tähteeksi. Nyt olisi aikaa itselle, mutta tässä yksinäisyydessä en paljon jaksa mitään. Toivon sinulle voimia.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sinua. Jäin nyt eläkkeelle. Kasvatin ja huolehdin 4 lapsesta yksin.Olin aina rahapulassa, ja väsynyt kaikkeen. Sekin väsytti kun lapsille piti teeskennellä että kaikki on ok. Nyt lapset on kaikki omissa elämissään. Kaikilla koulutus ja ovat työelämässä. Hyvät lapset minulla on mutta tästä kaikesta minusta ei jäänyt henkisesti enää paljon tähteeksi. Nyt olisi aikaa itselle, mutta tässä yksinäisyydessä en paljon jaksa mitään. Toivon sinulle voimia.
Olen myös jo eläkkeellä, lapset aikuisia, kuka missäkin. Yksinäiseksi on elämä mennyt.
Voimat loppu, kun nuorempana oli pakko rehkiä yli kestokyvyn.
Välillä toivon, että sairastuisin nyt vaikka pahaan koronaan - olisi kunniallinen tapa älähteä täältä pois, turhaan kuleksimasta.
Miksiköhän naiset aina valitsevat jonkun kusipään lastensa isäks....?
Vierailija kirjoitti:
Miksiköhän naiset aina valitsevat jonkun kusipään lastensa isäks....?
Kun tarjonta ei-kusipäistä on pienempi kuin kusipäistä.
Niin on. Toisaalta tulin siihen tulokseen että jos löytyisikin joku kiva, niin se kuitenkin tuurillani kuolee pian