Aivan perse viikonloppu.

Väsyttää, ärsyttää ja mies vois painua vaikka vittuun.

Kuulemma mun kaikki tavarani on hänen tiellään. Jumalauta, meillä on 300 m2:n talo, ja mä saan henkilökohtaiset tavarani laitettua kolmeen neliöön, jos tiivistän. Siinä on ihan vitusti vähemmän tavaraa, kuin kaikenmaailman työkalut, prätkä, harrasteauto, painonnostovehkeet, pilkkikamat, jääkiekkokamat, musalaitteet, telkkarit ja muu vastaava paska. Minä kyhjötän läppärini kanssa olkkarin nurkassa, tässä onkin mun ainoa harrastusväline.

Kiitoksena siitä, että minä kierrätän lasten pieneksi menneet vaatteet ja saan niistä jopa rahaa, mulle vingutaan että ne pienet kamat on tiellä, ja ihan kuin ne olisi MUN henkilökohtaista kamaa. Sanoin miehelle, että voi heittää kaiken roskiin, mutta ei se saanut edes sen vertaa osallistuttua asiaan.

Muutenkin, voi vittu että tolla on vaikeeta. Alkoi jo heti lauantaina, kun käskin kakarat aamulla keittiöön ja käskin tyhjentämään tiskikoneen. Tekivät sen mukisematta, ja sitten käskin laittaa likaiset koneeseen "yäääääääh, vikinää, miiiiiiks????" No siks, kun ette ole saaneet aiemmin niitä koneeseen laitettua. Tästä mies veti pultit kun arvostilin hänen siivoustaan, että kuulemma tiskikone oli ollut juuri päällä ja astiat siellä eilen märkiä, siksi ei voinut heti laittaa likaisia tilalle. Mitäs jos homman olisi hoitanut jo viikolla ilman, että pöydälle olis kerääntynyt pari-kolme koneellista astioita??? (Mä olen ollut viikon töissä, mies ei)

Vuorokausirytmi on myös yksi aihe. Mä nukahdan nykyään ensimmäisenä, n. klo 22-23. Miehen mielestä on ihan ok, että lapset voi viikonloppuna valvoa (ehkä ihan sama, ovat jo koululaisia), enkä tiedä moneltako menevät nukkumaan. Mies tulee joskus aamuyöllä nukkumaan herättäen mut, ja viimeyönä en saanut nukuttua enää koska miehestä lähtevä imelä kaljan ja viskin löyhkä oksetti. Mies nukkuu ainakin klo 12:00 asti, mä nousen vähän aiemmin kun olen pötkötellyt ja lukenut lehtiä puhelimesta. Jos se herralle sopii. Jos herra herääkin vähän aiemmin kähmimään mun persettä, alkaa valitus, kun mä en voi hetkeekään keskittyä siihen, kun tuijotan vaan puhelintani. Niin, ehkä mulla oli jokin luettava kesken.