Aikuisen S-vika?

Mulla on pienestä pitäen pilkistänyt kielen kärki hampaiden välistä ässää sanoessa, ja nyt vasta vanhemmalla iällä se on alkanut häiritsemään niiden useiden "mitä?" kommenttien jälkeen kun olen kertonut jotain. Sinänsä ongelmaa ei ole, mutta tosi rajoittavaa tämä silti on - en voi innostua ollenkaan puhuessani, ja joudun miettimään etukäteen lauserakenteen, että en vaan sössöttäisi.

Puheterapiakin maksaa tosi paljon (300e neljä käyntikertaa!), joten siihen ei viitsisi rahojaan käyttää. Onko mitään kikkoja kuinka tätä voisi treenata kotona? Täydellistä ässää en halua, koska tämä lievä sössötys tuntuu osalta minua mutta juuri edellä mainittujen syiden takia ärsyttää silti. Vaikutan ylirauhalliselta ja tunnekylmältä ihmiseltä, kun en vaan yksinkertaisesti kehtaa heittäytyä siihen tarinointiin.

Ääneni on kyllä ihan selkeä, jos lisään vähän volyymia ja olen saanut miettiä asiani eteenpäin. Tavallisella ns. jutteluäänellä sössöttämisen riski kasvaa enemmän. Olen yrittänyt pakottaa kielen pysymään hampaiden takana, mutta varmaan väärin, koska S kuulostaa silloin vielä enemmän epäselvältä.