Lue keskustelun säännöt.
Olen jäykkä "tiukkis", miten voisin opetella rentoutumaan/irrottelemaan?
06.10.2014 |
Viime aikoina olen tajunnut olevani aikamoisen jäykkä ja "tiukkis". Naapureiden lasten pallopelit pihalla ärsyttävät, koska pallo lentelee milloin kukkapenkkiini, milloin autoni alle. Koti on yksittäistä tavaraa myöten siisti ja järjestyksessä, kynteni aina huolitellut ja nahkakengät lankattu. Naapureiden ja puolituttujen kanssa turhanpäiväinen jaarittelu turhauttaa ja uusiin ihmisiin tutustuminen tuntuu haasteelliselta. Olen huumorintajultani kuivahko, tv:n höpöhöpö viihdeohjelmat eivät minua naurata. Mieheni vei minut kerran stand up:iin ja istuin ilmeettömänä koko show:n ajan, pitäen yleisöä naurattajineen vähäjärkisinä.
Mieheni ja läheisten ystävieni kanssa osaan jotenkin rentoutua, silloin olen nauravaisempi ja ehkä enemmän oma itseni. Tuntemattomien keskellä olen kylmä, jäykkä tiukkis. En koe olevani oikeasti sellainen, millaisen kuvan itsestäni muille annan. En tiedä, mikä ihme minua vaivaa. Ammatissani tosin joudun olemaan kylmän realistinen, ja mielestäni luonteeni on muuttunut viime vuosina työni vuoksi.
No, olemme mieheni kanssa alkaneet haaveilla lapsesta. Haluaisin ihan todella paljon lapsen. Tämän kaukaiselta tuntuvan haaveen kautta olen tunnistanut nämä jäykkis-piirteeni. Lasten keskuudessa jäädyn vielä muita tilanteita pahemmin, en osaa toimia heidän kanssaan millään tavalla. Seison hiljaa ja katson lapsen leikkiä ja naurua, mutta minulla ei ole hajuakaan, mitä voisin tehdä.
Miten voisin opetella irrottelemaan? Voiko rentoutumista opetella jotenkin? Ja asia, joka minua vaivaa joka päivä, voiko jäykkiksestä tulla lapselle hyvää äitiä?
Kommentit (32)
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 09:15"]
Viime aikoina olen tajunnut olevani aikamoisen jäykkä ja "tiukkis". Naapureiden lasten pallopelit pihalla ärsyttävät, koska pallo lentelee milloin kukkapenkkiini, milloin autoni alle. Koti on yksittäistä tavaraa myöten siisti ja järjestyksessä, kynteni aina huolitellut ja nahkakengät lankattu.
[/quote]
Näissä asioissa ei ainakaan ole mitään vikaa. Olisiko sinusta oikeasti parempi olla homssuinen, tavaraa rohmuava kynnysmatto, joka sallii muiden ihmisten tärvellä omaa omaisuuttaan ja oman työnsä jälkeä? Kuvauksestasi tulee mieleen lähinnä ihminen, joka arvostaa järjestystä, kauneutta, itseään ja omia rajojaan.
Huumorintajukin on hyvin subjektiivinen asia, jota ei helposti muuteta. Kaikkien ei tarvitse pitää samanlaisesta huumorista. Harva älykäs ihminen myöskään nauttii tyhjän jauhamisesta hyvänpäiväntuttujen kanssa. Se on sellaista kanavien auki pitämistä, jolla on hyvin vähän tekemistä oikean keskustelun kanssa.
Jos johonkin noista mainitsemistasi asioista kannattaa vaikuttaa, se on uusien ihmisten tapaaminen. Sinun onneksesi se on todella taito, jossa voi tulla paremmaksi ilman, että täytyy yrittää muuttaa koko persoonallisuuttaan aivan toiseksi. Persoonallisuuden muuttamisen sijaan kannustaisin sinua hyväksymään itsesi sellaisena kuin olet ja löytämään ikävinä pitämistäsi luonteenpiirteistä hyviä puolia.
Käytän itseäni esimerkkinä: Ihminen, joka ei pidä minusta tai arvosta ominaisuuksiani, voisi kuvailla minua jäykäksi, pedanttiseksi, varautuneeksi ja epäkäytännölliseksi. Toisaalta on myös oikein sanoa, että olen harkitseva, rauhallinen, vakaa, analyyttinen, älykäs, itsevarma, luotettava ystävä ja taipuvainen tekemään elämässäni hyviä päätöksiä. Kannattaa miettiä, miten haluaa määritellä itselleen omat persoonallisuuden piirteensä. Niiden kanssa joutuu kuitenkin elämään aika pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 09:31"]
Harrastatko mitään? Mistä saat nautintoa? Tykkäätkö kävellä luonnossa? Kuunnella musiikkia? Lukea?
Ehkä sinä voisit aloittaa sillä että menet jollekin kurssille opettelemaan uuden taidon. Jos opit tuon kurssin sisällön, on helpompi omaksua toinenkin asia. Ja hymyile. Seuraavan kerran kun joku asia ärsyttää pakota se hymy kasvoillesi. Hymyllä pääsee pitkälle, varsinkin lasten kanssa.
[/quote]
Kiitos viestistäsi. En oikeastaan harrasta mitään. Ilmoittauduin pari päivää sitten kotikuntani tankotanssiryhmään. Se on jotain todella ei minun tyylistäni, mutta olen valmis muutokseen. Olen valmis menemään omalle epämukavuusalueelleni ja hulluttelemaan vähän. Tai ainakin yrittämään sitä!
Alkoholi on suosittu keino. Se ei kyllä välttämättä sovi yhteen lastenhoidon kanssa.
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 10:08"]
Alkoholi on suosittu keino. Se ei kyllä välttämättä sovi yhteen lastenhoidon kanssa.
[/quote]
Auttaa ehkä yksittäisissä tilaisuuksissa, mutta pitkällä tähtäimellä ei. En myöskään pidä siitä kontrollin tunteen menettämisestä, jonka alkoholi aiheuttaa. Tästä syystä juon harvoin. Mutta olet oikeassa, että nousuhumalassa uskallan olla vapautuneempi ja jäykkyys karisee. -ap
Jos olet aina ollut jäykkä tiukkis niin tuskin sitä pystyy mitenkään muuttamaan. Se mikä ei tule ihmisestä itsestään ja luonnostaan, ei se sitten tule väkisin opettelemallakaan. Tai sitten se on nimenomaan väkisin opeteltua ja teennäistä.
Lasten kanssa joutuu sietämään vaikka mitä ja joutuu monesti menemään sinne epämukavuusalueelle ja sellasta se vaan on. Ei sitä voi etukäteen harjoitella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuulostat olevan ennemminkin hiukan ujo ja varautunut kuin jäykkis. mä uskon myös että jos ja kun lapsen saat, niin opit kyllä olemaan sen ja muiden lasten kanssa.
tuo tankotanssikurssi kuulostaa hyvältä idealta! toinen mikä toimi mulla on se että, hölmöilen ja hupsuttelen ja nauran itse itselleni ennen kuin muut ehtivät. tuo itselle nauramisen taito helpottaa elämää kovasti. sitä kyllä täytyi harjoitella aika lailla.
Koeta heittää överiksi oma "tiukkapipoisuutesi", ja väännä siitä vitsiä. "Aargh kenen kengät täällä kaksi senttiä kenkätelineen ulkopuolella, nyt mulla kyllä menee kuppi nurin! Koko päivä pilalla!" Jos uskallat nauraa itsellesi ja osoitat muille, että tiedät itsekin olevasi vähän turhan niuho, annat itsestäsi ehkä vähän lähestyttävämmän kuvan. Ymmärrän itsekin ongelmasi, olen vähän samanlainen. Ei siinä voi kuin nauraa ja lyödä koko homma läskiksi, jos koittaisin olla "laput silmillä" ja väkisin rentoutua, seuraisi vain hermoromahdus. Tiedosta siis oma niuhotus, puhu siitä avoimesti ja tee siitä vitsi. Koeta selittää, että et ole ilkeä ihminen tai halua pahaa kellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 10:20"]
kuulostat olevan ennemminkin hiukan ujo ja varautunut kuin jäykkis. mä uskon myös että jos ja kun lapsen saat, niin opit kyllä olemaan sen ja muiden lasten kanssa. tuo tankotanssikurssi kuulostaa hyvältä idealta! toinen mikä toimi mulla on se että, hölmöilen ja hupsuttelen ja nauran itse itselleni ennen kuin muut ehtivät. tuo itselle nauramisen taito helpottaa elämää kovasti. sitä kyllä täytyi harjoitella aika lailla.
[/quote]
Kiitos viestistä. Pelkään, etten osaa "hölmöillä ja hupsutella" luontevasti ja sellanen wannabe-hupsuttelu on mielestäni ehkä kaikkein pahinta... Itselle nauramisen taito on tärkeä, ja siitä olen samaa mieltä. Voisin opetella kommentoimaan omia möhläyksiäni alkuun vaikka sanallisesti tyyliin "Olinpas mä hölmö /tunari" tms jos nauraminen ei tule sydämestä.
En siis tosiaan halua alkaa esittämään mitään, mitä en ole. Haluaisin vaan uskaltaa rentoutua ja irrotella enemmän, ja oppia pitämään hauskaa. Nyt elämä tuntuu vähän jäykältä ja tylsältä, ehkä sisällöttömältä? Olemme mieheni kanssa kolmenkympin hujakoilla oleva hajuton ja mauton, ylijärkevä ja steriili pariskunta, joka ei repäise koskaan mihinkään suuntaan.
Pahin pelkoni on, että lapseni lapsuus olisi ankeaa, harmaata ja tylsää. Ehkä mietin tätäkin asiaa liikaa..
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 10:29"]
Koeta heittää överiksi oma "tiukkapipoisuutesi", ja väännä siitä vitsiä. "Aargh kenen kengät täällä kaksi senttiä kenkätelineen ulkopuolella, nyt mulla kyllä menee kuppi nurin! Koko päivä pilalla!" Jos uskallat nauraa itsellesi ja osoitat muille, että tiedät itsekin olevasi vähän turhan niuho, annat itsestäsi ehkä vähän lähestyttävämmän kuvan. Ymmärrän itsekin ongelmasi, olen vähän samanlainen. Ei siinä voi kuin nauraa ja lyödä koko homma läskiksi, jos koittaisin olla "laput silmillä" ja väkisin rentoutua, seuraisi vain hermoromahdus. Tiedosta siis oma niuhotus, puhu siitä avoimesti ja tee siitä vitsi. Koeta selittää, että et ole ilkeä ihminen tai halua pahaa kellekään.
[/quote]
Tämä on hyvä kommentti, kiitos siitä! Juuri tätä pelkään, että ihmiset luulevat etten pidä heistä tai heidän lapsistaan. Asia ei ole niin! Pidän ihmisten seurasta ja rakastan lapsia. Minusta on ihana tarkkailla heitä, ja sitä vilpitöntä iloa, riemua ja energiaa. Yritän tuota omalla niuhotuksella vitsailua seuraavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei! Mä kyllä uskon, että (mahdollisen) oman lapsesi kanssa olet rento. koska hän on sinulle tutuista tutuin ihminen. Ja oman lapsesi kautta opit suhtautumaan muiden lapsiin. Heidän kohdallaan voit ajatella, että tuo vieras lapsi on jollekulle yhtä rakas kuin omasi sinulle, ja sen takia haluat kohdella häntä niin kuin itse toivot omaasi kohdeltavan.
(Tämä neuvo pätee myös kaikkiin niihin vanhempiin, jotka kertovat rakastavansa omia lapsiaan, mutta inhoavansa muiden kakaroita. Mä olin sellainen äiti, kunnes tajusin, miten kypsymätöntä se on. Tämä asia tuli mulle ahaa-elämyksenä, kun naapurin tyttö oli meillä käymässä ja rohmusi kalliita pähkinöitä. Ymmärsin, että jonain päivänä mun lapsi voi käyttäytyä ihan samalla tavalla. Lapsihan oli tuossa täysin viaton, ei lapsi osaa ajatella niin monimutkaisesti, että ymmärtäisi tekevänsä jotain sopimatonta. Tuossa tilanteessa on aikuisen paikka huomauttaa, jos huomauttamista on. Häpesin itseäni ja vieraiden lasten kyräilyäni ja päätin parantaa tapani. Sen jälkeen onkin ollut helppoa, kaikki lapset tuntuvat kivoilta omalla tavallaan.)
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 10:43"]
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 10:29"]
Koeta heittää överiksi oma "tiukkapipoisuutesi", ja väännä siitä vitsiä. "Aargh kenen kengät täällä kaksi senttiä kenkätelineen ulkopuolella, nyt mulla kyllä menee kuppi nurin! Koko päivä pilalla!" Jos uskallat nauraa itsellesi ja osoitat muille, että tiedät itsekin olevasi vähän turhan niuho, annat itsestäsi ehkä vähän lähestyttävämmän kuvan. Ymmärrän itsekin ongelmasi, olen vähän samanlainen. Ei siinä voi kuin nauraa ja lyödä koko homma läskiksi, jos koittaisin olla "laput silmillä" ja väkisin rentoutua, seuraisi vain hermoromahdus. Tiedosta siis oma niuhotus, puhu siitä avoimesti ja tee siitä vitsi. Koeta selittää, että et ole ilkeä ihminen tai halua pahaa kellekään.
[/quote]
Tämä on hyvä kommentti, kiitos siitä! Juuri tätä pelkään, että ihmiset luulevat etten pidä heistä tai heidän lapsistaan. Asia ei ole niin! Pidän ihmisten seurasta ja rakastan lapsia. Minusta on ihana tarkkailla heitä, ja sitä vilpitöntä iloa, riemua ja energiaa. Yritän tuota omalla niuhotuksella vitsailua seuraavaksi.
[/quote]
Ap, sä tunnut oivaltaneen elämästä jotain todella tärkeää :)
#12
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihda mies johonkin räväkämpään. Varmasti on elämä tylsää jos molemmat ootte samanlaisia.
Ainakin sussa on hienoa se että osaat analysoida itseäsi noin etkä ole sokea omille heikkouksillesi. Itsetuntoonkin tuo tiukkapipoisuus varmaan liittyy.. onko sulla ollut millainen lapsuus? Ei sillä että nyt tarvitsisi tästä tehdä mitään terapiaketjua :D Mutta monesti lapsuuden tapahtumat vaikuttavat meihin aikuisena enemmän kuin ymmärrämmekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
12: Kiitos kommentista! Suurin ongelmani on ehkä se, että en osaa käyttäytyä muiden lasten kanssa, ja siksi pelkään etten osaisi omanikaan kohdalla. Tunnetasolla pidän lapsista, mutta käytännössä en osaa tehdä, enkä sanoa heille mitään. Ehkä peitän sitten tuon "osaamattomuuteni" siten, että niuhotan pienistä asioista..?
14: Rakastan miestäni ja haluan saada lapsia juuri hänen kanssaan. Voin hänen seurassaan olla juuri oma itseni, luotan häneen ja voin puhua näistäkin tunteistani.
15: Lapsuuteni oli aika tavallinen. Olen kotoisin pieneltä paikkakunnalta ja vanhempani olivat aika tiukkoja. Vaativat koulussa hyviä suorituksia ja vapaa-ajalla piti tehdä paljon kotitöitä jne. Varmasti tällä on vaikutusta omaan käytökseeni. En haluaisi luoda omalle lapselleni samanlaista, ankeaa lapsuutta. Haluaisin, että teemme perheenä kaikkea mukavaa yhdessä, retkeilisimme ja matkustelisimme.
ap
Kyllä susta hyvä äiti tulee, ompa koti ja peruspuitteet kunnossa kun vauva-arki alkaa! Oma lapsi vie sitten mukanaan, ei tule miettineeksi höpsötteleekö vai ei. Itse en kyllä höpsöttele lapsilleni vieläkään mutta leikin ja askartelen kanssa ja pidän sylissä. Ja rakastan.
Kukkapenkkiin potkitut pallot tympäisevät edelleen.
t- toinen kireä tiukkapipo ;)
Repesin tuolle stand-up jutulle. Olen samanlainen. Hirveä myötähäpeä kun joku nauraa jollekin jenkkikomedialle missä tyyliin kakku lentää naamaan.
Lisää pohdittavaa. Juotko kahvia tai teetä? Pyhitä vaikka se aamun ensimmäinen kupillinen nautinnolliseksi hetkeksi, istu rauhassa alas, tunnustele miltä kuppi tuntuu kädessä, haistele tuoksua, keskity siihen makuun joka suullisella ja tunne kuinka nielaisu siirtää juomaa vatsaasi kohti. Kuullostaa helpolta mutta alkuun ajatukset pyörivät niissä asioissa mitkä pitäisi, olisi pitänyt, on tehnyt ja on tekemättä. Kun näistä ajatuksista pääset tuon juomisen ajaksi, osaat rentoutua ja heittäytyä. Molemmat ovat oikeasti sitä että päästää irti ja unohtaa hetkeksi nuo stressaavat asiat.
Jos et juo kahvia tai teetä, tee vaikka hampaiden pesusta tuo harjoitus. Tai vaikka ota molemmat. Älä pelkästään suorita ajatuksen ihan muualla vaan keskity täysin siihen mitä teet.
Muistele omaa lapsuuttasi. Mitä leikit? Millaisista leluista pidit? Käy kaupan leluosastolla ja mieti millaisista leluista olisit itse lapsena tykännyt, saattaa sieltä löytyä niitäkin mitä sinulla oli.
Poikkea rutiinestasi joskus. Korvaa vaikka joskus aamupala jäätelöllä.
Uskon että sinusta tulee hyvä äiti. Jos mietit jo nyt millaisen lapsuuden tulet lapselle antamaan, rakastat häntä jo nyt ja se on tärkeintä =)
-2
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 11:04"]
Kyllä susta hyvä äiti tulee, ompa koti ja peruspuitteet kunnossa kun vauva-arki alkaa! Oma lapsi vie sitten mukanaan, ei tule miettineeksi höpsötteleekö vai ei. Itse en kyllä höpsöttele lapsilleni vieläkään mutta leikin ja askartelen kanssa ja pidän sylissä. Ja rakastan.
Kukkapenkkiin potkitut pallot tympäisevät edelleen.
t- toinen kireä tiukkapipo ;)
[/quote]
Kiitos kommentistasi! Kiva kuulla, että "tiukkiksestakin" voi tulla hyvä äiti, kuulostat nimittäin sellaiselta! Ehkä minuun on vain iskenyt jokin "viime hetken paniikki", kun olemme mieheni kanssa alkaneet puhua lasten hankkimisesta. Pelkään, ettei minusta ole sellaiseksi lämpimäksi, pullantuoksuiseksi äidiksi. Eihän kaikkien äitin tarvitsekaan olla sellaisia.
En minäkään osannut olla lasten kanssa, mutta omien lasten kautta pääsi sitten mukaan siihenkin maailmaan. Enää en jäädy lasten seurassa :) ja varmasti sinäkin sujahdat siihen ilman isompia ongelmia sitten kun sen aika on. Lapset laittavat muutenkin stopin yltiöpäiselle siisteydelle, pedanttisuudelle ja liian "järkevälle elämälle", halusit sitä tai et. Toisilla se ottaa kovemmalle kuin toisilla, mutta lupaan että ihan uudenlaista sisältöä se ainakin antaa elämään. Ehkä tuo kuvailemasi hajuton ja mauton DINK-elämänne kaipaisikin juuri sitä?
Harrastatko mitään? Mistä saat nautintoa? Tykkäätkö kävellä luonnossa? Kuunnella musiikkia? Lukea?
Ehkä sinä voisit aloittaa sillä että menet jollekin kurssille opettelemaan uuden taidon. Jos opit tuon kurssin sisällön, on helpompi omaksua toinenkin asia. Ja hymyile. Seuraavan kerran kun joku asia ärsyttää pakota se hymy kasvoillesi. Hymyllä pääsee pitkälle, varsinkin lasten kanssa.