Kotona olo yhden lapsen kanssa 3-vuotiaaksi on laiskottelua.

Mitäs kun yksi tuttu on ollut kotona jo sellaset 18v? Esikoisensa syntymästä asti. Tosin pari alakoulu -ikäistäkin heillä on.

2

Jihhei!

Se on ihanaa, minulla vielä on niin kiltti, rauhallinen ja hyvin nukkuva lapsi. Nukutaan pitkään aamulla ja venytellään rauhassa ennen nousemista. Jotkut hermostuneet, rauhattomat ihmset soittelevat joskus jo ennen yhdeksää, siksi pidän puhelintakin äänettömällä, ettei kukaan häiritse.

Mun puolesta saa olla kotona ihan niin pitkään kuin haluaa, kunhan vain itse elättää itsensä, eikä nosta mitään kotihoidontukea tai käytä julkisia palveluita, jotka työssäkäyvät vanhemmat veroista maksavat. Lapsilisät tulisi myös lopettaa. Jos ei ole varaa itse elättää lapsiaan, niin kannattaa jättää hankkimatta. Ei ole muiden vanhempien ja lapsettomien veronmaksajien tehtävä elättää pummien suurperheitä. Yhteiskunnan tuet ja palvelut on tarkoitettu turvaverkoksi sairastumisen tai työttömyyden kohdatessa, täysin niiden varaan tuudittautuminen sen sijaan on pummiutta.

Tarkoitus oli tehdä esikoiselle sisarus tämän hoitovapaan aikana, mutta aina ei voi ennustaa miten nopeasti tärppää, sitten kun tärppäsi tulikin keskenmeno... Jos olisi asiat menneet suunnitelmien mukaan, hoitovapaa olisi vaihtunut pikkukakkosen äitiyslomaksi. Töitä olen tehnyt hoitovapaalla satunnaisesti, mutta eihän tämä ruuhkavuosiin toki vedä vertoja.

Ehkä teidän kotiäitien lapsista tulee juuri tuollaisia häiriintyneitä huomionkipeitä ruokaa viskovia pikkutyranneja, kun kotona on vähän liikaa aikaa ja lapsi on tottunut saamaan huomiota koko ajan. Sitten, kun pitäisi joskus jotain muutakin tehdä kuin huomioita ja viihdyttää lasta, niin lapsi hakee sitä huomiota keinolla millä hyvänsä. Meillä lapset eivät koskaan käyttäydy huonosti, mitä nyt joskus väsyksissä kiukuttelevat. Emme kerta kaikkiaan anna miehen kanssa koskaan periksi, jos lapsi vaikka kaupassa kinuaa karkkia tai lelua, ruoan viskomisesta ei seuraa muuta kuin jäähy yksin omassa huoneessa. Lapsi oppii, että huomiota saa positiivisella käytöksellä, huonosta käytöksestä taas ei seuraa mitään kivaa. Teidän, että suomalaisten mammojen korviin kuullostaa julmalta, mutta haluan kasvattaa lapseni muut huomioonottaviksi, en itseään täynnä oleviksi narsisteiksi.

[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 10:51"]Tarkoitus oli tehdä esikoiselle sisarus tämän hoitovapaan aikana, mutta aina ei voi ennustaa miten nopeasti tärppää, sitten kun tärppäsi tulikin keskenmeno... Jos olisi asiat menneet suunnitelmien mukaan, hoitovapaa olisi vaihtunut pikkukakkosen äitiyslomaksi. Töitä olen tehnyt hoitovapaalla satunnaisesti, mutta eihän tämä ruuhkavuosiin toki vedä vertoja.
[/quote]
Eikö lasta voi yrittää samalla, kun käy töissä? Harmi, että suunnitelmat useamman vuoden laiskotteluputkesta kotona menivät mönkään.

Mitä sitten? Itse nautin täysin rinnoin noista laiskoista vuosista, teki hyvää!

No, äitini jäi kotiäidiksi synnyttyäni. 7v isoveli lähti samalla peruskouluun. Äiti ei sen koommin ole ollut palkkatyössä. Laiskotteliko? No. Hoiti puutarhan, teki lapsille vaatteet, säilöi, siivosi, kokkasi kaikki ruoat, hoiti perheen laskut ja raha-asiat. No ehkä kun pääsin teini-ikään, hän olisi voinut siirtyä ainakin osittain töihin, mutta jatkoi kuitenkin kodin pyörittämistä. Kiva asia että meillä oli puutarha, omput ja omat viinimarjamehut ja joku joka oli kotona kun tuli koulusta välipala valmiina.

Ei sellaista kotityömäärää, mitä meidän äiti teki, olisi voinut tehdä kokopäivätyön ohessa. Rahat olisi menneet siihen että kaikki olisi ostettu valmiina kaupasta.

Silti saatiin maksettua 10 vuodessa omakotitalo seitsemänkymmentäluvulla! Isä oli ainoa palkkatyöläinen perheessä. Hänen osuudeksi jäi kotitöistä välttämätön nikkarointi, pannuhuoneen hoito ja lasten vapaa-ajan harrasteet.

Itseni äiti laittoi lastenkerhoon 4 vuotiaana pariksi iltapäiväksi viikossa ja naapurustostakin löytyi kakaroita kavereiksi.

t. Lapsi vuosimallia 1972

Ps. Siihen aikaan ei saanut mitään kotihoidontukia! Kun äitiysloma päättyi, oltiin pelkästään isän tulojen varassa (joita äiti hallinnoi...). Nyt 78 vuotiaana hän elää pelkällä kansaneläkkeellä, koska kotityöstä ei makseta veroja eikä eläkemaksuja... mutta äidin neulomat sukat sentään lämmittävät vieläkin.

[quote author="Vierailija" time="03.10.2014 klo 22:03"]

[quote author="Vierailija" time="03.10.2014 klo 21:57"]Joo. On tosi laiskaa hoitaa lasta kaikki päivät pääasiassa yksin. Esimerkkipäivä (kellonajat suuntaa antavat): Herätys klo 8. Lapsi toimii herätyskellona. Lapsen hampaiden pesu, aamupissi Omien hampaiden pesu ja aamupissi. Hiusten harjaaminen... itkupotkuraivareiden kera... Siirryt uhmaikäisen kanssa keittiön puolelle. Tämä tapahtuu ehkä klo 8.15-8.30 välillä. Alat valmistella aamupalaa samalla kun uhmaikäinen sotkee paikkoja. Se on kaiketi puuroa lisukkeineen. Tai lämmität mikrossa. Ruoka-aika klo 8.30-9.00. Lapsi ei halua syödä. Itkee, heittelee ruokaa... ohjaat lasta. Syöt itse sen mitä pystyt, jos pystyt. Syömisen tai syömättömyyden jälkeen siivoat ruoat pois ja pyyhit puurot pöydältä, lattialta, seinistä... vaihdat lapselle puhtaat vaatteet, viet vanhat pyykkikoriin... Klo 9 aikaan huokaiset ensimmäisen kerran. Olkoon se vaikka sitä kuuluisaa laiskottelua. Klo 9.30-9.45 käytät lapsen vessassa, puet vaatteet päällesi ja lapselle myös. Lapsi vastustelee sitä. Mutta ulos on lähdettävä. Klo 10-12 on kotiäidin ainoa aika, jolloin hän voi olla sosiaalinen. Pakko mennä puistoon. Juokset lapsen perässä sen pari tuntia, vahdit ettei juokse autojen alle, tipu kiipeilytelineestä.Ehkä istut hiekkalaatikon reunalla, jos lapsesi sallii. Todennäköisesti ei, koska äiti on ainokaisen ainoa kaveri ja leikkiä täytyy. Klo 11 aikoihin lapsi voisi syödä lounaansa. Joko kotona tai välipalatyyppisesti siellä ulkoilun lomassa. Klo 12-14 päiväuniaika noin niinku teoreettisesti. Lapsi nukkuu tai ei nuku. Olette ehkä jo kotiutuneet. Lapsi nukkuu joko rattaissa tai kotona sängyssä... jos nukkuu. Siinä kaiken muun ohessa peset pyykit, laitat kuivumaan, otat entiset pois ja viikkaat kaappiin. Teet ruokaa, tiskaat. Äkkiäkös nuo tekee lapsenhoidon ohessa. Klo 14-14.30 lapsen herättyä viimeistään silloin tarjoilet välipalan. Syö tai kiukkuaa. vaihdat vaippaa, kun tarvii tai jos on "iso lapsi", niin peset lattioilta pissivahinkoja, peset pottaa, pyyhit pyllyä, huuhtelet tuoreeltaan pissiset vaatteet odottamaan varsinaista pesua, ettei pissi jää lemuamaan vaatteisiin... Ehkä jos jaksat... laiskottaisi... niin lähdette uudestaan johonkin. Kaupoille, tapaamaan ihmisiä... tai jos ketään kiinnostaa seura eli ei... kierrät kauppoja uhmaikäisen kanssa, lapsi haluaa olla iso eikä saa taluttaa, ei halua istua rattaissa, jos suuttuu ei halua kävellä itse ei saa kantaa eikä halua rattaisiin... Klo 17 päivällistaistelu... jos laittaisi Muumit tai jotain pyörimään? Hoitaisi vaikka paperiasioita sillä aikaa... jos lapsi sallii eikä silppua papereita... Klo 19 iltapala, jonka jälkeen hampaidenpesu, iltapissi... suihku tai kylpy jos viitsit pestä lapsen tänään... jos lapsella on fiilis kohdillaan... sitten iltasatu, lässynlässyn, halipusu, hyvää yötä, morjens... klo 19.30-20... iltahippa ja sänkyyn palautus 1-2 tuntia, jonka jälkeen rojahdat klo 21-22 tai 23 sänkyyn ja toteat tulipahan tämäkin päivä elettyä. Menisitkö nukkumaan klo 11 tai makaamaan muuten vaan sänkyyn, viitsisikö vielä levittää jalat ukolle vaan seisoisko sillä edes kun äiti-ihmisen tukka on kuin petolinnun perse eikä äiti-ihminen kerennyt käydä vielä suihkussakaan tai pestä omia hampaita, kusellakin pitäisi käydä, mutta tekisikö sen joku puolesta... herätys klo 8... ja alusta alkaa. Kukaan ei soita ja vaikka soittaisi niin ei ehdi vastata kun se yksi ainoa lapsi kiljuu taustalla huomiota. Jos ei saa muuten huomiota niin kusee tahallaan housuunsa. T. Eräs 3 v kotona yhden lapsen kanssa, täysin kypsä menemään töihin ;)

[/quote] Olipa harvinaisen ällöttävästi kirjoitettu.

[/quote] Niin oli!!

Saman kokeneena voin sanoa, että uuvuttavaa se on henkisesti olla vain lasten seurassa vuosikausia mutta sinulla ei kyllä taida olla arjen taitoja! Jos 3v vielä pissii lattialle niin halooooooo! Ja muutenkin herää kysymys kuinka kireä oikein olet siellä kotona jos lapsesi kiukkuaa? Ota huomioon, että lapsesi imee sinun mallin käytöksessään! Pikkulapset rakastavat hulluttelua, naurua, haleja, järkevää kuria, piirtämistä, leipomista.....

Älä nyt, tämä on ihanaa. Saa aamulla herätä rauhassa ja koko päivän voi ottaa rennosti. :)

Mitä sitten? Saapahan lapsi nauttia äidistä ja äiti lapsesta. Näinhän sen pitäisi ollakin!

[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 11:01"]

[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 10:51"]Tarkoitus oli tehdä esikoiselle sisarus tämän hoitovapaan aikana, mutta aina ei voi ennustaa miten nopeasti tärppää, sitten kun tärppäsi tulikin keskenmeno... Jos olisi asiat menneet suunnitelmien mukaan, hoitovapaa olisi vaihtunut pikkukakkosen äitiyslomaksi. Töitä olen tehnyt hoitovapaalla satunnaisesti, mutta eihän tämä ruuhkavuosiin toki vedä vertoja. [/quote] Eikö lasta voi yrittää samalla, kun käy töissä? Harmi, että suunnitelmat useamman vuoden laiskotteluputkesta kotona menivät mönkään.

[/quote]

Voi toki yrittää. Lapsettomuushoidoissa ravaaminen on kuitenkin jotenkin helpompaa kotoa käsin kuin keksiä jatkuvasti pomolle selityksiä miksi pitää olla töistä poissa. Muutenkin pieni ikäero olisi ollut toiveissa. Mikä siinä on niin outoa joillekin, että esikoisenkin kanssa voi olla hoitovapaalla? En suunnitellut siis olevani 3-vuotiaaksi asti yhden lapsen kanssa, vaan kuvittelin että minulla olisi parivuotias ja vauva, jolloin hoitovapaa olisi kestänyt muutaman kuukauden ennen seuraavaa äitiyslomaa. Kaikki ei halua laittaa pientä hoitoon, ja jos kerran mahdollisuus on olla kotona, miksei sitä käyttäisi. Kertoo enemmän kommentoijastaan tuo, kun pitää arvostella toisten ratkaisuja.

Silloin kuin olin esikoisen kanssa kotona tuntui, että elämä oli juuri tuollaista kun ällöviesti. Sitten kun niitä oli kaksi kotona ajattelin, että olinpa ollut naivi ajatellessani esikoisen vievän kaiken aikani. Luojalle ja suomalaiselle yhteiskunnalle kiitos kunnallisesta päivähoidosta. Minä lepääm työssäni. Jatkuvat kinat selvittää ammattilainen järjellä eikä väsynyt äiti tunteella. Neljä vuotta oli riittävästi kotielämää minulle.

Hah. Ihana lukea näitä kommentteja ja todeta että mulle tuosta samasta hommasta maksetaan 1000€/kk, auto, asuminen ja ylläpito (sis. mm. Ruuan, hygieniatuotteet, puhelin..), ja viikonloput on vapaita ja arkisin klo 20-8 lapset (3) ei ole mun vastuulla.

En ole ihan lähivuosina hankkimassa omia lapsia, ja tää ralli olis ihan hirveen paljon helpompaa yhden kanssa.

Aijaa. Minä teen samalla töitä. Sori.

Olin kotona lapsen kanssa 6vuotta, kunnes poika meni eskariin. Nautimme molemmat ihan täysillä! Ihania kiireettömiä aamuja. Kuitenkin päivärytmissä elimme. Ulkoilimme tuntitolkulla, säästä riippumatta. Tänä päivänä 13v. poika muistaa sen ajan mukavana äidin kanssa olemisena. Kavereita ei puuttunut, puistoilimme joka päivä. Suurin kiitos tästä kuuluu lapsen isälle, joka mahdollisti sen. Erosimme jo, kun lapsi oli 9kk. Silti mies oli sitä mieltä, että paras hoitaja lapselle on äiti. Näin mentiin, kiitos ex-mies!