Työsuhteen jatko tavallaan harmittaa
Olen ollut nyt reilun vuoden äitiyslomansijaisena ihan ok työpaikassa. yhdenlaista asiantuntijatyötä, ei hirmu vaativaa kuitenkaan. Työsuhde on ollut loppumassa marraskuun alussa, mutta nyt tarjoutuikin mahdollisuus pidempään työsuhteeseen vähän vaativammassa työssä smassa työpaikassa. Nyt pitäisi hyppiä riemusta, mutta on sellainen olo kuin olisi joutumassa häkkiin. Olin jo salaa odottanut että saisi olla kotona, hengähtää ja tehdä omia juttuja, ja keskittyä enemmän lastenkin juttuihin. (Yksi lapsi on ns.erityislapsi, jonka koulunkäynti on vähän tavallista hankalampaa.) Mutta tällaisina työllisyysaikoina olisi kai ihan mielipuolista kieltäytyä...? Onko kohtalotovereita?
Kommentit (3)
Tässä pätee matteusvaikuåtus, eli jolla on, sille annetaan ja jolla ei ole, siltä otetaan entisetkin pois. Kun tartut tähän tilaisuuteen, niitä tarjotaan zulle jatkossakin lähes jokapäiväisellä tahdilla. Jos et tartu, kaikki olettavat, että et haluakaan eikä niitä sit jatkossakaan kukaan sulle tyrkytä. Ja tulet olemaan liian vanha ja liian sitäsuntätä.
Jos haluat eteenpäin, älä jää nysväämään nyt. Jos haluat viettää mukavaa kotiäitielämää erityslastesi kanssa jatkossa, on ihan ok viettää sitä nytkin.
Näin vähän pelkäänkin, kolmonen. Kun saisi olla nyt olla kotona pari vuotta ja sitten mennä työhön. mutta kun ei se mene niin. AP
Olen vähän saman edessä. Nyt on erimittaisia pätkiä saman työantajan eri osastoilla, tänään loppui yksi pesti ja seuraava alkaa viikon kuluttua. Olisi saanut olla pidempi väli! Ja mitä taas tämän jälkeen, toivottavasti ei heti perään seuraavaa :(
Mietin kanssa, että uskaltaako sitä kieltäytyä kun seuraavaa tarjotaan, tuleeko tilaisuuksia enää ollenkaan?