Lue keskustelun säännöt.
Harjoittelijan "kyykyttäminen"
03.10.2014 |
Minäkin olen joskus ollut "vain harjoittelija." Ikää on tullut ja työkokemusta (olen 35) on kertynyt jo jonkin verran. 17-vuotiaana menin ensimmäisen kerran työharjoitteluun ja tietenkin mulle annettiin ne kuuluisat hanttihommat. Sama toistui myöhemmin kun olin valmistunut ja pääsin töihin.
Joten mua ihan oikeasti vituttaa joidenkin suhtautuminen harjoittelijoihin. Heillä voidaan teettää kaikki mahdolliset raskaat ja paskamaiset hommat! Eivät he ole mitää orjia. Minulla on nyt näitä harjoittelijoita töissä ja perehdytän jokaisen kunnolla työhön. Neuvon ja annan ohjeita asiallisesti ja ystävällisesti.
Miksi niin monessa työpaikassa ollaan "untuvikkoja" kohtaan vittumaisia? Tätä en ymmärrä ikinä. Tämä pätee varsinkin naisvaltaisilla työpaikoilla. Vaikka et sanoisi koskaan pahaa sanaa, niin silti joudut jonkun kynsiin.
Kommentit (27)
No oma kokemus, että atk-kurssin loppuvaiheessa olevassa harjoittelussa ohjaaja sanoo, että kaapin siivous on tyypillistä harjoittelijan hommaa. Miten se edistää alalla työskentelyä? Se oli vielä sitä aikaa, kun ala oli nousussa, nythän niiden hommien tilanne on muuttunut. Ko kurssille ei edes ilman perustietoja päässyt. Siellä oli ihan harjoittelijoille sopivaa hommaa, missä pääsi tekemään oikeita töitä.
Jotkut sanovat, että tietysti harjoittelijan voi pistää siivoamaan hyllyjä, kun ei mitään vaativia hommia voi pistää tekemään. Oletteko te itse niin huonoja työntekijöitä, että pidätte alan tavallisia rutiinihommia vaativina, vai ohjaajina täysiä tumpeloita, ettette osaa edes niitä ohjeistaa? Ei ole olemassa paikkaa, missä on vain lattian luuttuamista ja vaativaa suunnittelutyötä. Joka paikassa on sitä perustason hommaa, mitä voi tehdä. Harjoittelun tarkoitus on tehdä niitä hommia, mitä tulevassa työssäkin tehdään ja taso sen mukaan, mikä on koulutus pohjalla. Jos pitää harjoitella siivousta, sitten mennään siivouskurssille.
Harjoittelupaikoissa on isoja eroja. Viimeksi kun opiskelin, tein yhden osan isompaan kokonaisuuteen, mikä oli retuperällä, mutta mitä kukaan ei ehtinyt tehdä. Se oli oikein sopiva harjoittelijan homma, silloiseen koulutusvaiheeseeni nähden. Ei mikään ihme, että se on haluttu paikka. Aina löydetään joku tekemätön työ, minkä voisi harjoittelija tehdä, mutta mikä on kuitenkin sellainen lisätyö, että ketään ei kannata sitä palkata tekemään.
Oma poikani, insinööriopiskelija, kuulemma ekassa harjoittelupaikassaan teki selkokielisen käyttöohjeistuksen uusille laitteille. Siinäkin ohjaaja oli hyvä ja oli jo valmiiksi keskinyt, mitä voisi tehdä. Tuota kutsutaan ammattitaidoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinnittää huomion tuo väitetty esiintyminen naisvaltaisilla aloilla. Työskentelen itse naisena miesvaltaisella alalla ja voi hyvä luoja sitä kateuden, vittuilun, kiusaamisen, selän takana puhumisen ja kukkoilun määrää. Ukkokööri kyykyttää nuoria harjoittelijapoikia niin, ettei mitään rajaa. Keksivät älyttömiä sääntöjä jne. Yksi harjoittelijapoika ei esim. saanut PUHUA mitään, kuulemma häiritsi. Kas, ettei äijäremmin oma kälätys ja juoruaminen häiritse. Lisäksi jatkuvaa valtataistelua, esimiesten perseennuolentaa, tyhjästä loukkaantumista, selkään puukotusta jne. Olen lopen uupunut viiden työvuoden jälkeen ja kouluttaudun uusiksi NAISvaltaiselle alalle. Olen aina ajatellut naisia järkevämmiksi, kun sen helvetin hierarkian kanssa ei luulisi olevan yhtä tarkkaa. Mutta olenko sittenkin joutumassa ojasta allikkoon. Ovatko kaikki sukupuolet yhtä paskoja :(
Kyllä myös miesvaltaisilla aloilla osataan kyykyttää. Opiskelin liki viisikymppisenä uuden ammatin, jolta odotin paljon. Mutta kurssin jälkeen ensimmäinen työpaikka oli täyttä helvettiä. Jouduin tekemään kaikki paskaduunit kun kaverit tekivät kaikki nopeat rahatyöt. Välillä häipyivät syömään moneksi tunniksi ilman, että edes ilmoittivat minulle. Parissa vuodessa masennuin niin vakavasti, että otin lopputilin enkä sen jälkeen ole töihin kyennyt vaan olen työkyvyttömyyseläkkeellä masennuksen takia. Ei sen puoleen, eipä ole enää tuota firmaakaan.
[quote author="Vierailija" time="03.10.2014 klo 21:15"]
itse en enää jaksais opastaa yhtään harjoittelijaa. ymmärrän että on tärkeää oppia taitoja, mutta kun ei ole annettu ylimääräistä aikaa eikä toistuvista työhönopasamisesta saa korvausta, saati kiitosta.
[/quote]
Tämä oli niin mielenkiintoinen mielipide, että tähän haluaisin vähän valaistusta. Keneltä sitä kiitosta pitäisi saada, jolta sitä ei nyt saa? Kokemukseni mukaan harjoittelijat kiittelevät kovastikin hyvästä ohjauksesta. Ohjaustyö on arvokasta, ja jokainen muistaa helposti loppuelämänsä ne hyvät ohjaajat.
Eikö se harjoittelijan antama kiitos riitä? Ettekö näe heitä tulevina työkavereina, kollegoina, jopa tulevana esimiehenä? Ettekö näe harjoittelijan ohjaamista panostuksena myös omiin verkostoihin?
[quote author="Vierailija" time="03.10.2014 klo 22:33"]
Mä oon kans aikuisiällä lähteny opiskelemaan hoitoalaa. Nyt on takana kaks harjoittelujaksoa ja pian alkaa kolmas ja oon ihan kypsyny näihin naisvaltaisiin työpaikkoihin. Mielessä on käynyt monta kertaa, että heitän hanskat tiskiin.
Molemmissa harjoitteluissa ei tietenkään kaikki ollu paskamaisia mua kohtaan, mutta suurin osa akoista näytti suoraan sanottuna nauttivan siitä kun saa kerrankin käyttää sitä vähäistä valtaansa.
Edellisellä kerralla yhtäaikaa mun kans oli harjoittelemassa lähäriopiskelija, jota nämä muutamat keski-ikäiset akat kurmottivat oikein kunnolla. Tyttöparka oli monet kerrat itku kurkussa eikä sen opettajakaan oikein sen kohtelulle saanut stoppia. Akat naureskeli kahvitauolla kuinka sille tytölle vois antaa mahdollisimman huonon arvosanan.
[/quote]
Lähäriopiskelijoiden tahallinen kyykyttäminen on kiinnittänyt myös minun huomioni. Monta kertaa taukohuoneessa noitten kyykyttäjien juttuja kuunnellessa olen ihmetellyt, miten tuollaiset ihmiset hakeutuvat hoitoalalle, eivätkä esimerkiksi teurastamolle jonne tuollainen rempseä luonne olisi omiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyykyttäjät ovat kateellisia ja huoramaisia.
up