Onko se hyväksyttävää, jos parisuhteessa oleva henkilö ystävystyy parisuhteen aikana vastakkaista sukupuolta edustavan kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Oma mieheni haalii ystäviä harrastuksen puolelta (monet nettituttuja, mutta osa myös livenä tavattuja) ja sekaan on mahtunut monenlaisia. Toiset "ystävyydet" menneet liian lämpimiksi. Hyvä mittari on juuri se, haluaako mies pitää naisystävän vain itsellään, vai onko ok jos vaimo tutustuu myös.

Hän on siis edelleen miehesi näistä liikaa lämmenneistä ystävyyksistä huolimatta?

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut miespuolisia ystäviä, joista en ole ollut yhtään kiinnostunut 'sillai'. Jälkeenpäin on käynyt aina ilmi, että miehet olivatkin kiinnostuneita minusta ja ystävyys oli heille hain joku välivaihe todellisessa tavoitteessa.

Uskoisin silti optimistina, että maailmassa on jossain joku normaali mies, joka pystyy olemaan naisen kanssa vain ystävä. Kovin yleistä se ei näytä olevan. Oman mieheni tuntien en usko, että hän voisi olla naisen kanssa vain ystävä, hän on senverran sovinistinen pohjaluonne, joten jos hänelle ilmaantuisi nainen ystäväksi, niin olisi satavarmaa, että kyse olisi toisesta naisesta. Mutta toivottavasti siis jossain on sellaisiakin miehiä, jotka pystyvät vilpittömään oikeaan ystävyyteen naisten kanssa.

Miksi se sukupuoli on oleellista ystävissä, ei kai ystäviä tarvitse hakea juuri vastakkaista sukupuolta olevien parista? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisilla on niin huono itsetunto, etteivät kestä jos miehellä on nainen ystävänä. Tai ainakin tämän ystävän tulee siinä tapauksessa olla sysiruma.

Terve järki lähinnä kun itsekin on se nainen jolla on miesystäviä ja tietää, että joka ikinen niistä on halunnut seksiä. Ei mies jaksa naisen kanssa olla missään tekemisissä ellei ole mahdollisuus saada seksiä. Siihen riittää edes teoreettinen mahdollisuus seksiin.

Taidat olla aika epäkiinnostava ihmisenä, jos kokemuksesi on tämä...

Ihan yhtä epäkiinnostava kuin muutkin ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisilla on niin huono itsetunto, etteivät kestä jos miehellä on nainen ystävänä. Tai ainakin tämän ystävän tulee siinä tapauksessa olla sysiruma.

Terve järki lähinnä kun itsekin on se nainen jolla on miesystäviä ja tietää, että joka ikinen niistä on halunnut seksiä. Ei mies jaksa naisen kanssa olla missään tekemisissä ellei ole mahdollisuus saada seksiä. Siihen riittää edes teoreettinen mahdollisuus seksiin.

Taidat olla aika epäkiinnostava ihmisenä, jos kokemuksesi on tämä...

Ihan yhtä epäkiinnostava kuin muutkin ihmiset.

No, monilla naisilla on kuitenkin pitkäaikaisia miespuolisia ystäviä, joille on tehty kauan sitten selväksi ettei seksiä ole tiedossa tai sitä ei ole ikinä hinguttukaan. Silti ystävyys on jatkunut ja naisessa nähdään muutakin arvoa ja hänen seuraansa kaivataan tästä huolimatta. Joten...

Olen varma, ettei miehestäni tuntuisi mukavalta, jos ystävystyisin toisen miehen kanssa. En minäkään pitäisi siitä, että hänellä on läheinen, naispuolinen ystävä. Jotenkin tuntuisi kornilta, että yhtäkkiä mieheni lähtisikin toisen naisen kanssa elokuviin, iltaa viettämään, retkeilemään, ravintolaan, lenkille jne. Ihan yhtä hullulta tuntuisi, että itse ystävystyisin toisen miehen kanssa niin, että näkisin häntä kahdestaan useasti. 

Toisaalta tässä voi olla kyse ihan luonne- ja määrittelyeroista. Minulla ei esimerkiksi ole ystäviä, enkä päästä ihmisiä lähelle, joten tuntuisi oudolta, että ystävystyisin jonkun miehen kanssa ilman ihastumista. Toisaalta miehen ystävyys on aina painottunut toiminnallisuuteen ja yhdessä tekemiseen, niin ei tuntuisi kivalta ajatukselta, että mies viilettää toisen naisen kanssa tehden kaikkea kivaa, kun itse olen lasten kanssa kotona. 

Ehkä olen vain liian konservatiivinen. Satunnaisia kahvitteluja tai puhelimessa puhumisia en laske ystävyydeksi, vaan se on tuttavuutta ja/tai kaverisuhde. 

Vierailija kirjoitti:

Sellainen pieni sääntö on että suhteen aikana ei netistä mitään uusia naiskavereita pitäisi löytyä. Varsinkaan sellaisia mille viestitään koko päivä, aamulla 6 aikaan toivotetaan hyvät huomenet ja sanotaan hyvät yöt nukkumaan mennessä ja joiden takia kotona muututaan zombiksi.

Tärkein huomioitava asia onkin mielestäni se, etsiikö vastakkaista sukupuolta olevaa "ystävää" aktiivisesti vai onko hänet tavattu esim. työ tai harraste ympyröissä. Aktiivisesti etsivä ei oikein voi väittää, etteikö takana olisi seksuaalista halua.

Vaimollani oli pari harrastuskaveria, joille vaimo oli hyvinkin ystävällinen ja joskus myös flirttaileva. Ei mukamas itse ymmärtänyt millainen oli. "Olin vain ystävällinen ja hymyilin ja nauroin paljon". Harrastus johti kuitenkin heidän suhteeseen ja minun ja vaimoni eroon. Kyllä tällaisia rajattomia itsekkäitä naisia ja miehiäkin on pilvin pimein.

Mies ei hae naisia "ystäviksi".

Suhteeseen se lopulta johtaa. Nähty äärimmäisen monta kertaa.

Vierailija kirjoitti:

Mies ei hae naisia "ystäviksi".

Minusta olennainen kysymys onkin se, hakeeko mies aktiivisesti ystävää ja etenkin hakeeko vastakkaisesta sukupuolesta. Se tuntuisi tosi oudolta. Sen sijaan minusta on normaalia tutustua ihmisiin ja joistakin heistä tulee tuttavia, jopa ystäviä. Mutta ehkä tässä pitäisi määritellä tuttavan ja ystävän ero.

Vierailija kirjoitti:

Suhteeseen se lopulta johtaa. Nähty äärimmäisen monta kertaa.

Ja samaan aikaan palstalla yleinen valitus on, että jos naisiin tutustuu vain kaverina niin jää ikuisesti friendzonelle...

Vastakkaisen sukupuolen edustajia voi tietenkin olla kavereina mutta siihen pitää vetää heti tiukat rajat. Esimerkiksi ei ole missään tapauksessa oikein, että kaverukset lähtisivät keskenään vaikkapa sunnuntaiajelulle jättäen puolison/puolisot pois matkasta. Tällaiseen olen joskus "törmännyt". Sellainenkaan ei ole oikein, että toinen kaveruksista lainaa toistuvasti autoaan toiselle kaverille puolison/puolisoiden tietämättä. Tällaistakin on joskus käynyt.

Tervejärkinen aikuinen kyllä tietää missä rajat menevät mutta ne rajat myös ylittyvät joskus aika herkästi, varsinkin jos on alkoholia tai muita päihteitä kuvioissa mukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kumppanisi haluaisi ystävystyä/ystävystyisi vastakkaista sukupuolta edustavan ihmisen kanssa, olisiko tämä sinulle ok?

Ehkä pitäisin hieman outona jos juuri sukupuoli olisi ratkaiseva tekijä siinä keneen haluaa ystävystyä. Mutta jos sattuu ystävystymään ihmisen kanssa joka on eri sukupuolta niin se on aivan normaalia.

Miten käsittelet sen ajatuksen, että yhtäkkiä miehen elämässä onkin nainen, jonka kanssa hän esimerkiksi käy viikottain lenkillä, viettää elokuvailtaa naisen luona, käy syömässä hänen kanssaan ja auttaa muutossa ja ylipäätään viettää aikaa kahdestaan naisen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kumppanisi haluaisi ystävystyä/ystävystyisi vastakkaista sukupuolta edustavan ihmisen kanssa, olisiko tämä sinulle ok?

Ehkä pitäisin hieman outona jos juuri sukupuoli olisi ratkaiseva tekijä siinä keneen haluaa ystävystyä. Mutta jos sattuu ystävystymään ihmisen kanssa joka on eri sukupuolta niin se on aivan normaalia.

Miten käsittelet sen ajatuksen, että yhtäkkiä miehen elämässä onkin nainen, jonka kanssa hän esimerkiksi käy viikottain lenkillä, viettää elokuvailtaa naisen luona, käy syömässä hänen kanssaan ja auttaa muutossa ja ylipäätään viettää aikaa kahdestaan naisen kanssa?

Vastasin omalta osaltani jo aikaisemmin, että minun on vaikea kuvitella, että mieheni elämään yhtäkkiä tulisi uusi ystävä, johon hän ei haluaisi tutustuttaa myös minua. Hänellä oli pelikaverina nainen pitkän aikaa. Kyseessä oli sellainen pelivuoro, jolle sai mennä vapaasti ja sitten siellä pelailtiin erilaisissa kokoonpanoissa, mutta pikkuhiljaa se kuihtui niin, että he kuulemma pelasivat usein kaksistaan. He myös soittelivat ja viestittelivät siitä, ovatko menossa pelaamaan. En pidä sellaista pahana.

Miehelläni on myös entuudestaan sellaisia naispuolisia ystäviä (ei-sukulaisia), joita hän ihan varmasti auttaa mielellään muutossa. Hänellä on naispuolinen ystävä, joka vierailee hänen luonaan myös ilman puolisoaan ja jonka luona mieheni ja hänen kaverinsa ovat yöpyneet reissussa ollessaan. Voisin ihan hyvin kuvitella hänen myös menevän esimerkiksi jollekin keikalle vanhan naispuolisen ystävänsä kanssa, jos hän haluaa mennä kuuntelemaan jotain, mikä minua ei kiinnosta, mutta todennäköisemmin heitä on sitten isompi porukka. Elokuvista mieheni ei ole niin kiinnostunut, että kävisi elokuvateatterissa katsomassa. Lenkille hän luultavasti pyytäisi minut mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kumppanisi haluaisi ystävystyä/ystävystyisi vastakkaista sukupuolta edustavan ihmisen kanssa, olisiko tämä sinulle ok?

Ehkä pitäisin hieman outona jos juuri sukupuoli olisi ratkaiseva tekijä siinä keneen haluaa ystävystyä. Mutta jos sattuu ystävystymään ihmisen kanssa joka on eri sukupuolta niin se on aivan normaalia.

Miten käsittelet sen ajatuksen, että yhtäkkiä miehen elämässä onkin nainen, jonka kanssa hän esimerkiksi käy viikottain lenkillä, viettää elokuvailtaa naisen luona, käy syömässä hänen kanssaan ja auttaa muutossa ja ylipäätään viettää aikaa kahdestaan naisen kanssa?

Vastasin omalta osaltani jo aikaisemmin, että minun on vaikea kuvitella, että mieheni elämään yhtäkkiä tulisi uusi ystävä, johon hän ei haluaisi tutustuttaa myös minua. Hänellä oli pelikaverina nainen pitkän aikaa. Kyseessä oli sellainen pelivuoro, jolle sai mennä vapaasti ja sitten siellä pelailtiin erilaisissa kokoonpanoissa, mutta pikkuhiljaa se kuihtui niin, että he kuulemma pelasivat usein kaksistaan. He myös soittelivat ja viestittelivät siitä, ovatko menossa pelaamaan. En pidä sellaista pahana.

Miehelläni on myös entuudestaan sellaisia naispuolisia ystäviä (ei-sukulaisia), joita hän ihan varmasti auttaa mielellään muutossa. Hänellä on naispuolinen ystävä, joka vierailee hänen luonaan myös ilman puolisoaan ja jonka luona mieheni ja hänen kaverinsa ovat yöpyneet reissussa ollessaan. Voisin ihan hyvin kuvitella hänen myös menevän esimerkiksi jollekin keikalle vanhan naispuolisen ystävänsä kanssa, jos hän haluaa mennä kuuntelemaan jotain, mikä minua ei kiinnosta, mutta todennäköisemmin heitä on sitten isompi porukka. Elokuvista mieheni ei ole niin kiinnostunut, että kävisi elokuvateatterissa katsomassa. Lenkille hän luultavasti pyytäisi minut mukaan.

Ensimmäinen esimerkki liittyy vain harrastukseen. Nainen on miehelle siis harrastuskaveri ei ystävä, jonka kanssa vietetään vapaa-aikaa, jaetaan elämää ja tehdään laajasti erilaisia asioita. Ei minua haittaisi vastaava kaverisuhde. 

Myös jäljessä mainitut esimerkit on sikäli huonoja, että ne rajoittuvat satunnaiseen tapaamiseen/tekemiseen ja jossa mukana on muutakin porukkaa. Se ei mielestäni ole ystävyyttä. Ystävyys on jotain sellaista, että toinen on läsnä elämässä melko tiivisti esimerkiksi viestittelyn kautta. 

Entä jos mies lähtisi ihan erikseen viikonloppua viettämään kahdestaan ystävänsä luokse toiselle puolelle Suomea? Näin ainakin oma mieheni tekee ystäviensä kohdalla ja kyllä hieman tuntuisi pahalta, jos tämä ystävä olisi nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kumppanisi haluaisi ystävystyä/ystävystyisi vastakkaista sukupuolta edustavan ihmisen kanssa, olisiko tämä sinulle ok?

Ehkä pitäisin hieman outona jos juuri sukupuoli olisi ratkaiseva tekijä siinä keneen haluaa ystävystyä. Mutta jos sattuu ystävystymään ihmisen kanssa joka on eri sukupuolta niin se on aivan normaalia.

Miten käsittelet sen ajatuksen, että yhtäkkiä miehen elämässä onkin nainen, jonka kanssa hän esimerkiksi käy viikottain lenkillä, viettää elokuvailtaa naisen luona, käy syömässä hänen kanssaan ja auttaa muutossa ja ylipäätään viettää aikaa kahdestaan naisen kanssa?

Vastasin omalta osaltani jo aikaisemmin, että minun on vaikea kuvitella, että mieheni elämään yhtäkkiä tulisi uusi ystävä, johon hän ei haluaisi tutustuttaa myös minua. Hänellä oli pelikaverina nainen pitkän aikaa. Kyseessä oli sellainen pelivuoro, jolle sai mennä vapaasti ja sitten siellä pelailtiin erilaisissa kokoonpanoissa, mutta pikkuhiljaa se kuihtui niin, että he kuulemma pelasivat usein kaksistaan. He myös soittelivat ja viestittelivät siitä, ovatko menossa pelaamaan. En pidä sellaista pahana.

Miehelläni on myös entuudestaan sellaisia naispuolisia ystäviä (ei-sukulaisia), joita hän ihan varmasti auttaa mielellään muutossa. Hänellä on naispuolinen ystävä, joka vierailee hänen luonaan myös ilman puolisoaan ja jonka luona mieheni ja hänen kaverinsa ovat yöpyneet reissussa ollessaan. Voisin ihan hyvin kuvitella hänen myös menevän esimerkiksi jollekin keikalle vanhan naispuolisen ystävänsä kanssa, jos hän haluaa mennä kuuntelemaan jotain, mikä minua ei kiinnosta, mutta todennäköisemmin heitä on sitten isompi porukka. Elokuvista mieheni ei ole niin kiinnostunut, että kävisi elokuvateatterissa katsomassa. Lenkille hän luultavasti pyytäisi minut mukaan.

Ensimmäinen esimerkki liittyy vain harrastukseen. Nainen on miehelle siis harrastuskaveri ei ystävä, jonka kanssa vietetään vapaa-aikaa, jaetaan elämää ja tehdään laajasti erilaisia asioita. Ei minua haittaisi vastaava kaverisuhde. 

Myös jäljessä mainitut esimerkit on sikäli huonoja, että ne rajoittuvat satunnaiseen tapaamiseen/tekemiseen ja jossa mukana on muutakin porukkaa. Se ei mielestäni ole ystävyyttä. Ystävyys on jotain sellaista, että toinen on läsnä elämässä melko tiivisti esimerkiksi viestittelyn kautta. 

Entä jos mies lähtisi ihan erikseen viikonloppua viettämään kahdestaan ystävänsä luokse toiselle puolelle Suomea? Näin ainakin oma mieheni tekee ystäviensä kohdalla ja kyllä hieman tuntuisi pahalta, jos tämä ystävä olisi nainen.

Peräänkuulutin jo aikaisemmin sitä ystävän määrittelyä. Kyllä, pitäisin outona, jos tuollainen ystävä ilmaantuisi kuvioihin nyt. Ei tuo mies uusia miespuolisiakaan ystäviä ole tietääkseni saanut eikä hakenut vaan hänen lähimmät ystävänsä ovat vuosien tai jopa vuosikymmenien takaa.

Minä haluan miehenä uusia ystäviä, myös naispuolisia. Jos se johtaa romanssiin, niin sitten johtaa. Se akka joka asuu meillä ei enää herätä minkäänlaisia positiivisia tunteita ja syy siihen etten hae eroa on, ettei minulla riitä rahat ostamaan akkaa ulos omakotitalostamme. Eli joutuisin asumaan johonkin neukkukuutioon kuten opiskeluvuosina.

Ystävyyssuhteeseen pitäisi sitoutua niin että hyvin outoa olisi. Ja mielestäni vähän vaarallisia vastakkaisen sukupuolen ystävät. Tuntuu että siinä saattaa olla joku jo varalla jos omaan suhteeseen tule ongelmia.