Kumpi on parisuhteessanne johtaja?

Kyllä meillä mies on perheen pää, tietenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avaa hieman: millä tavalla ollaan parisuhteessa johtaja?

Kuka yleensä keksii, mitä tehdään, laatii matkasuunnitelmat, tietää reitin kohteeseen jne.

Meillä ei sitten ple kumpikaan pomo. Yhdessä ideoidaan ja keksitään tekemistä yhdessä ja yhtä usein kummankin ideoilla mennään. Molemmat tykkää matkustelusta, vähän erilaisia suunnitelmia keksitään. Yleensä kumpikin tietää reitin kohteeseen. Mies on ihan perillä lapsiperheen metattöasioista ja hammaslääkäreistä, vanhempainilloissa, harrastuksista sun muusta kaikesta. En nyt mitenkään keksi kumpi meistä voisi olla pomo. Kumpikaan ei ole perässävedettävä.

Eri

Kyll maar se ole mää.Mää pirä akan kovass kuriss ja nuhtees.Mää sano ja akka tekee heti.

Ei kumpikaan meistä. Molemmilla on omat osa-alueet, joista vastaamme.

Kyllä se nainen on useassa suomalaisessa suhteessa pomo joka päättää miten asiat etenevät, mutta hän vain ei kehuskele sillä ja antaa miehen kännipäissään väittää muuta kavereilleen, jotta he eivät pidä häntä enemmän luuserina kuin itseään. Toki miehelle pitää antaa mahdollisuus kertoa mielipiteensä televisiosta, autosta ja iskuporakoneesta niin ei ihan turhaudu siellä tossunalla. Jos rupeaa hyppimään silmille niin kuukauden parin selibaatti palauttaa ruotuun.

Vuosien myötä lähes kaikki on siirtynyt minun vastuulle olipa kyse mistä tahansa. Olisi kiva, jos mies joskus tekisi oma-aloitteisesti jotain, soittaisi vaikka huoltoyhtiöön, jos sellaista asiaa tulisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avaa hieman: millä tavalla ollaan parisuhteessa johtaja?

Kuka yleensä keksii, mitä tehdään, laatii matkasuunnitelmat, tietää reitin kohteeseen jne.

Molemmat keksivät tekemisiä. Matkojen suhteen puoliso on antanut minulle lähes vapaat kädet, koska tietää, että minä nautin suunnittelemisesta ja hän ei. Ja minä tiedän, millaisia asioita hän matkoilta odottaa, minkä tasoista majoitusta, mitä hän haluaa matkalla tehdä jne.

Yhteiset hankinnat päätetään yhdessä. Puoliso on enemmän kiinnostunut laitteista ja autoista, joten hän yleensä ilmoittaa, jos pitää hankkia jotain uutta tai viedä vanhaa huoltoon.

Sisustuksesta ei kumpikaan ole kovin innostunut. Päätökset tehdään yhdessä mutta minä olen yleensä se, joka ehdottaa ja hankkii jotain. Koska minä haluan yleensä laadukkaampaa, niin maksan myös hankinnat omilla rahoillani.

Eli sanoisin, että ei ole kumpikaan johtaja mutta molemmilla on omat "alueensa", joiden suhteen on toista aktiivisempi.

Aika monella näyttäisi olevan osa-alueet josta kumpikin vastaa.

Vierailija kirjoitti:

"Miksi jomman kumman pitäisi olla pomo?"

Ihmisluonto synnyttää sellaisen tarpeen. Onhan lähisukulaisillamme apinoillakin pomonsa.

Joillakin ihmisillä sellainen tarve näyttää olevan mutta me muut kykenemme ihan hyvin elämään ilman pomoakin.

Minä. Miehet kyllä pyrkii aina niskan päälle. Riittävän pitkään yrittäessään, menee lusikat jakoon.

Johtamistaitoista miestä on mahdoton löytää. Löytyy kyllä öykkäreitä ja alistajia jotka nujertaa sinut loisiakseen sinun työsi hedelmillä ja laittavat elättämään oman lorvimisensa, mutta oikeaa johtamiskykyistä miestä ei näköjään ole, joten itse pitää johtaa.

Meillä mies ottaa sujuvasti käskyt vastaan.

Haluaisiko joku oikeasti elää suhteessa jossa toinen on pomo? Joko olla se pomo tai olla pomotettavana?