Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä merkitystä muistojen hankkimisella lopulta on?
30.08.2021 |
Ne kuitenkin vääristyvät ajan mittaan ja vuosia myöhemmin samassa tilanteissa olleet muistavat ne ihan eri tavalla. Mistä edes tietää mikä niistä on oikea versio? Siten yhtä hyvin saman voi vain kuvitella, kokematta sitä oikeasti. Joskus unetkin ovat niin todentuntuisia että tuntuu kuin olisi kokenut jotain mitä ei oikeasti ole.
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinulla ap sitten ole tähän päivään merkitystä antavia muistoja vai mistä kiikastaa?
Viime vuosina on tapahtunut niin paljon että ne ovat menneet ihan sumussa. Olen unohtanut paljon ja muistan myös asioita väärin, vaikkei se alle kolmekymppisellä pitäisi vielä muistisairauksista johtua.
Ap
Siksi niitä muistoja pitääkin kirjoittaa muistiin ja ottaa kuvia, niin pysyy muistissa ja tietää mikä on totta ja mikä ei.
Ei kellään ole aikaa niin paljon että voisi niitä kaikkia kirjata. Sanotaan myös että pitäisi elää hetkessä, eikä linssin läpi.
Sain haukut kuorossa kavereilta kun surkuttelin reissussa sitä että kamerasta loppui akku 🤷
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämällä tätä hetkeä syntyy muistoja. Jos ei tee mitään, ei synny muistojakaan. Tietysti tekemättä mitään voi mielessään rakennella erilaisia asioita, tapahtumia. Muistot syntyvät elämisen sivutuotteena. Muistoja ei ole ilman muistia.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on tosi ahdistavaa, että mieleni ei anna minun tehdä tarpeeksi asioita, jotka toisivat muistoja. En nyt tarkoita mitään ihmeasioita, vaan vaikka opiskelut tai työt. Elämä tuntuu lyhyeltä. Kun ei tapahdu oikein mitään ja samalla haluaisi että tapahtuisi, tuntuu että vain luisuu kohti kuolemaa, kauhun vallassa.
"I sometimes wish I'd never been born at all"
Vierailija kirjoitti:
Elämällä tätä hetkeä syntyy muistoja. Jos ei tee mitään, ei synny muistojakaan. Tietysti tekemättä mitään voi mielessään rakennella erilaisia asioita, tapahtumia. Muistot syntyvät elämisen sivutuotteena. Muistoja ei ole ilman muistia.
Muistoja voi syntyä tekemättä mitään ja toisaalta olla syntymättä tekemällä.
***HEI AP. MUISTATKO, KUINKA SINÄ JA MINÄ SAHASIMME LAPSINA YHDESSÄ PUUPÖLKYN POIKKI?***
Toivottavasti sinä nyt kykenet hankkimaan itsellesi tuollaisen muiston. Valitse joku ihminen, joku, joku rakas ystävä, todellinen ystävä tai mielikuvitusystävä, jonka kanssa joskus aikoinaan todella teit noin.
Tuo on mielestäni sellaista muistojen hankkimista jolla on oikeasti arvoa. Muistot voi luoda kuvittelemalla, haaveilemalla.
Tosielämä ei ole tarjonnut minulle mitään muistamisen arvoista.
PS. Tuo puupölkyn poikkisahaaminen on jostain klassisesta romaanista. En nyt muista mistä. Luulen, että tahdon joskus ehdottomasti lukea sen romaanin uudestaan. Pitäisi ensin keksiä mikä kumman romaani se oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistot rakentavat identiteettiämme. Jos meillä ei ole muistoja, onko meillä persoonaa? Toki ne vääristyvät mutta ovat ne silti merkityksellisiä.
Miksi meidän pitäisi rakentaa ja ylläpitää jotain identiteettiä? Identiteettihän on kokonaan kuviteltu asia, jota jatkuvasti ylläpidämme mielessämme. Jos me kaikki luopuisimme kokonaan identiteetistämme, eläisimme täällä rauhassa ja ilossa siitä hetkestä lähtien koko ihmiskunta. Luomme identiteetin, koska pelkäämme kadottavamme itsemme ilman sitä, mutta tosiasiassa se on päinvastoin - kun luovumme identiteetistämme, löydämme itsemme.
Identiteetti ei tarkoita imagoa, egoa tai jotain ulkoista suojakuorta, vaan pohjimmiltaan minäkuvaa. Sellainen on väistämättä meillä jokaisella. Siinä olet oikeassa, ettei meidän tarvitsisi keskittyä niin paljon itseemme, vaan enemmän toisiimme.
Identiteettiin perustuva minäkuva on kokonaan kuviteltu - ei todellinen. Erillinen minä on kuvitelma, koska sellaista ei todellisuudessa ole muualla kuin mielessämme kuvitelmana.
Vierailija kirjoitti:
Muistot rakentavat identiteettiämme. Jos meillä ei ole muistoja, onko meillä persoonaa? Toki ne vääristyvät mutta ovat ne silti merkityksellisiä.
Mihin sinä tarvitset identiteettiä/persoonaa?
Miksi kahlitset, ahdat, luokittelet ja vangitset itseäsi sellaisiin ajatuksiin/määritelmiin kuin "minä olen minä", "minä olen tälläinen", "minä olen tehnyt sitäsuntätä", "minä olen käynyt läpi sitäsuntätä", "minä olen", "minä elän", "minä"?
Miksi teet noin pahasti itsellesi? Miksi joudut noin itsellesi tekemään? Oletko vakavasti sairas?
Miksi sinä tarvitset sanaa "minä"?
Mikset elä vailla mitään tuollaista?
Ihan tosissani kysyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistot rakentavat identiteettiämme. Jos meillä ei ole muistoja, onko meillä persoonaa? Toki ne vääristyvät mutta ovat ne silti merkityksellisiä.
Mihin sinä tarvitset identiteettiä/persoonaa?
Miksi kahlitset, ahdat, luokittelet ja vangitset itseäsi sellaisiin ajatuksiin/määritelmiin kuin "minä olen minä", "minä olen tälläinen", "minä olen tehnyt sitäsuntätä", "minä olen käynyt läpi sitäsuntätä", "minä olen", "minä elän", "minä"?
Miksi teet noin pahasti itsellesi? Miksi joudut noin itsellesi tekemään? Oletko vakavasti sairas?
Miksi sinä tarvitset sanaa "minä"?
Mikset elä vailla mitään tuollaista?
Ihan tosissani kysyn.
Valaistuneeksi SINÄ olet kovin peppukipuuntunut.
Se menee ohi.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistot rakentavat identiteettiämme. Jos meillä ei ole muistoja, onko meillä persoonaa? Toki ne vääristyvät mutta ovat ne silti merkityksellisiä.
Miksi meidän pitäisi rakentaa ja ylläpitää jotain identiteettiä? Identiteettihän on kokonaan kuviteltu asia, jota jatkuvasti ylläpidämme mielessämme. Jos me kaikki luopuisimme kokonaan identiteetistämme, eläisimme täällä rauhassa ja ilossa siitä hetkestä lähtien koko ihmiskunta. Luomme identiteetin, koska pelkäämme kadottavamme itsemme ilman sitä, mutta tosiasiassa se on päinvastoin - kun luovumme identiteetistämme, löydämme itsemme.
Identiteetti ei tarkoita imagoa, egoa tai jotain ulkoista suojakuorta, vaan pohjimmiltaan minäkuvaa. Sellainen on väistämättä meillä jokaisella. Siinä olet oikeassa, ettei meidän tarvitsisi keskittyä niin paljon itseemme, vaan enemmän toisiimme.
Ei noita juttuja ole läheskään kaikilla. Nuo vaativat vähintäänkin sitä, että ihmisellä on tietoisuus itsestään. Mikäli tietoisuus itsestä puuttuu, ei mitään tuollaista voi mitenkään olla. On vaikka kuinka paljon ihmisiä, joilla ei ole tietoisuutta itsestä. Ihmisiä, joiden aivojen neurologia ei mitenkään kykene hahmottamaan mitään sellaista kuin "minä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistot rakentavat identiteettiämme. Jos meillä ei ole muistoja, onko meillä persoonaa? Toki ne vääristyvät mutta ovat ne silti merkityksellisiä.
Mihin sinä tarvitset identiteettiä/persoonaa?
Miksi kahlitset, ahdat, luokittelet ja vangitset itseäsi sellaisiin ajatuksiin/määritelmiin kuin "minä olen minä", "minä olen tälläinen", "minä olen tehnyt sitäsuntätä", "minä olen käynyt läpi sitäsuntätä", "minä olen", "minä elän", "minä"?
Miksi teet noin pahasti itsellesi? Miksi joudut noin itsellesi tekemään? Oletko vakavasti sairas?
Miksi sinä tarvitset sanaa "minä"?
Mikset elä vailla mitään tuollaista?
Ihan tosissani kysyn.
Valaistuneeksi SINÄ olet kovin peppukipuuntunut.
Se menee ohi.
-eri
Mistä arvasit että minulla on peräpukamia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistot rakentavat identiteettiämme. Jos meillä ei ole muistoja, onko meillä persoonaa? Toki ne vääristyvät mutta ovat ne silti merkityksellisiä.
Mihin sinä tarvitset identiteettiä/persoonaa?
Miksi kahlitset, ahdat, luokittelet ja vangitset itseäsi sellaisiin ajatuksiin/määritelmiin kuin "minä olen minä", "minä olen tälläinen", "minä olen tehnyt sitäsuntätä", "minä olen käynyt läpi sitäsuntätä", "minä olen", "minä elän", "minä"?
Miksi teet noin pahasti itsellesi? Miksi joudut noin itsellesi tekemään? Oletko vakavasti sairas?
Miksi sinä tarvitset sanaa "minä"?
Mikset elä vailla mitään tuollaista?
Ihan tosissani kysyn.
Arkipäivän kommunikointi. Perin oudolta kuulostaisi jos jokainen viittaisi itseensä kolmannessa persoonassa. Dalai Lamakin viittaa itseensä ensimmäisessä persoonassa. Kerropa sinä mitä vahinkoa ihmiset tekevät itselleen käyttäessään sanaa ”minä”?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen elää niin lyhyen ajan, ettei ehdi edes kyseenalaistamaan toimintaansa juurikaan. Tehdään vain niin kuin muutkin tekevät tai sanovat että pitää tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei elämällä mitään merkitystä ole. Mutta nyt kun on synnytty niin sitä merkitystä yritetään epätoivoisesti etsiä kun ei mitään muutakaan voi ennen vääjäämätöntä kuolemaa.
Miksi lähtä eritoten HANKKIMAAN muistoja? Niitä tulee kun elää mieleistä elämää.
Perheeni lähtee ulkomaanmatkalle, enkä ajattele että nyt mennään muistoja hakemaan. Haluan elää ja nauttia. Sitten talven pimeydessä on kiva muistella matkaa. Toinen vaihtoehto olisi vain olla töissä eikä siitä jää erityisiä muistoja talvella mietittäväksi. Töitä tehty nyt taas ihan tarpeeksi, että pieni reissu on paikallaan. Koko kesänä ei lomaa ole ollut kunelläkään meistä.
Minua on alkanut väsyttää itseni edustaminen, minuna oleminen. Olen kyllästynyt omiin mielipiteisiini ja näkemyksiini (joita silti tännekin tuuttaan) jotka perustuvat joihinkin loppujen lopuksi satunnaisiin kokemuksiini tai ajatusketjuihin. Mitä väliä niillä lopulta on? Miksi me niin innokkaasti niitä jaamme, ja kuinka paljon ajan henki ja muu vaikuttaa siihen, mitkä asiat seuloutuvat tärkeiksi ja miten ne värittyvät.
Toisaalta, eipä minua huvittaisi erakoituakaan, ja jotenkin sitä pitää ihmisten kanssa olla. Minulla on aviomies, lapset, työpaikka, sukulaiset ja ystävät. Vaikea tässä on olla olematta kukaan, jokainen päivä tuo asioita joihin on pakko reagoida.
Vierailija kirjoitti:
Miksi lähtä eritoten HANKKIMAAN muistoja? Niitä tulee kun elää mieleistä elämää.
Perheeni lähtee ulkomaanmatkalle, enkä ajattele että nyt mennään muistoja hakemaan. Haluan elää ja nauttia. Sitten talven pimeydessä on kiva muistella matkaa. Toinen vaihtoehto olisi vain olla töissä eikä siitä jää erityisiä muistoja talvella mietittäväksi. Töitä tehty nyt taas ihan tarpeeksi, että pieni reissu on paikallaan. Koko kesänä ei lomaa ole ollut kunelläkään meistä.
Sanot ettei matkalle mennä muistojen takia ja kumoat sen itse heti seuraavissa lauseissa.
Ohis
Alue: Aihe vapaa
Minusta on tosi ahdistavaa, että mieleni ei anna minun tehdä tarpeeksi asioita, jotka toisivat muistoja. En nyt tarkoita mitään ihmeasioita, vaan vaikka opiskelut tai työt. Elämä tuntuu lyhyeltä. Kun ei tapahdu oikein mitään ja samalla haluaisi että tapahtuisi, tuntuu että vain luisuu kohti kuolemaa, kauhun vallassa.