Olen juuti eronnut ja lihonut. En saa miesten huomiota ja olen lähes näkymätön pulliainen. Olen tyytyväinen.

Ainoa miksi yrittäisi laihduttaa on vain oma hyvä olo. Yritän kuitenkin eron jälkeen saada elämääni jonkinlaiseen malliin ja selvitä itsekseni.
Emme eronneet siksi, että lihoin vaan lihosin, sillä mies oli väkivaltainen enkä jaksanut enää välittää itsestäni. Energiani meni tuohon suhteeseen ja jotenkin henkisesti hengissä pysymiseen.

Ostan kotiini kaikkea helppoa, olen omissa oloissani ja nautin vain omasta tilastani. En katso juuri ketään silmiin enkä jaksa välittää sen enempää kanssaihmisistä ja ympäristä kuin mitä on pakko.
Olen vain lakannut välittämästä siitä miten muut ihmiset minut näkevät - toisin kuin ennen olin tiukka ruokavaliostani ja miellyttäjäpersoona. Nykyään elän täysin itseni kanssa.
Sitten kun toivun niin laitan taas ruokavalioo sellaiseen kuntoon joka on minulle ominaista. Nyt en vain jaksa pakottaa itseäni motivoitumaan ja välittämään tämän enempää. Nuori olen mutta parisuhdetta en ajatellut muutamaan vuoteen edes harkita.
Onko tuttua?