Kaikki haluaa nähdä minua. En jaksa

No kyllä se siitä aikuisena sit helpottaa.

Onko tämä yksi laji shamebraggingia?

Sanot, että et ehdi nähdä kaikkia samaan aikaan ja että tarvitset myös omaa aikaa itseksesi.

Ei se ainakaan mukavasta luonteestasi johdu.

Minua ne haluais kovasti nähdä mutta eivät ehdi. Heidän aloitteestaan, sitten totean että seuraavat kaksi viikkoa on ihan vapaata, että milloin sopisi. Kuulemma ei heti ehdikkään. Sitten kun kuukauden päästä jutellaan, ehdottavat päivää x ja juuri silloin on minun kuukauden ainoa meno. Loukkaantuvat siitä.

Sitten totean että seuraavat kaksi viikkoa olisi kyllä taas ihan vapaana ja sama alkaa alusta.

Yksi tuttu kerran lupasi katsoa oman kalenterinsa ja ehdottaa päiviä. Viestiteltii lyhyesti muuta. Vuoden päästä se ihmetteli kun minusta ei kuulu mitään.

Outoja nuo ihmiset. 😳

Tiedän mistä puhut. Ei kuulosta kovin isolta ongelmalta, mutta kyllä se silti voi tuntua kurjalta.

Minulla oli tuollaista yhdessä kohdassa elämää. Oli paljon rautoja tulessa sekä töissä että vapaa-ajalla ja paljon sosiaalista elämää, ja siihen päälle sitten moni jotenkin tuntui kaipaavan minusta kuuntelijaa omaan elämäänsä. Olisin halunnut yleensä viikonloppuisin olla vain kotona tai mennä esimerkiksi YKSIN elokuviin tai museoon. Melkein kirosin, kun tuli viesti "Moikka, mitä teet viikonloppuna? Tuletko museoon ja elokuviin la tai su, koska vaan käy?" Jos oikeasti tarvitsin sen tyhjän hetken, oli pakko sanoa että en ehdi, ja sitten en mennyt sinne museoon tai elokuviin tai ollenkaan, kun en halunnut jäädä "kiinni" siitä että lähdin sinne kuitenkin. Enkä postannut someen mistään menoistani. Oli uuvuttavaa, kun oli omasta mielestään juuri hoitanut tapaamis- ja kuunteluvelvollisuudet kymmentä kaveria kohtaan ja saisi viimeinkin olla yhden illan yksin, niin sitten tuleekin jo sieltä kaveri 1:ltä viestiä, että koska ehdit minua taas näkemään.

Kyllähän tuo aika pitkälle liittyi siihen, että on osannut sanoa ei. Jos sanoin, siihen tarvitsi sen pitkän ja minuun liittymättömän perustelun. On aika pitkä tie kasvaa siitä eroon. Minulla ei vaan taida oikeasti olla voimia ylläpitää niin montaa läheistä ystävyyssuhdetta kuin silloin oli.

Ei ole minusta ehkä ihan reiluin juttu sanoa, että aikuisena helpottaa. Voihan niin käydä, mutta kyllä sen helpottamisen eteen täytyy vähän ajatustyötä yleensä tehdä.

Yksi toimiva konsti on muuttaa niin kauas, että eivät jaksa seurata. Voi käydä kylässä ja sitten ilmoittaa, että seuraavan kerran nähdään sitten tulet meillä käymään. 90% ei koskaan tule, ja saat jatkossa tavata heitä omalla aikataulullasi. Ja ne loput välittävät sinusta oikeasti, joten tuskin ajavat sinua uuvuksiin käynneillään.

Et sentään ole minä. Kaikki haluaa naida minua...

Mulla ei ainakaan ole RAHAA käydä koko ajan lintsillä tai sushilla. Sano, että sulla ei ole tai että säästät. Tai sano, että et nyt halua tai jaksa. Miten voi niin vaikeaa olla? Jos sinulla on kerran paljon kavereita, eikai haittaa jos pari suuttuu niinkin verisesti että jättävät sinut kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Et sentään ole minä. Kaikki haluaa naida minua...

Minä en, hyi.

Pakko jakaa aikaasi kohtuudella. Tiedän ja tunnen saman.

Ilman ystäviä on itse asiassa aika mukava elellä.

Miksi ei voisi mennä isommalla porukalla? Kerää kaikki mukaan. More The merrier.