Nainen väitätkö ihan pokkanasi, että ajattelisi miehestä ei muutu jos hän kertoo olevansa siivooja?

No jos mies on muuten täydellinen niin ei tuo tieto kiinnostustani vähennä. Työ se on siinä missä muutkin.

Eikä polkupyörällä liikkumisessa mitään vikaa ole. Älytöntä olisi kulkea autolla jos matkat ovat lyhyet, tai ylipäätään omistaa auto jos sitä ei juurikaan tarvi.

Polkupyörä ei ole ongelma, mutta kieltämättä siivoojan ammatti aikuisella miehellä olisi kiinnostusta latistava asia.

Älykkäät (ja korkeasti koulutetut) miehet on aina vetäneet puoleensa kaikkein eniten, ei voi mitään.

Siis ap tosissaan kysyy, että jos henkilö kuvittelee toisen ihmisen olevan jotain muuta kuin on, muuttuuko henkilön käsitys ihmisestä totuuden paljastuessa :D

Tietenkin muuttuu. Ajattelisin, että tuossa on mies, joka saa töitä missä vain. En jaksaisi kahden uratykin parisuhdetta, mutta joku pienipalkkainen leppoisa koti-iskä olisi kuule ihan kiva. Voisin soittaa töistä, että tuun myöhässä mutta tuon korvaukseksi noutoruuat, älä hermoa pliis. 

Kaikkihan meistä ei enää suunnittele muutenkaan mitään yhteistaloutta kenenkään kanssa. Näin aikuisena on aika yleistä että ei enää muuteta yhteen. Molemmilla on omat kodit ja oma arki ja suhteesta otetaan vaan rusinat pullasta. Ei sillä siinä ole merkitystä mistä mies elantonsa saa. Ymmärrän että tilanne on eri jos haaveilee lapsista ja yhteisestä omakotitalosta ym.

Vierailija kirjoitti:

Kaikkihan meistä ei enää suunnittele muutenkaan mitään yhteistaloutta kenenkään kanssa. Näin aikuisena on aika yleistä että ei enää muuteta yhteen. Molemmilla on omat kodit ja oma arki ja suhteesta otetaan vaan rusinat pullasta. Ei sillä siinä ole merkitystä mistä mies elantonsa saa. Ymmärrän että tilanne on eri jos haaveilee lapsista ja yhteisestä omakotitalosta ym.

Ja ylipäänsä pitäisi muistaa, että tämänkin ketjun keskustelijoilla voi olla jopa 40 vuoden ikäero. Onhan se aivan eri asia, puhutaanko kaksikymppisestä vai kuusikymppisestä.

Vierailija kirjoitti:

Älykkäin tuntemani ihminen on siivooja. Hän perustelee ammatinvalintansa sillä, että ehtii lukea enemmän, eikä tarvitse murehtia työasioista. Sanomattakin selvää, että materia ei häntä kiinnosta.

Keille kysymyksesi on suunnattu?

Miksi ehtii lukea enemmän kuin työkseen lukeva?

Vierailija kirjoitti:

Älykkäin tuntemani ihminen on siivooja. Hän perustelee ammatinvalintansa sillä, että ehtii lukea enemmän, eikä tarvitse murehtia työasioista. Sanomattakin selvää, että materia ei häntä kiinnosta.

Keille kysymyksesi on suunnattu?

Ilmeisesti Sofia Belorf kakkosille.

Kuka tahansa jolla on ammattiylpeys ja joka hoitaa duuninsa kunnolla on hieno ihminen. Itse asiassa jos joku kertoo olevansa pörssidiileri niin halveksin salaa ja säälin.

Minusta ihan ok, jos mies on siivooja, kun en ylipäätään arvosta sitä, mikä toisen titteli on. Titteli ei tee kenestäkään tyhmää tai älykästä tai siltä väliltä.  Näitä olen itse molemmin puolin nähnyt. Arvostan miehessä empatian kykyä, rakastaa luontoa, eläimiä ja osaa kohdella muita ihmisiä hyvin ja arvostaa myös itseään. Osaa kuunnella ja myös puhua ja omaa omia mielipiteitä. Ei tämä elämä mielestäni todellakaan pyöri sillä, mikä titteli toisella on. Kaiken voi menettää joku päivä ja jäljelle jää vain se ehkä ihana ihminen, jonka arvomaailma on oikea. 

Kommenttini on hiukan ohi aiheen, mutta mieheni teki siivoustyötä reilun vuoden, kun firma jossa oli ollut töissä pitkään lopetti toimintansa.

Siivoustöitä teki etsiessään uutta työtä ja sitten joutui kouluttautumaan ihan uudelle alalle.

Olen ylpeä miehestäni, joka tarttui toimeen, teki töitä ja opiskeli ja nyt on vakityössä uudella alallaan.

Siivoustyössä voi olla kyse juuri tästä, työnhausta ja uudelle alalle kouluttautumisesta ja silti pitää laskut maksaa.

Toimelias ja työssäkäyvä mies suurimmalla todennäköisyydellä on hyvä mies myös muilla elämän osa-alueilla.

Mun miehellä on siivousfirma pääkaupunkiseudulla ja itsekin tekee siivoustyöta kaiken muun työn ohella. Pesee ikkunoita sellaisissa paikoissa jonne moni ei uskalla mennä. Palkka ei todellakaan ole huono. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ei ole tapana olettaa asioita, joten tuollaista tilannetta ei synny. Siivoojuus ei sinänsä vaikuttaisi minuun mitenkään: en ole mieheni kanssa silloin, kun hän tekee töitä, joten ihan yksi hailee mistä hän elantonsa saa, kunhan ei ole rikollinen.

Minulle suorittavan tason ammatti olisi ollut turnoff ihan sen takia, että siinä ei useimmiten ole minkäänlaista vapautta itse määrätä työajoista eikä aina edes lomista. Halusin kumppanin, joka pystyisi joustamaan ja lopettamaan perjantaisin aikaisemmin, jos haluamme lähteä viikonloppuna lomalle; ottamaan saldovapaata voidaksemme pitää toisinaan vähän pitempiä viikonloppuja tai tarvittaessa olemaan vaikka palkattomalla vapaalla voidaksemme pitkittää kesälomaa.

Eli siinä mielessä ei ollut yksi hailee. Ja kovasti olisin ihmetellyt, jos älykäs ja sivistynyt ihminen olisi halunnut tehdä nimenomaan suorittavan tason työtä, vaikka lahjoja olisi sellaiseenkin työhön, jossa on enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa niin työn toteutukseen kuin sen sisältöön.

Sinähän se kalenterin ja kellon orja olet palkkatyöläisenä :D

Et taida tietää, että siivousta voi tehdä myös itsenäisenä yrittäjänä, jolloin saa hyvin pitkälti suunnitella ajankäyttönsä ja lomansa. Kyllä, siivousyrittäjälläkin on varaa pitää lomia, jos ei tarvitse ylläpitää kalliita kulisseja. Tarkoitan nyt lähinnä itsensä ja ehkä pari muuta henkilöä työllistävää pienyrittäjää. Mutta jos pitää joka vuosi vaihtaa uusi auto, uusin puhelin jne. muuta ei niin tarpeellista, niin silloin joutuu tekemään ympäripyöreitä päiviä.

Siivouksessa riittää, että työ tulee tehtyä annettuun aikarajaan mennessä. Jos saa työn valmiiksi ennen kuin tuo aika täyttyy, ei tarvitse kysellä keneltäkään että saako nyt lähteä kotiin :)  Yrittäjä arvioi yleensä itse kohteet eikä kokeneelle juurikaan tule yllätyksiä, jos ei jotain erikoista tapahdu.

En oikeastaan ymmärrä, mikä pointti oli? Ei kaikkien ihmisten tule kouluttautua siihen hyvään titteliin. Yhteiskunta tarvitsee ne siivoojat, kaupan kassat, roskakuskit, bussikuskit ym. Näitä vain vähän luetellessa. Ei yhteiskunta toimi niin, että kaikilla hyvät tittelit ja rahaa ehkä? On aika hävytöntä arvottaa toisia ihmisiä vain tittelin mukaan. Meitä kaikkia tarvitaan täällä ja myös itseämme varten. Kukaan meistä ei oikeasti tiedä, kuinka henkisesti kypsä ihminen on, siis vaikka siivooja. Voi ehkä tehdä työtään, mutta tekee sitä työtä henkisellä tasolla, mistä muut eivät tiedä lainkaan. Mikä tämän elämän näytelmä on siis? Näytellä elämä niin, että olen hyvän tittelin omaava ihminen ja rahaa on? En kyllä ole huomannut, että mikään raha tai titteli tekee toisesta onnellista? Elämän suurin harha on se, jos on rahaa ja hyvä titteli toisella tai itsellä, niin mikään ei voi vahingoittaa minua enää ikinä?

Jos tyyppi on muuten fiksu ja mielenkiintoinen, niin ei se olisi kynnyskysymys. Yleensä vaan tuollaisissa melko itseään toistavissa duuneissa vuosikausia viihtyvät ovat myös vapaa-ajalla hieman tylsiä, yksipuolisia ja jotenkin jämähtäneitä, enkä tiedä pystyisinkö olemaan sellaisen ihmisen kanssa jolla ei ole mitään kosketuspintaa siihen mitä itse teen työkseni (DI, projektipäällikkö it-alalla). Toki itseään voi toteuttaa esimerkiksi harrastuksissa, ja mieluummin itse tahansa tienaava mies kuin täysin yhteiskunnan tukien varassa elävä riippa, mutta silti epäilyttäisi olisiko liian erilaiset ajatusmaailmat. Mutta en suorilta tyrmäisi, kyllä vuosien työttömyys olisi paljon pahempi kuin kunnianhimoton duuni (totuus sattuu mutta näin se vaan on).

En missään nimessä väittäisi sellaista. Mä tykkään sellaisista määrätietoisista go getter -tyypeistä. Haluan lisäksi olla suhteissani se, joka on enemmän pihalla ja haahuilija elämäni kanssa.

Olisi hyväksi yhteiskunnallinen stoppi, kaikki lakkaavat tekemästä töitään. Sitten vedetään takaisin duuniin ne joita ensin ehdottomasti tarvitaan, kiireysjärjestyksessä. Siivoojat ja roskishuolto olisi siellä aika kärjessä.

On aivan käsittämätöntä kuinka yhteiskunnan huoltohommia yhä vieläkin väheksytään.