Lue keskustelun säännöt.
Työnhaku ja terapia
03.10.2014 |
Olen hiljattain jäänyt työttömäksi ja ruvennut katselemaan avoimia työpaikkoja sekä asioinut ihka-ihanassa työkkärissä. Löysin muutamia paikkoja, jonne ajattelin hakemuksen lähettää, mutta rupesin miettimään, kuinka terapia vaikuttaa asiaan. Olen siis vasta aloittamassa terapiaa ja käyn aluksi kerran viikossa juttelemassa sairaanhoitajalle psykiatrian laitoksella. Nämä ajat ovat AINA aikavälillä 8-15 eli jos töitä saisin, pitäisi minun olla kerran viikossa sieltä pois osan päivää.
Miten työnantajat tähän suhtatuvat? Ja ennen kaikkea, missä vaiheessa tuollainen asia kerrotaan? Ei kai haastattelussa sentään, luulisi että vaikuttaa "jonkin verran" siihen töihinottoon....
Kommentit (14)
No haastattelussa ei kannata vielä sanoa, että poissaoloja tulee olemaan. Yleensäkään terapiasta ei kannata kertoa työpaikalla ennen kuin paikan henki tulee tutuksi. On hyviä pomoja, ja on huonoja pomoja. Älä siis ota riskiä, että yksin herkimpiä kohtiasi päätyy kahvipöytäkeskusteluihin työpaikalla. Toisekseen, tieto terapiasta voi vaikuttaa työnsaantimahdollisuuksiin. On paljon ihmisiä, jotka kuvittelevat kaikkien terapiassa käyvien olevan umpihulluja.
Minä toimisin sinuna näin (ja olen toiminutkin lähes samassa tilanteessa): Kun työtä tarjotaan, niin kerrot että sinulla olisi kerran viikossa yksi terveydenhuollollinen/henkilökohtainen meno, jota ei voi jättää välistä. Kysyt että onko työssä mahdollista käyttää esimerkiksi liukumia tai ruokatuntia tällaiseen. Korostat myös, että et tietenkään tämän vuoksi aio vähempää tehdä töitä, vaan mietit mahdollisuutta korvata nämä poissaolot esimerkiksi olemalla pidempään töissä.
Kyllä se siitä, ja ei kannata liikaa stressata tuota asiaa. Terapia on vahvistusta sinulle, ja aivan varmasti löydät työn jossa joustetaan kerran viikossa tuon ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos saat töitä jätä terapiat kesken, kyllä työ ja terveelliset elämäntavat sitten tervehdyttävät sut itsestaan. Ei sitä ennenkään maailma millään terapioilla pyörinyt :0)
Mä kävin puoli vuotta terapiassa niin etten kertonut töissä eikä kukaan aavistanut mitään. Tosin kävin vain kerran kahdessa viikossa kun ei ollut useammin aikoja terapeutilla. Ei olisi tullut mieleenkään kertoa töissä, kun suuri osa mun terapian tarpeesta johtui juuri työpaikan paskasta ilmapiiristä. Toteutin tuon niin että kävin aamulla ennen töihin lähtöä eli otin sen aamukasin ekan vuoron. Aika monilla työpaikoilla on liukuma työhön tuloon esim klo 7-10.
minuakin kiinnostaa miten tuollaisessa tilanteessa toimitaan... -tuleva kohtalotoveri-
Eikös näistä yleensä neuvota, että sano siinä vaiheessa, kun työtä tarjotaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä vaiheessa kun työtä tarjotaan, ota asia puheeksi. Tyyliin "ennen kuin allekirjoitetaan sopimusta, niin olisin vielä varmistanut, että..." Mutta varmuuden vuoksi kannatta keksiä jokin muu selitys kuin terapia, ja toisaalta sairaanhoitajalta kannattaa kysyä, että onnistuisiko säännöllisesti jokin tietty ajankohta.
Toinen vaihtoehto olisi hyödyntää liukumia, jos niitä on. Esimerkiksi jos on mahdollista pitää pitkä lounasliukuma, niin siinä ehtisi käydä terapiassa ja tulla takaisin töihin loppupäiväksi.
[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 18:38"][quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 18:33"]
[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 18:26"]
Haen siis lähinnä aspa/toimistotyötä ja olen miettinyt, että ei tollasta haastattelussa viiti möläyttää... Paikat, jota olen katsellut ja joihin olen jo työhönosoituksia työkkäristä saanut, ovat sellaisia että on sekä ilta että aamuvuoro ja minulla tuskin olisi paljon sananvaltaa vuoroihin... Ja tosiaan tuo "terapia" olisi aina aikavälillä 8-15... Ilmeisesti pitää käydä juttelemassa tuollaiselle, ennenkö on edes mahdollisuutta päästä kelan tukemaan terapiaan, jossa on myös ilta-aikoja... Olen iloinen ja helpottunut, että sain vihdoin haettua apua, mutta nyt tuntuu että on valittava työ tai terapia. Ei minulla ole mitään vakavia mielenterveysongelmia, mutta ahdistusta ja alakuloisuutta. Olisi kiva päästä niistä eroon, mutta ei työn kustannuksella... Tiedän, että jos joudun kotona vaan istumaan, niin vielä enemmän ahdistaa ja tulee mietittyä asioita. Kaiken lisäksi alkaisi ahdistaa työttömyyden aiheuttama rahatilanne...
[/quote]
Tuon perusteella sanoisin, että ota työpaikka jos vain saat. Ja hakeudu heti yksityisen psykiatrin kautta KELAn kustantamaan terapiaan, pääset nopeammin eikä tarvitse käydä sairaanhoitajalla. Toimii näin: etsi kotikaupungistasi yksityinen psykiatri, varaa aika, kerro tilanteestasi ja että haluaisit lähetteen kelan terapiaan. Siihen pitää olla hyvät perusteet (työkyky uhattuna, tarvittaessa vaikka liiottelet oireita) ja sulla motivaatio terapian aloittamiseen (mikä sulla viestistäsi päätellen onkin). Voit saada Kelalle tarvittavan B-lausunnon kolmen kuukauden kuluttua ensimmäisestä psykiatrikäynnistä. Todennäköisesti siis tulet käymään sillä samalla psykiatrilla 2-3 kertaa tällä välillä. B-lausunnon saatuasi voit hakea kuntoutusterapiaa Kelalta. Käytännössä se myönnetään aina.
Aloita sopivan terapeutin etsiminen jo nyt. Siinä voi kestää, ja Kelan hakemuksessa terapeutti pitää jo olla tiedossa.
Tsemppiä!
t. saman läpi käynyt viime vuonna
[/quote]
Mutta se kelan kustantama vaatii aina sen kolmen kuukauden hoitojakson (esim psyk sairaanhoitajalla), ei sitä yksityiselle menemällä voida nopeuttaa. Jos siis oikein käsitin, että ap:lla on nyt arviojakso, joka on aina kelan kriteeri.
Mutta edelleen ap, älä jätä hakematta töitä tuon vuoksi. Ei me muutkaan jouduta valitsemaan työn ja terapian välillä, sinä voit aivan hyvin saada molemmat! Ja ainakaan yrittämättä et saa tietää, että olisiko joku työnantaja valmis joustamaan tuon 1x viikko, esim pidennettynä ruokatuntina, jonka korvaat iltapäivästä liukumalla.
[/quote]
Niin, ehdottomasti aijon töitä hakea, enkä ainakaan haastattelussa mainitse terapiasta... Toivon vaan tosiaan, että en joudu valitsemaan työn ja terapian välillä. Työkkäri hiillostaa jo nyt niin paljon, että pakko olisi valita työ...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haen siis lähinnä aspa/toimistotyötä ja olen miettinyt, että ei tollasta haastattelussa viiti möläyttää... Paikat, jota olen katsellut ja joihin olen jo työhönosoituksia työkkäristä saanut, ovat sellaisia että on sekä ilta että aamuvuoro ja minulla tuskin olisi paljon sananvaltaa vuoroihin... Ja tosiaan tuo "terapia" olisi aina aikavälillä 8-15... Ilmeisesti pitää käydä juttelemassa tuollaiselle, ennenkö on edes mahdollisuutta päästä kelan tukemaan terapiaan, jossa on myös ilta-aikoja...
Olen iloinen ja helpottunut, että sain vihdoin haettua apua, mutta nyt tuntuu että on valittava työ tai terapia. Ei minulla ole mitään vakavia mielenterveysongelmia, mutta ahdistusta ja alakuloisuutta. Olisi kiva päästä niistä eroon, mutta ei työn kustannuksella... Tiedän, että jos joudun kotona vaan istumaan, niin vielä enemmän ahdistaa ja tulee mietittyä asioita. Kaiken lisäksi alkaisi ahdistaa työttömyyden aiheuttama rahatilanne...
[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 18:26"]
Haen siis lähinnä aspa/toimistotyötä ja olen miettinyt, että ei tollasta haastattelussa viiti möläyttää... Paikat, jota olen katsellut ja joihin olen jo työhönosoituksia työkkäristä saanut, ovat sellaisia että on sekä ilta että aamuvuoro ja minulla tuskin olisi paljon sananvaltaa vuoroihin... Ja tosiaan tuo "terapia" olisi aina aikavälillä 8-15... Ilmeisesti pitää käydä juttelemassa tuollaiselle, ennenkö on edes mahdollisuutta päästä kelan tukemaan terapiaan, jossa on myös ilta-aikoja... Olen iloinen ja helpottunut, että sain vihdoin haettua apua, mutta nyt tuntuu että on valittava työ tai terapia. Ei minulla ole mitään vakavia mielenterveysongelmia, mutta ahdistusta ja alakuloisuutta. Olisi kiva päästä niistä eroon, mutta ei työn kustannuksella... Tiedän, että jos joudun kotona vaan istumaan, niin vielä enemmän ahdistaa ja tulee mietittyä asioita. Kaiken lisäksi alkaisi ahdistaa työttömyyden aiheuttama rahatilanne...
[/quote]
Tuon perusteella sanoisin, että ota työpaikka jos vain saat. Ja hakeudu heti yksityisen psykiatrin kautta KELAn kustantamaan terapiaan, pääset nopeammin eikä tarvitse käydä sairaanhoitajalla. Toimii näin: etsi kotikaupungistasi yksityinen psykiatri, varaa aika, kerro tilanteestasi ja että haluaisit lähetteen kelan terapiaan. Siihen pitää olla hyvät perusteet (työkyky uhattuna, tarvittaessa vaikka liiottelet oireita) ja sulla motivaatio terapian aloittamiseen (mikä sulla viestistäsi päätellen onkin). Voit saada Kelalle tarvittavan B-lausunnon kolmen kuukauden kuluttua ensimmäisestä psykiatrikäynnistä. Todennäköisesti siis tulet käymään sillä samalla psykiatrilla 2-3 kertaa tällä välillä. B-lausunnon saatuasi voit hakea kuntoutusterapiaa Kelalta. Käytännössä se myönnetään aina.
Aloita sopivan terapeutin etsiminen jo nyt. Siinä voi kestää, ja Kelan hakemuksessa terapeutti pitää jo olla tiedossa.
Tsemppiä!
t. saman läpi käynyt viime vuonna
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 18:33"]
[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 18:26"]
Haen siis lähinnä aspa/toimistotyötä ja olen miettinyt, että ei tollasta haastattelussa viiti möläyttää... Paikat, jota olen katsellut ja joihin olen jo työhönosoituksia työkkäristä saanut, ovat sellaisia että on sekä ilta että aamuvuoro ja minulla tuskin olisi paljon sananvaltaa vuoroihin... Ja tosiaan tuo "terapia" olisi aina aikavälillä 8-15... Ilmeisesti pitää käydä juttelemassa tuollaiselle, ennenkö on edes mahdollisuutta päästä kelan tukemaan terapiaan, jossa on myös ilta-aikoja... Olen iloinen ja helpottunut, että sain vihdoin haettua apua, mutta nyt tuntuu että on valittava työ tai terapia. Ei minulla ole mitään vakavia mielenterveysongelmia, mutta ahdistusta ja alakuloisuutta. Olisi kiva päästä niistä eroon, mutta ei työn kustannuksella... Tiedän, että jos joudun kotona vaan istumaan, niin vielä enemmän ahdistaa ja tulee mietittyä asioita. Kaiken lisäksi alkaisi ahdistaa työttömyyden aiheuttama rahatilanne...
[/quote]
Tuon perusteella sanoisin, että ota työpaikka jos vain saat. Ja hakeudu heti yksityisen psykiatrin kautta KELAn kustantamaan terapiaan, pääset nopeammin eikä tarvitse käydä sairaanhoitajalla. Toimii näin: etsi kotikaupungistasi yksityinen psykiatri, varaa aika, kerro tilanteestasi ja että haluaisit lähetteen kelan terapiaan. Siihen pitää olla hyvät perusteet (työkyky uhattuna, tarvittaessa vaikka liiottelet oireita) ja sulla motivaatio terapian aloittamiseen (mikä sulla viestistäsi päätellen onkin). Voit saada Kelalle tarvittavan B-lausunnon kolmen kuukauden kuluttua ensimmäisestä psykiatrikäynnistä. Todennäköisesti siis tulet käymään sillä samalla psykiatrilla 2-3 kertaa tällä välillä. B-lausunnon saatuasi voit hakea kuntoutusterapiaa Kelalta. Käytännössä se myönnetään aina.
Aloita sopivan terapeutin etsiminen jo nyt. Siinä voi kestää, ja Kelan hakemuksessa terapeutti pitää jo olla tiedossa.
Tsemppiä!
t. saman läpi käynyt viime vuonna
[/quote]
Mutta se kelan kustantama vaatii aina sen kolmen kuukauden hoitojakson (esim psyk sairaanhoitajalla), ei sitä yksityiselle menemällä voida nopeuttaa. Jos siis oikein käsitin, että ap:lla on nyt arviojakso, joka on aina kelan kriteeri.
Mutta edelleen ap, älä jätä hakematta töitä tuon vuoksi. Ei me muutkaan jouduta valitsemaan työn ja terapian välillä, sinä voit aivan hyvin saada molemmat! Ja ainakaan yrittämättä et saa tietää, että olisiko joku työnantaja valmis joustamaan tuon 1x viikko, esim pidennettynä ruokatuntina, jonka korvaat iltapäivästä liukumalla.
Niin ja siis itselläni arviointijakso sisälsi kahden psykiatriajan lisäksi noin viikon-kahden välein tapahtuvat ajat psykologille. Eli siihen kolmen kuukauden hoitojaksoon ei riitä että käy vain psykiatrilla pari kertaa ja väliä on 3kk, vaan pitää olla ihan hoitoakin, oli se sitten hoitajalle tai psykologille juttelua. Näin minulle on ainakin selitetty, ja kelan sivuillakinhan nuo lukee. Kolmen kuukauden jaksossa on sekin etu, että voidaan kartoittaa premmin minkälaista terapiaa potilas tarvii jne.
11
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 18:38"]
[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 18:33"]
[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 18:26"]
Haen siis lähinnä aspa/toimistotyötä ja olen miettinyt, että ei tollasta haastattelussa viiti möläyttää... Paikat, jota olen katsellut ja joihin olen jo työhönosoituksia työkkäristä saanut, ovat sellaisia että on sekä ilta että aamuvuoro ja minulla tuskin olisi paljon sananvaltaa vuoroihin... Ja tosiaan tuo "terapia" olisi aina aikavälillä 8-15... Ilmeisesti pitää käydä juttelemassa tuollaiselle, ennenkö on edes mahdollisuutta päästä kelan tukemaan terapiaan, jossa on myös ilta-aikoja... Olen iloinen ja helpottunut, että sain vihdoin haettua apua, mutta nyt tuntuu että on valittava työ tai terapia. Ei minulla ole mitään vakavia mielenterveysongelmia, mutta ahdistusta ja alakuloisuutta. Olisi kiva päästä niistä eroon, mutta ei työn kustannuksella... Tiedän, että jos joudun kotona vaan istumaan, niin vielä enemmän ahdistaa ja tulee mietittyä asioita. Kaiken lisäksi alkaisi ahdistaa työttömyyden aiheuttama rahatilanne...
[/quote]
Tuon perusteella sanoisin, että ota työpaikka jos vain saat. Ja hakeudu heti yksityisen psykiatrin kautta KELAn kustantamaan terapiaan, pääset nopeammin eikä tarvitse käydä sairaanhoitajalla. Toimii näin: etsi kotikaupungistasi yksityinen psykiatri, varaa aika, kerro tilanteestasi ja että haluaisit lähetteen kelan terapiaan. Siihen pitää olla hyvät perusteet (työkyky uhattuna, tarvittaessa vaikka liiottelet oireita) ja sulla motivaatio terapian aloittamiseen (mikä sulla viestistäsi päätellen onkin). Voit saada Kelalle tarvittavan B-lausunnon kolmen kuukauden kuluttua ensimmäisestä psykiatrikäynnistä. Todennäköisesti siis tulet käymään sillä samalla psykiatrilla 2-3 kertaa tällä välillä. B-lausunnon saatuasi voit hakea kuntoutusterapiaa Kelalta. Käytännössä se myönnetään aina.
Aloita sopivan terapeutin etsiminen jo nyt. Siinä voi kestää, ja Kelan hakemuksessa terapeutti pitää jo olla tiedossa.
Tsemppiä!
t. saman läpi käynyt viime vuonna
[/quote]
Mutta se kelan kustantama vaatii aina sen kolmen kuukauden hoitojakson (esim psyk sairaanhoitajalla), ei sitä yksityiselle menemällä voida nopeuttaa. Jos siis oikein käsitin, että ap:lla on nyt arviojakso, joka on aina kelan kriteeri.
Mutta edelleen ap, älä jätä hakematta töitä tuon vuoksi. Ei me muutkaan jouduta valitsemaan työn ja terapian välillä, sinä voit aivan hyvin saada molemmat! Ja ainakaan yrittämättä et saa tietää, että olisiko joku työnantaja valmis joustamaan tuon 1x viikko, esim pidennettynä ruokatuntina, jonka korvaat iltapäivästä liukumalla.
[/quote]
Kunnallisella puolella homma menee yleensä näin: tk-yleislääkäri --> psykiatrisella sairaanhoitajalla käyntejä kolmen kuukauden ajan (tai kauemmin) --> psykiatri, joka kirjoittaa B-lausunnon
Yksityisellä: suoraan psykiatrille --> 3kk:n aikana tällä samalla psykiatrilla X määrä käyntejä --> sama psykiatri kirjoittaa B-lausunnon
Voi olla nopeampi tai voi olla olematta. Ainakin pystyy käymään ilta-aikoina, eikä tarvitse käydä joka viikko vaan tosiaan esim. kolme käyntiä kolmen kuukauden aikana riittää yleensä. Yksityisille saa usein myös aikoja lyhemmällä varoitusajalla eikä tarvitse jonottaa.
Minusta yksityisessä oli sekin hyvä puoli, ettei tarvinnut mennä joka vaiheessa eri ihmisen luokse. Yksityinen tietty maksaa, mutta ei se 3x70€ nyt NIIN paha ole, varsinkaan jos vaarana on, että työnsaanti hankaloituu tuolla sairaanhoitajalla käydessä.
[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 18:42"]
Niin ja siis itselläni arviointijakso sisälsi kahden psykiatriajan lisäksi noin viikon-kahden välein tapahtuvat ajat psykologille. Eli siihen kolmen kuukauden hoitojaksoon ei riitä että käy vain psykiatrilla pari kertaa ja väliä on 3kk, vaan pitää olla ihan hoitoakin, oli se sitten hoitajalle tai psykologille juttelua. Näin minulle on ainakin selitetty, ja kelan sivuillakinhan nuo lukee. Kolmen kuukauden jaksossa on sekin etu, että voidaan kartoittaa premmin minkälaista terapiaa potilas tarvii jne.
11
[/quote]
Mulle sanottiin, että psykiatrilla käyminen riittää. Varmistin KELAltakin asian. Riitti.
Älä herrantähden kerro, että käyt terapiassa! Se on sinun henkilökohtainen asia eikä kuulu kellekkään. Korkeintaan antaa sinusta vähän epämääräisen vaikutelman.